Pertti Ketonen ja Sean Scullyn teos Flod. Kuva: Ulla-Maija Svärd
LEMPITAULUNI | Grafiikanpaja Himmelblaun toimitusjohtaja Pertti Ketonen on diplomaattinen mies. Lempitauluja on yhden sijasta monta, eikä niitä laiteta tärkeysjärjestykseen.
”Taidekauppiaana minun tietysti pitää sanoa, että lempitaiteilijani on se, jonka näyttely on parhaillaan galleriassa.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Tämä juttu tehtiin ennen taiteilija Outi Heiskasen siirtymistä tuonilmaisiin. Pertti Ketonen oli saanut tiedon, että hänen hyvä ystävänsä on saattohoidossa. Muutaman päivän päästä julkaistiin suru-uutinen Heiskasen poismenosta.
Grafiikanpaja Himmelblaun sydän on paja, jonka ikkunoista näkee Tammerkosken kuohut. Siellä on Outi Heiskasen tekemä teos pieniruutuiseen Finlaysonin tehtaan ikkunaan.
Yhdessä ikkunaruudussa on enkeli. Symbolista, näin jälkikäteen ajatellen.
Kotoaan Pertti Ketonen on tuonut Heiskasen teoksen Punatukkainen tyttö, joka on yksi hänen lempitauluistaan. Se on hänen olohuoneessa seinällä ja se on sydämessä.
Outi Heiskasella oli Himmelblaun pajassa lempivedostaja Janne Laine, joka on sittemmin kasvanut itsenäiseksi taiteilijaksi.
– Outi sanoi joskus, että taidegraafikoiden opetuksen voisi siirtää Himmelblauhun, kertaa Ketonen muistojaan.
Outi Heiskasen teos Punatukkainen tyttö. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Taide saapui etunojassa tehtaaseen
Grafiikanpaja on ollut nykyisellä paikallaan koskinäkymissä 32 vuotta. Se oli Finlaysonin tehdasalueen uusien käyttäjien ensimmäisiä tulokkaita. Himmelblaun omankaan väen kulkeminen ei ollut alussa ihan yksinkertaista: portinvartijan seula piti läpäistä, kulkulupa oli oltava ja auto tarvitsi oman lupalappunsa.
Tehdasalueen sisällä ei ollut osoitteita, vain koko alue oli osoitteeltaan Kuninkaankatu 3, joten ruutupaperille piirrettiin ohjeita, kuinka pajalle pitää saapua.
Sittemmin saatiin tarkempi osoitekin: Finlaysoninkuja 9. Ensikertalaisen ei ole siitä huolimatta ihan yksinkertaista Himmelblauta löytää, joten gallerian nettisivuilla on tarkat saapumisohjeet.
Jyrki Siukosen Kotikaupunkini sillat -teoksen Pertti Ketonen hankki osamaksulla. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Vuokraisäntä ymmärtää taiteen päälle
Grafiikanpaja on erikoistunut metalligrafiikkaan. Vedostajat, pajamestari Tommi Hietanen ja Marko Lampisuo ovat olleet pajalla jo 27 vuotta, pian 28 vuotta. Vedostajia on töissä kolmesta neljään.
Aluksi galleria oli pajan vieressä alakerrassa. Vuonna 2014 vapautui kerroksista tilaa ja galleria siirtyi sinne.
– Olen tyytyväinen nykyisiin tiloihin, eikä ole tarvetta laajentaa. Vuokraisäntääni Varmaa kiitän hyvästä yhteistyöstä. Varma on ymmärtänyt, että taide on tehdasalueen vetovoimatekijä. Me olemme nyt tehtaalaisista vanhimmasta päästä, mutta toki vielä vanhempi on Finlaysonin tehtaanmyymälä.
Jutun otsikkoon viitaten meidän käydessämme galleriassa oli esillä Veikko Törmäsen näyttely Neliön kanssa. Törmäsenkin töistä Ketonen pitää. Mieluisia näyttelyitä ovat myös parhaillaan menossa olevat Jarno Vesalan näyttely sekä Katri Monosen Flora & Memory (molemmat 13.11. asti).
Pentti Kaskipuron vedossalkkujen sisältöä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Monia vaiheita matkan varrella
Pertti Ketonen osti Himmelblaun vuonna 2000. Vuodesta 1995 alkaen hän oli osakas ja toimitusjohtaja.
Grafiikanpaja Himmelblau (”taivaansini”) perustettiin Finlaysonin tehdasalueelle vuonna 1989. Sen toiminta alkoi seuraavana vuonna. Perustajina olivat taidegraafikko Tuula Lehtinen, galleristi Virpi Näsänen ja vedostaja Reima Anderson.
