Taidekasvattaja Virpi Timonen on onnellinen näyttelyn avajaispäivänä. Kuvat: Marita Nyrhinen
LASTENKULTTUURI | Metsä on tunteiden tulkki, täynnä pehmoilua ja pönttöilyä. Eloisat linnunpöntön näköiset rakennelmat hallitsevat. Kapeisiin puunrunkoihin ovat löytäneet tiensä pehmo-olennot.
Marita Nyrhinen
Taidekasvattaja Virpi Timonen on työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen parissa ja luotsannut lasten visuaalisen taiteen toteutumista. Timosen Kipinä-hanke suuntautui eteläpohjalaiseen varhaiskasvatukseen ja huipentuu nyt näyttelyyn, joka kantaa nimeä Ihmeen kaunista! Joulukuun alussa avautunut näyttely on avoinna helmikuun 5. päivään asti Seinäjoen Taidehallin Vintti-tilassa.
Kolmivuotisen hankkeen tarkoituksena Timosen tehtävänä oli viedä taidetta, taidetoimintaa ja kulttuuria lasten ja kasvattajien koettavaksi, osallistuttavaksi ja nautittavaksi Etelä-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen yksiköihin.
Hankkeeseen osallistui kaiken kaikkiaan noin 1 000 lasta ja 100 kasvattajaa Kurikasta, Jurvasta, Ylihärmästä, Alahärmästä, Lapualta, Kauhavalta, Kauhajoelta, Ilmajoelta ja Seinäjoelta. Näyttely ei ole pelkkää töiden esittelyä, vaan sen yhteydessä järjestetään erilaisia oheistapahtumia aikuisille ja lapsille – teatteria, tanssia, musiikkia ja kuvataidetta. ”Ihmeen kauniita” varjonäyttelyitä on kolme: Ilmajoella, Seinäjoella ja Jurvassa.
* *
Kun astuu Vintti-näyttelytilaan, ensimmäisenä raikkaat lapsiäänet ottavat kävijän vastaan. Kuulen sanoja, mukavia sanoja. Ne ovat lasten mielestä kauneimpia sanoja.
Monet niistä luontoon liittyviä: aurinko, kukka, keväinen, sateenkaari, sammakko. Tai arkiympäristöä: maatila, kana, kukko. Ihmissuhteet ovat tärkeitä: ystävällisyys, rakastaa. Myös projektin aikana tutuksi tullut taidesanasto on otettu omaksi: viivoitin, keltainen.
Värikkäänä aukeava näyttelyhalli on jaettu erilaisiin tiloihin. Esillä on lasten suunnittelemia tulevaisuuden asuja, pehmoisia lemmikkejä, monenmoisia robotteja, pikkupönttöjä, joissa asuu hassuja koloasukkeja sekä tulevaisuuden arkkitehtuuria asumuksineen ja muine yhteiskuntajärjestelmineen.
Ensimmäisessä tilassa on esillä lasten suunnittelemia ja Seinäjoen ammatillisen oppilaitoksen SEDUn muoti- ja vaatetusalan opiskelijoiden toteuttamia asuja. Lapset katsovat tulevaisuuteen, jossa muun muassa turvallisuus ja ekologinen ajattelu ovat tärkeitä asioita.
Esillä on muun muassa luontoasioihin keskittyvä asu, turvallisuutta huomioon ottava kokonaisuus ja asu, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota sen muunneltavuuteen.
Arkkitehtuuriosastolla nähdään, miten erilaiset ihmiset asuvat. Taloja on tutkittu sekä ulko- että sisäpuolelta. Toisessa kokonaisuudessa pääsee tutustumaan uudenlaisiin tulevaisuuden ratkaisuihin. Esillä on muun muassa tulevaisuuden hyvinvointikeskus.
