Jani Ikonen ja Pia Krutsin. Kuvat: Anne Välinoro

Anne Välinoro, teksti ja kuvat

Runoilija Kirsi Kunnaksen elämä päättyi 8.11.2021. Kunnas oli kuollessaan 96-vuotias. Hengen valoa ja paloa hehkunut kirjailija julkaisi vielä vuonna 2020 Tiitiäisen metsä -runoteoksen.

Yhdeksälle vuosikymmenelle mahtui kolmekymmentä runoteosta, toistakymmentä lastenkirjaa ja kymmenkunta suomennosta. Ura alkoi runoteoksesta Villi omenapuu (1947).

Niiinpä, teoksia oli paljon enemmän kuin englantilaisista lastenrunoista vapaasti suomennetut Hanhiemon iloinen lipas ja Tiitiäisen satupuu, nuo hiirenkorville luetut lastenkamarin unettajat.

PiiPoo, WSOY, TTT, Yle…

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Kunnaksen syntymästä. Sitä juhlitaankin kunnolla helmikuusta lähtien.

Lasten runovallankumous on ensi vuoden suurin lastenkulttuurihanke, joka tutustuttaa Kunnaksen lastenrunouteen. Helmikuussa 2024 Kulttuurikeskus PiiPoossa aukeaa Runo-olohuone-näyttely, joka kiertää vuosien 2024–2025 aikana ympäri Suomea. Maaliskuussa WSOY julkaisee Tiitiäisen taikahattu -lastenrunoantologian.

Ensi-iltansa saavat ensi syksynä Haitulan matkassa -lastenteatteriesitys Tampereen Työväen Teatterissa. YLE tuottaa esityksestä Pikku Kakkoselle runosarjan. Tampereen varhaiskasvatuksen viisivuotiaat pääsevät syksyllä 2024 katsomaan esitystä kaupungin kulttuurikasvatusohjelma Taidekaaren ansiosta.

– Runovallankumous henkii lapsille ja leikille ominaista kilttiä anarkiaa. Näemme hankkeessa lapset toimijoina ja lukuilon asiantuntijoina, kertoo lasten runovallankumousta koordinoivan PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu.

Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu uskoo lukuilon ja runojen merkityksen kasvuun Kirsi Kunnas -juhlavuoden myötä.

Mikä vallankumous?

Lasten runovallankumous koostuu WSOY:n maaliskuussa 2024 julkaisemasta Haitulan taikahattu -runoantologiasta, runoantologiaan ja sen käyttöön opastavasta opettajankoulutuksesta ja pedagogisesta aineistosta sekä runo-olohuoneesta, joka tuodaan mahdollisimman laajasti lapsille ja perheille kirjastoihin ja lastenkulttuurikeskuksiin eri puolille Suomea.

– Toivottavasti vaikkapa Oodi innostuisi tekemään 500 neliön runo-olohuoneen, Pilvi Kuitu naurahtaa.

Runoista voi runo-olohuoneissa rakentaa, aistia ja uudelleen luoda paitsi Kirsi Kunnaksen runoja, myös omia runoja. Sitäkin saa pohtia, miltä runo tuntuu ja miten se liikkuu. Lasten ja vanhemman välille toivotaan sylirunohetkiä Kunnaksen runojen parissa, mutta lasten toivotaan tuottavan myös omia runoja ja kuvia.

Tästä poikii toivottavasti myös tutkimusaineistoa. Minkälainen maailman syli on tänä päivänä?

Haitulan taikahattu -runoantologia jaetaan Alfred Kordelinin säätiön tuella kaikille syksyllä 2024 aloittaville ekaluokkalaisille ja heidän opettajilleen.

Kirsi Kunnas -juhlavuoden koordinointi on ollut Kulttuurikeskus PiiPoolle sen historian suurimpia hankkeita. Yhteistyökumppanit ovat lähteneet innolla mukaan heti Kirsi Kunnaksen nimen kuultuaan. Brändi on tässä hankkeessa poikkeuksellisen vahva ja jo yhdeksällä vuosikymmenellä testattu.

Haitula on ovela opas

Jani Ikonen on palkittu tamperelainen kuvittaja ja graafikko, jonka loppuvuosi menee luonnostellessa ja toteuttaessa yli kahdeksaakymmentä kuvitusta Haitulan taikahattu -antologiaan.

Ikonen haluaa, että kuvat eivät vain kuvita runoja. Kuvissa itsessään pitää olla myös runollisuutta.