Vuodesta 2015 on järjestetty taidetapahtumaa Finlayson Art Area (FAA). Ketonen on tämän tapahtuman primus motor. Tehtävä on mieluisa, koska jo yhdeksäntoista Retretin vuotensa aikana hän mieltyi siihen, että meneillään on monta näyttelyä yhtä aikaa ja hulinaa sen mukaan. Tapahtuma levittäytyy tehdasalueen saleihin, kujille ja aukioille.
Finlaysonin alue henkii 200 vuoden ikäistä teollista historiaa. Kun James Finlayson perusti tehtaan vuonna 1820, Tampereella oli vain 750 asukasta. 1800-luvun loppupuolella Finlayson oli Pohjoismaiden suurin tehdas. Vuonna 1900 työntekijöitä oli jo yli 3 000. Finlayson oli kuin oma kaupunkinsa kaupungissa, sillä oli koulu, kirkko ja poliisi sekä oma putkakin.
Paja on kosken partaalla. Pertti Ketonen osti Himmelblaun vuonna 2000. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Tukkimiehenkirjanpitoa kävijöistä
– Viime kesä oli loistava. Päivittäin sisänäyttelyissä oli 400–500 kävijää. Tapahtumien yönä pidimme tukkimiehenkirjanpitoa ja kävijöitä oli ainakin 1 600, ja varmasti jokaista ei ehditty kirjata. Toissa kesäkin oli hyvä, ehkä koronasta johtuen, kun ihmisillä oli halu mennä jonnekin. Koronavuonna 2020 olimme kolme kuukautta kiinni. Se oli kova isku.
Pertti Ketosta nyppii edelleen juttu, jossa vuonna 2014 sanottiin, että Himmelblau lopettaa, vaikka lopettaminen koski vain galleriatoimintaa katutasossa.
– Se seilaa edelleen netissä ja aina välillä joku helsinkiläinen tuttuni hämmästelee, olemmeko me vielä olemassa.
Vastoinkäymisissä toisille käy hyvinkin. Näin tapahtui 1990-luvun lamassa. Helsingissä meni useita tunnettuja gallerioita nurin, mutta Himmelblau sinnitteli. Tavallaan 1990-luvun lama rakensi Himmelblaun pohjan.
– Koko Himmelblauta ei olisi, jos myynti olisi Tampereen varassa. Himmelblaun tulovirta kertyy pienistä puroista: ympäri Suomea ja Eurooppaa myöten sekä galleriamyynnistä.
Tapani Kokon työ Tarjoilijavaunu Tarja. Seinällä EGS:n Whispers on Brick. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Jo 15-vuotiaana kantoapuna
Ketonen on taidekauppiaiden lapsi. Hän oli jo 15-vuotiaana vanhemmilleen kantoapuna. Taiteilijoihin hän tutustui jo nuorena miehenä.
– Retretin vuodet olivat antoisia. Se oli ainutlaatuisen upeita meganäyttelyitä, kuten Marc Chagall, ja hieno miljöö: luonto, Saimaa ja Savonlinnan oopperajuhlat.
Ketosesta on ollut hienoa olla mukana luomassa tehdasympäristöön vetovoimaista taidetapahtumaa, johon on vapaa pääsy. FAA esittelee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia taiteilijoita.
– Tavoitteemme on olla tärkeä osa Pirkanmaan taide- ja kulttuuritapahtumissa, jotka kasvavat kokonaisuutena yhdeksi Pohjoismaiden merkittävimmistä alallaan.
– Suomen mittakaavassa Pirkanmaa on jo merkittävin, ainakin kesäaikaan.
Pertti Ketonen ja Esa Riipan uusia töitä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Tukea nuorille
Pertti Ketonen auttaa mielellään nuoria taiteilijoita eteenpäin. Samoin hän tarjoaa työharjoittelupaikkoja taideopiskelijoille, esimerkiksi näyttelyjen purkua ja rakentamista yhdessä taiteen ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi kulttuurituottajaopiskelijoille on annettu mahdollisuus alan töihin.
Maalaamista esimerkiksi riittää, kun tuntuu siltä, että joka toinen haluaa töidensä taustaksi valkoiset seinät ja joka toinen mustat.
– He ovat aikuisia nuoria, tosi fiksuja. Heille on tärkeää saada oman alan työharjoittelupaikka.
Ketonen ei ole itsekään avuton porakoneen kanssa, vaan seinään syntyy reikä ja siihen ruuvi yhden työn kuvaamista varten.
Mittavat varastot
Himmelblaun varastoissa on 3 000 – 4 000 teosta. Arkistovedoksia on pari tuhatta.
Meitä varten Ketonen on tuonut toimistolleen Pentti Kaskipuron kaksi vedossalkkua. Niistä näkee, miten mustaa voi käsitellä syvästi. Kaskipuro luotti vedostamisen vanhoilla päivillään Himmelblaun pajan käsiin.
– Minua voi kai sanoa huonoksi myyntimieheksi, kun on niin isot varastot. Meiltähän saisi näyttelyn Sara Hildénille tai Tampereen taidemuseolle esimerkiksi täällä vedostetuista Pentti Kaskipuron, Richard Deaconin, Marika Mäkelän, Sean Scullyn, Teemu Saukkosen, Hannu Väisäsen tai Anj Smithin töistä. Anj Smith on niin ihastunut pajan tietotaitoon, että hän ei enää muita kelpuuta. Brexit on kyllä ollut hänen kohdallaan riesa kaikkine tullimaksuineen ja viiveineen.
Himmelblaulla on vedostettu paljon klassikoita, kuten Elina Luukasen, Inari Krohnin, Juho Karjalaisen, Kain Tapperin, Tuula Lehtisen, Ulla Rantasen, Osmo Rauhalan ja Kristian Krokforsin töitä. Myös taiteilijat itse ovat käyttäneet pajaa työskentelyssään.
Pertti Ketonen taustallaan Veikko Törmäsen töitä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Siukonen on kulkenut matkassa
Ensimmäisenä Ketosen lempitauluista kuvataan Jyrki Siukosen Kotikaupunkini sillat. Tämän työn Ketonen hankki 1990-luvun alussa osamaksulla. Välillä Ketonen on muuttanut ja eronnut, mutta tämä Siukosen teos on kulkenut matkassa.
– Ilmeisesti ex-vaimot eivät ole tätä halunneet ja siksi se on säilynyt minulla matkassa. Joku on luullut sitä vaatenaulakoksikin.
Gallerian puolella Ketonen istuu kuvattavaksi vuonna Sean Scullyn teoksen Flod kanssa.
– Sean Scullyn ja Richard Deaconin näyttelyt Sara Hildénillä olivat merkittäviä meille, koska sen kautta me tutustuimme taiteilijoihin ja he työskentelivät pajalla. Sean Scully teki yhteensä seitsemän teosta, joista yksi on Himmelblaun Flod. Heidän teoksensa ovat avanneet Himmelblaulle ovia kansainvälisiin näyttelyihin, muun muassa Royal Academyyn.
Taide tekee elämän mukavaksi
Maailma on tullut myös Himmelblauhun, mikä on lisännyt gallerian itsetuntoa. Charles Sandisonin valotaidetta oli esillä vuodenvaihteessa 2016–2017 ja se on yksi mieleenpainuvista näyttelyistä.
Tapani Kokon puutöistä pääsee listalle teos Tarjoilijavaunu Tarja, joka on osa tarjoiluvaunusarjaa. Työtilassa on lisäksi Katja Tukiaisen Wish you wear here ja Whispers on brick, joka on EGS:n työ.
Kuten jo jutun alussakin todettiin, tässä on vain pieni otanta Pertti Ketosen lempitauluista.
Elämä on lyhyt, joten taiteella siitä kannattaa tehdä itselleen mukavampi.
Tämän jutun kirjoittaja on saanut Pirkanmaan Kulttuurirahastolta tukea journalistiseen työskentelyyn.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Galleristi Ari Kupsuksen kompakti kakkoskoti Tampereella on täynnä taidetta – jopa kylpyhuoneessa on taulu
LEMPITAULUNI | Galleristi Ari Kupsuksen pääkoti on viiden huoneen lukaali Budapestissä neljän metrin huonekorkeuksineen. Tampereen kakkoskoti on neliöitään kompakti taidekoti.
Saara Sinivuori on ravintolagalleristi: ”Taide virkistää ja antaa uusia ajatuksia, se on hyvää vastapainoa ravintolaelämälle”
LEMPITAULUNI | Tampereen ravintolakuningatar Saara Sinivuori on antanut muut ravintolat jo aikoja sitten poikansa Jaakon hoitoon, mutta Satamakadun Henriks on edelleen hänen valtakuntaansa.
Heidi Martikaisen lempitaulu on appiukon hänestä tekemä muotokuva – Heidille taide on leikkiä ja taulut vaihtavat paikkaa kodissa
LEMPITAULUNI | Heidi Martikaisen lempitaulu on leikkisä muotokuva kartanon hienosta rouvasta kettupuuhkineen ja ilmeikkäine silmineen. Sen hän sai syntymäpäivälahjaksi ajat sitten.
Paulina Ahokkaalla on kaksi tasavahvaa lempitaulua – Kuvataide on hänelle vapauden valtakunta, jossa päätä eivät rasita ammatilliset ajatukset
LEMPITAULUNI | Tampere-talon toimitusjohtajalla Paulina Ahokkaalla on kaksi ehdokasta lempitaulukseen. Päätimme, että hänen ei tarvitse tehdä valintaa niiden kesken, vaan lempitauluja on tällä kertaa kaksi.