Upean autokaupan suunnittelija kertoo autokaupastaan:
”Siellä myydään crossimopoja, limusiineja ja panssarivaunuja. Myytävät kulkuvälineet ovat tosi kalliita. Autoja voi tulla ostamaan kaikki, joilla on tarpeeksi rahaa. Autokaupassa on hissi, joka nostaa autot torniin Myytävänä on auto, joka kulkee vedessä. Sillä autolla voi kalastaa. Myyjänä toimii Viljami. Kun Viljami ei ole autokaupassa, hän pelaa.”
Laboratorio on robottien ja monenmoisten laitteiden valtakuntaa. Lasikupujen alla on yli 60 toiminnoiltaan erilaista teosta. Joukossa on robotti, joka osaa tunnistaa toisen henkilön hellyyden tarpeen ja tarvittaessa antaa hänelle lisää hellyysvoimia. Merkillisen näköiset pikkuteokset luovat futuristisen tunnelman.
Metsä on tunteiden tulkki, täynnä pehmoilua ja pönttöilyä. Eloisat linnunpöntön näköiset rakennelmat hallitsevat. Kapeisiin puunrunkoihin ovat löytäneet tiensä pehmo-olennot. Niissä hehkuu väri, ja mieli tekisi mennä halaamaan yhtä jos toista.
Ja mistäs pehmot tykkäävät? ”Tykkään kun minua silitetään hännän läheisyydestä”, sanoo Eetun pehmo. Eemin pehmo sanoo: ”Tykkään rikkoa taloja. Osaan sukeltaa.” Veran pehmo tykkää hennoista haleista ja erityisesti kaulan alta rapsutuksesta.
* *
Koska koko pitkän projektin aikana tehtiin myös paljon sellaista, mitä ei voitu näyttelytilaan tuoda, tehtiin videoesitys, josta käy ilmi osallistujien riemu kokeilla ja kokea, ihmetellä ja pelleillä.
Lasten tekemä musiikki on näyttelytilassa taustaäänenä. Se on kuin elektronisesti toteutettua avantgardistista ambientia. Seinäjokelaisen taide- ja kulttuuripäiväkoti Saiman lasten improvisoiman Ylinen II -ääniteoksen toteutuksessa oli mukana lastenkulttuurikeskus Louhimo.
Lasten suunnittelemasta Siirin siristys -nimisestä leivoksesta pääsee nauttimaan Kulttuurikeskuksen alakerrassa sijaitsevassa Äärellä-ravintolassa.
Ihmeen kauniista! -näyttelyssä ovat lasten äänet ja upeasti kekseliäät teokset päässeet kunnioittavalla tavalla esille. Ne antavat aikuiselle paljon ajateltavaa.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kun on elämän saanut, siitä on pidettävä huolta – arviossa Hämeenlinnan teatterin Ronja Ryövärintytär
TEATTERI | Hämeenlinnan teatterin ensi-iltanäytelmä on uskollinen ja visuaalisesti näyttävä tulkinta Astrid Lindgrenin iki-ihanasta tarinasta.
Humppati pomppati raisu runoreissu kellarissa – arviossa TTT:n Haitulan matkassa
TEATTERI | Kirsi Kunnaksen runohin perustuva Haitulan matkassa on levähdyshetki arjesta. Hämmästely virkistää kummasti.
Mintun makuinen murha kelpaa aikuisillekin – arviossa Mari Luoman Olivia & Icarus -nuortendekkari
KIRJAT | Mysteerimestarit Olivia ja Icarus on Mari Luoman uusi nuorten dekkarisarja, jossa eripurainen etsiväkaksikko selvittelee murhamysteeriä tyttökoulussa.
Lasten iloista anarkismia ja villiä vauhtia lavalla – arviossa Komediateatterin Peppi Pitkätossu
TEATTERI | Hengästymättä Annika Junno kiipeilee Peppi Pitkätossuna ketterästi ympäri lavasteita, tanssii ja seisoo käsillään eli on liikkeessä koko ajan.