Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.
ELOKUVA | Hongkongilaisen screwball-komedian merkkipaalu säkenöi Chow Yun-fatin karismaa.
”Törkeästä lähtökohdasta saadaan aikaiseksi hurmaavaa väärinkäsityskomediaa, jossa mätkitään huoletta niin parisuhdeinstituutiota kuin selkärangattomia miehennahjuksia.”
Kuin kuvastimessa -artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.
* *
大丈夫日記. Hongkong, 1988. Ohjaus: Chor Yuen. Käsikirjoitus: Ng Man-fai ja Philip Chen. Pääosissa: Chow Yun-fat, Sally Yeh, Joey Wong, Waise Lee, Carrie Ng, Kent Cheng.
”Hyvä Jumala, mikä presenssi”, Charlton Heston sanoi tavattuaan Toshiro Mifunen ensimmäistä kertaa. ”Jos tuo mies osaisi puhua englantia, hän valloittaisi maailman.”
Tänä vuonna 70 täyttäneestä Chow Yun-fatista voisi hyvin sanoa samaa. Valitettavasti Hollywood ei osannut hyödyntää 1990-luvulla Amerikan markkinoille siirtyneen Chow’n taitoja. Kohtalo oli sama kuin monilla muilla aasialaisilla näyttelijöillä Amerikan ihmemaassa. Huippuohjaajien kanssa aiemmin työskennelleet, omaääniset tähdet joutuivat esiintymään unohdettavassa studioroskassa, josta kertyi takuulla suurempi tilipussi mutta ei väylää maailman valloittamiseen.
Vuonna 1988 oli vielä toisin ja unelmatehdas kaukainen haave vain. Tuolloin oltiin jalat tukevasti Hongkongin asfaltissa ja takomassa merkittävää elokuvauraa. Samana vuonna Chow Yun-fat, tuttavallisemmin CYF, oli pääosassa yhdeksässä elokuvassa. Mikä oli vähemmän kuin edellisvuonna, jolloin filmografiaan putkahti yksitoista filmiä.
Kuvitelkaapa mennyt, vielä joitain vuosikymmeniä sitten olemassa ollut maailma, jossa elokuvatähti puurtaa filmiä toisensa perään. Maailma, jossa jokainen merkittävä elokuva ei ole 200 miljoonan dollarin spektaakkeli, koska niin ei tarvitse olla. Elokuvia voi tehdä myös halvalla, ja ne on tarkoitettu tuottamaan hetken ajatuksista vapaata iloa. Käyttötavaraa mutta hyvässä mielessä. Jotkut teokset osuvat ajan henkeen ja yleisön makuun paremmin, toiset ovat pannukakkuja, mutta syntyi sitä elokuvakulttuuria niinkin. Tekemällä töitä.

* *
The Diary of a Big Man on toimintaleffa Tiger on the Beatin ja kreisikomedia Fractured Folliesin ohella vuoden 1988 CYF-parhaimmistoa. Genre on tällä erää farssi, juoni mitä tyypillisin: Chow Ding-fat (arvaatte kuka) on rakastunut tahollaan kahteen eri naiseen ja menee naimisiin kummankin kanssa. Häntä ei voi varsinaisesti syyttää tästä valitsemisen vaikeudesta, sillä rouvia esittävät Joey Wong ja Sally Yeh.
Kaksoiselämän viettäminen käy yhä tukalammaksi, vaikka apuna on vastentahtoinen duunikaveri Chi-hung (Waise Lee), joka joutuu ottamaan kontolleen monet Chow’n tempaisut. Korttitalo uhkaa romahtaa, joten vanhojen selitysten päälle on kehiteltävä uusia ja jälleen uusia, kunnes Kiinan Auervaaran valheiden verkko paisuu mahdottomuuksiin. Sotkeutuupa mukaan myös Kent Chengin esittämä epäluuloinen poliisimies.
Törkeästä lähtökohdasta saadaan aikaiseksi hurmaavaa väärinkäsityskomediaa, jossa mätkitään huoletta niin parisuhdeinstituutiota kuin selkärangattomia miehennahjuksia. Vitsi ei kohdistu petettyihin naisiin, vaan Yun-fatin pölvästiin, joka upottaa itsensä yhä syvemmälle suohon. Juoni on ohkainen, mutta se on tarkoituskin olla vain kehikko alati enemmän läskiksi vetäville kohtauksille, joissa nilkki välttelee vääjäämätöntä kohtaloaan.
Samalla teos tekee silti selväksi, että päähenkilön puolisoihinsa kohdistamat tunteet ovat aitoja ja siksi kompromissittomia. On muistettava, että kyseessä on aika ennen polyamorian valtavirtaistumista (ja kulttuuri, joka ei edelleenkään ole asian kanssa sinut). Antisankarimme haluaa nimenomaan olla naimisissa kummankin naisen kanssa, ei pitää toista rakastajattarenaan.

* *
The Diary of a Big Man on osittainen remake ohjaaja Chor Yuenin The Diary of a Husbandista (1964), joka vaikutti Hongkongin romanttisiin komediaelokuviin merkittävällä tavalla. On sanottu monien myöhempien kaupungissa valmistuneiden komedioiden perustuvan samaan sapluunaan.
Chorin oma uusintaversio on modernisaatio, jossa on mukana 1970-luvulla popularisoituneelle hongkongilaiselle mo lei tau -kreisihuumorille tyypillisiä poliittisesti epäkorrekteja ja absurdeja sävyjä. Mo lei tau taas on taustaltaan työväenluokkaista huumoria, joka on hongkongilainen vastine absurdismille. Sen sallitaan rikkovan jopa muuten sinänsä realististen elokuvien kehyksiä slapstickillä, nonsensellä ja sanaleikeillä anything goes -hengessä. Usein huumori on matalamielistä mutta samalla hersyvän hauskaa teosten vauhdikkaan rytmityksen ja Hongkongin studiojärjestelmän loppuunsa hiotun tehokkuuden ansiosta. The Diary of a Big Manissa mo lei tau naitetaan amerikkalaisen screwball-perinteen kanssa.
Screwballista puheen ollen, olen kirjoittanut ennenkin, että Chow Yun-fat on Hongkongin ja kenties koko Aasian vastine Cary Grantille: estottoman komea ja karismaattinen kaveri, joka on kotonaan niin seikkailussa, draamassa kuin komediassa, aina itseironinen pilke silmäkulmassaan.

* *
Yhteistä Cary Grantin kanssa on myös se, että erotuksena moniin muihin aikansa isoihin tähtiin, Chow ei ole koskaan pelännyt asettaa itseään alttiiksi ja kyseenalaistaa omaa tähtikuvaansa. On näyttelijän taidonnäyte, että Chow saa katsojan nauramaan ja jopa pitämään valehtelevasta jupinretaleestaan. Kontrasti John Woon vain vuotta myöhemmin ilmestyneen The Killerin (1989) stoalaiseen palkkatappajaan on massiivinen, kun hölmö pottakampaus päässään sekoileva retku tunaroi tiensä kohtauksesta toiseen.
”Tällaisia elokuvia ei enää tehdä”, mutisevat elämäänsä kyllästyneet vanhat parrat. Tässä tapauksessa se on valitettavasti totisinta totta. The Diary of a Big Man on muistuma ajalta, joka ei enää palaa. Hongkongin elokuvateollisuus on typistynyt kulta-ajan jälkeen lähes tyystin yhdentekeväksi propagandakoneeksi Kiinan tarpeisiin. Omaperäiset näyttelijäkasvot ovat vaihtuneet kiiltokuvapoikiin ja -tyttöihin, klassikkoelokuvia ei synny vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan.
Chow Yun-fatin asema Hongkongin elokuvakaanonissa on hakattu kiveen, eikä hänellä ole ollut tarvetta tehdä merkittäviä teoksia sitten 2000-luvun puolivälin, mutta Jackie Chanista, Eric Tsangista ja monista muista poiketen hän ei ole sittemmin paljastunut ihmisenä täydeksi persereiäksi. Hyvät pahasti myöhästyneet 1970-vuotisonnittelut, Chow!
Mikko Lamberg
Diary of a Big Man on saatavilla Fortune Starin laadukkaana Blu-rayna.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuin kuvastimessa #19: Pilvikallion vauhtikisat (1975)
ELOKUVA | Norjan historian katsotuin elokuva on sympaattinen nukkeanimaatio eksentrisen pikkukylän kilpa-ajoista.
Kuin kuvastimessa #18: Home for Christmas (1978)
ELOKUVA | Kanadalaisessa huippudokumentissa matkustetaan lapsuudenkotiin kokemaan ohikiitävää onnea.
Kuin kuvastimessa #17: Little Malcolm and His Struggle Against the Eunuchs (1974)
ELOKUVA | Little Malcolm on synkän brittikomedian kulttiklassikko, jossa irvaillaan opiskelijaradikalismille, nuorten miesten seksuaalisille turhaumille ja fasistisille pienpuolueille.
Kuin kuvastimessa #16: Le 15/8 (1973)
ELOKUVA | Suomalaista Chris Myllykoskea kuvaava lyhyt dokumentti on vähemmän juhlittu osa Chantal Akermanin filmografiaa.