Runoilija ja sanataidekasvattaja Pia Krutsin on Ikosen yhteistyökumppani. Hän on valinnut kokoelmaan 32 Kunnaksen runoa, joiden lisäksi teokseen on tilattu runot kahdeksalta nykykirjailijalta sillä ajatuksella, miten oma runo täydentäisi Kunnaksen kokoelmaa. Lapsilukijalle teoksessa on mukana lisäksi sanataidetehtäviä, joiden tavoitteena on innostaa tekemään runoja itse.

Pia Krutsin pelkäsi pienenä tätä Ellin ja hämähäkin yhteiskuvaa Feodor Rojankovskin kuvittamassa Hanhiemon iloisessa lippaassa. Kuva voi jäädä vahvempana mieleen kuin runo.

Ikosen kuvitukset syntyvät monessa kokoluokassa. Eihän Haitulan ulottuvuuksiakaan voi tarkasti määrittää. Mutta miten Ikonen itse kokee Haitulan?

– Kirsi Kunnakselle Haitula oli jonkinlainen omakuva, johon hän saattoi henkilöityä. Tässä kokoelmassa Haitula näyttäytyy vähän narrimaisena oppaana. Se osoittaa paikkoihin, mihin pitää mennä, mutta se ei pidä kädestä ja varmistele.

– Hahmossa on myös joitakin piirteitä Maija Karman luomasta Haitulasta. Tässä pitää olla tietoinen hahmon historiasta ja on luontevaa seistä niillä leveillä hartioilla, joille Haitulaa on aiemmin rakennettu. Toisaalta koen, että tämä kuvitus on vain yksi mahdollinen versio vahvoille runoille, mutta kuvitus antaa myös uuden tulkintamahdollisuuden. Tästä syntyy tavallaan Haituloiden multiversumi.

Mikä Ikosen lempiruno sitten tulevasta kokoelmasta on, mihin on ollut erityisen inspiroivaa miettiä kuvitusta?

Se on runo Pimeä ratsastaa:

”Pimeä ratsastaa mustalla tammalla, mustan tamman hännällä huiskuttaa.

Pimeä ratsastaa äänetöntä laukkaa, tähtisellä kammalla hiuksiansa kampaa, kuusta palan haukkaa ja sitten menee pöllön silmiin nukkumaan.”

– Siinä on jännittävyyden elementtejä ja Kunnaksen runoille tyypillistä jännää pyöreyttä. Pimeä siis menee pöllön silmiin nukkumaan, mutta jossakin vaiheessa se herää ja lähtee sieltä myös pois.

– En itse ole ollut todellakaan mikään lukijalapsi. Nyt toivon, että kuva voi avata väylän havaitsemiseen, mielikuvitusmaailmaan ja tekstin yhteyteen. Kaikki tämä on yhdessä enemmän kuin erikseen, Ikonen pohtii.

Jani Ikosen luonnoskirjoihin on kertynyt jo satoja piirroksia Haitulan taikahattu -antologiaa varten.

Pimeä ratsastaa julkaistiin alun perin Tiitiäisen satupuu -kokoelmassa (1956). Krutsinin mielestä kyseessä ei ole välttämättä edes lastenruno. Taitavana ja perinteen tuntevana kirjoittajana Kirsi Kunnas osoitti monilla runoillaan, että raja lasten ja aikuisten runojen välillä on häilyvä.

Lastenrunot on mielletty alle kouluikäisille luettavaksi sylirunoudeksi. Tässä antologiassa lapset pääsevät myös itse tekijöiksi ”oikeiden runoilijoiden” rinnalle. Kun luku- ja kirjoitustaito kehittyvät, lapsi voi kirjoittaa oman runonsa tehtäväosioon ja oman nimensä tekijäviivalle.

Krutsin toivoo, että runojen kielikuvat, rytmi, maailma ja elämyksellisyys auttavat lukemaan oppimisessa eri tavalla kuin tekninen sanojen hahmottaminen. Ja aikuisen on sitä tärkeämpi olla fyysisesti mukana kielen poluilla lapsen kanssa, mitä enemmän maailmat eriytyvät. Sitähän Kirsi Kunnas myös itse korosti.

Lasten runovallankumous -hankkeen päärahoittaja on Alfred Kordelinin säätiö ja osahankkeita rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Opetushallitus.

Kirsi Kunnas 100 -juhlavuosi kutsuu kaikki leikkimään runoilla. Kunnaksen perikunta on antanut vuosille 2024–2025 luvan Kunnaksen lastenrunojen esittämiseen alkuperäisessä muodossaan yleishyödyllisissä yhteyksissä.

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua