Savolaisen sopraanon supervuodet – Sonja Herranen orjattarena Savonlinnan Turandot’ssa

Sonja Herranen. Kuva: Anne Välinoro

Kenen lauluja laulan – nuoret suomalaiset oopperan ja musiikkiteatterintekijät näyttämöllä

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille laulajista, ohjaajista ja säveltäjistä, joiden taidoilla ja intohimolla oopperaa ja musikaaleja tehdään. Sarjan jutut julkaistaan heinäkuun ja joulukuun 2025 välillä. Anne Välinoro kirjoittaa Kenen lauluja laulan -sarjaa Alfred Kordelinin säätiön työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti

Sopraano Sonja Herrasen tahti oopperalavoille on ollut hengästyttävä. Vielä teininä hän saattoi pohtia äitinsä jalanjäljissä lääkärin uraa, mutta sitten musiikki imaisi mukaansa.

Kuopio oli orkestereineen, kuoroineen ja musiikkiluokkineen se rehevä musiikillinen koti, jossa aina soi ja kannustusta riitti. Sieltä saatu yhdessä tekemisen ilo on kantanut laulajaa tähän päivään. Savolainen juurevuus ja kansanomaisuus tarjoavat myös notkean maaston ponnistaa maailmalle.

28-vuotiaana takana ovat opinnot Tampereen konservatoriossa ja Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa, roolit Kansallisoopperassa, kausi kiinnitettynä Berliinin valtionoopperan kansainväliseen oopperastudioon (2024–2025) ja toinen edessä. Syyspuolella työllistävät roolit Valkyyrian Helmwigenä ja Reininkullassa Freiana. Oulun sinfoniaorkesterin solistiksi Herranen nousee marraskuussa.

Savonlinnan Oopperajuhlilla vuorossa on tänä kesänä debyytti orjatar Liúna Puccinin Turandotissa. Viime kesän hieno anti Donna Elvirana Mozartin Don Giovannissa sai oopperajuhlien taiteellisen johtajan Ville Matvejeffin kilauttamaan taas laulajalle.

Savonlinnan Oopperajuhlien Turandot-oopperan orjatar Liún roolissa vuorottelee Sonja Herranen (kuvassa) Tuuli Takalan kanssa. Kuningas Timurin roolissa vuorottelevat Petri Lindroos (kuvassa) ja Matti Turunen. Kuva: Toni Härkänen

Ensi kesästäkin on jo sovittu. Silloin Herranen laulaa Mozartin Figaron häiden Kreivittärena.

Kilpailumenestyksellä on osansa siinä, että työkutsuja on riittänyt.

Vuonna 2019 Herranen voitti Timo Mustakallio –laulukilpailussa Eero Rantala -rahaston palkinnon, alkuvuodesta 2023 tuli toinen sija Lappeenrannan laulukilpailussa ja keväällä 2023 Herranen voitti kansainvälisen naisille suunnatun Elisabeth Connell Prize -laulukilpailun Lontoossa, jossa etsitään tulevaisuuden dramaattisia naisääniä.

Kilpailuun haki pitkälti toistasataa laulajaa, joista lopulliseen finaaliin karsittiin kuusi.

Turandot-ooppera sijoittuu muinaiseen Kiinaan. Visuaalisen kokonaissuunnittelun on siihen tehnyt Pet Halmen. Kuva: Toni Härkänen

Miten kilpaillaan menestyksellä?

Herrasen luonteva lavalla olo, ilmaisun skaala ja äänen vaivattomuus ja voima saivat raadilta yksiselitteisen palautteen: häntä on helppo kuunnella.

Kilpailu oli kolmivaiheinen ja vähän käsityötäkin vaativa. Ensin raati halusi kaksi videotallennetta eri aarioista ja ne Herranen teki itse iPhonellaan. Katse siis tiukasti kännykkäkameraan, ulkoinen mikrofoni asemiin ja laulamaan.

Herraselle yksin laulaminen ilman yleisöä on piinaa ja tallenteen tekemistä hän suorastaan inhoaa.

– Parasta olisi, jos voisi käyttää elävää konserttitaltiointia. On kuitenkin niin epäluonnollinen tilanne, ettei ole yleisöä ja vastassa on vain tuo kamera. No, nyt näihin osaa suhtautua jo niin, että teenpä sitten mitä pyydetään, Herranen sanoo.

– Laitoin kisaan eri aikakausilta sellaiset itselleni vahvat aariat, joita olen laulanut paljon ja joissa käytän eri kieliä. Niistä saa maistiaiset siitä, kuka olen ja haluatteko kuulla lisää.

Tulkinnat Mozartin Cosi fan Tutten Fiordiligin Temerari – Come scogliosta ja Richard Wagnerin Tannhäuserin Dich Teure Halle –aariasta veivät Herrasen Lontoon Wigmore Halliin Jessye Normanin ja Placido Domingon kuvien alle.

Toisella kierroksella livekilpailussa hänellä alkoi olla jo todellinen voittajan olo. Miksi muuten tänne olisi tultu kuin esittämään koko valmisteltu ohjelmisto omalla täydellä vahvuudella?

Älä vertaile, keskity

Mutta kun viimeisellä kierroksella kilpailijoita oli enää kuusi, vertailun ja hiillostumisen luulisi olevan huipussaan?

– Ei siinä vaiheessa enää halua juuri kuulla muiden suorituksia. Takahuoneessa on kyllä hyvin tsemppaava meininki, kun kaikki ovat samassa tilanteessa. Lähinnä sitä keskittyy itseensä, sillä omaan suoritukseensa vain voi vaikuttaa.

Kun puolikaareen lavalle asettuneille kilpailijoille sitten ilmoitettiin sijoituksista, hetkessä säilyi yllätyksen kohina. Herranen oli kuitenkin nuorin osallistuja, tuolloin 26 vuotta, ja oli empinyt koko kisaan lähtöä.

Hyvin organisoidussa kisassa on aina kunnon palkinnot. Voittopotti 15 000 puntaa (17 500 euroa) auttoi Herrasta ihan arjessa. Se meni laulutunteihin, koelauluihin matkustamiseen ja muuhun ammatilliseen kehittämiseen.

Herrasta kiiteltiin rauhasta ja vaivattomasta läsnäolosta lavalla. Hän on pyrkinyt puhdistamaan esiintymistään kaikista tarpeettomista tehokeinoista.

Mutta mistä rauhallisuus juontaa?

Herranen on harrastanut nuorempana ratsastusta ja hänellä on ollut myös oma hevonen.

– Kun on ison eläimen kanssa kontaktissa, siinä pärjää vain sisäisellä rauhallisuudella. Se on ehkä auttanut näissä kilpailutilanteissakin.

Sonja Herrasen voimakas, moni-ilmeinen ääni ja levolliset tulkinnat ovat tuoneet menestystä myös kilpailuissa. Vuonna 2023 hän voitti Lontoossa Elisabeth Connell Prize –kisan naislaulajille. Kuva: Peter Adamik

Viroon opettajan perässä

– Olen aina rakastanut laulamista eniten, vaikka nuorempana harrastin myös pianon- ja huilunsoittoa, Herranen sanoo.

– Niiden kanssa esiintymiset eivät kuitenkaan tuoneet sitä tunnetta, mikä laulaessa tuli – että jes, nyt on konsertti.

Kun huilunsoitonopettaja sitten vihjaisi yläasteikäiselle, että voisit miettiä laulutunteja, se nappasi. Pian Herranen oli rytmilaulun puolella Kuopion konservatorion perusopetuksessa ja lauloi kevyttä musiikkia lukion loppuun asti.

Musiikkilukion laulunopettaja puolestaan oli sopivasti kallellaan klassiseen lauluun ja houkutteli Herrasen liedien maailmaan. Opettaja kehotti edelleen hakeutumaan lauluopintoihin.

– En nähnyt itseäni tulevaisuudessa kevyen musiikin keikoilla enkä toisaalta ollut kuullut siihen mennessä yhtään oopperaa. Hain konservatorioon ja pääsin opiskelemaan klassista Tampereelle ja pop-jazz–laulua Kuopioon muusikon perustutkinto tähtäimessä. Valitsin sitten Tampereen, tein siellä muusikon perustutkinnon ja sieltä lähdin Viroon hyvän opettajan, Heli Veskuksen perässä.

Kandiopinnot Viron teatteri- ja musiikkiakatemiassa sisälsivät paljon laulutunteja, ohjaajien mestarikursseja oopperasta lavastettuine kohtauksineen ja näyttelijäopintoja.

– Teatterikokemustahan minulla ei ollutkaan ennen tätä. Oopperan vaatimaa näyttelemistä olen opetellut työn ohessa.

Herrasen opinnot ja työ jatkuvat syksyllä Berliinin Staatsoperin oopperastudiossa. Viime kaudella hän oli mukana useissa tuotannoissa, joiden joukkoon mahtui myös lapsille tehty Taika-ampuja. Kuva: Arno Declair

Kaksi kaunista

Kutsu Giacomo Puccinin Turandot-oopperan orjatar Liúksi sai Herrasen tutkimaan hartaasti partituuria. Opintojen aikana hän oli kyllä esittänyt Liún kahta aariaa, rakkauden kohteelleen prinssi Calafille laulamaa Signore, ascolta! -aariaa (Herra, kuuntele!) ja Turandotille laulamaa Tu che di gel sei cinta -aariaa (Sinä, joka olet kylmyyden ympäröimä), mutta nyt oli aika löytää muutkin oopperan hahmot ja teemat, roolihahmon suhde muihin ja läsnäolon kohdat lavalla.

Ooppera tapahtuu muinaisessa Kiinassa, jossa prinsessa Turandot surmauttaa kaikki kosijansa, jotka eivät pysty ratkaisemaan hänen antamaa kolmea arvoitusta.

Turandotin kauneudesta sokaistunut uusi yrittäjä prinssi Calaf haluaa hänkin kokeeseen ja selvittää kuin selvittääkin arvoitukset. Turandot ei kuitenkaan tahdo Calafia puolisokseen. Calaf puolestaan esittää prinsessalle arvoituksen: jos tämä ennen aamunkoittoa selvittää hänen nimensä, hän on valmis kuolemaan.

Kaikki valvovat ja yrittävät keksiä, kuka tuntematon prinssi on. Calaf uskoo voittavansa ja laulaa oopperan tunnetuimman aarian Nessun dorma (Kukaan ei nuku).

Orjatar Liú on tataarien kuningas Timurin palvelija ja rakastunut Calafiin, Timurin kuolleeksi luultuun poikaan. Turandot yrittää pakottaa vielä Timurin ja Liún paljastamaan nuorukaisen nimen, mutta Liú ei suostu pettämään rakastamaansa miestä edes kidutuksen uhalla, vaan tappaa itsensä.

Koska Puccini oli vakavasti sairas Turandotia säveltäessään, ooppera päättyi hänen kirjoituspöydällään tähän. Myöhemmin siihen on liitetty traagisuutta vesittävä päätös, jossa Turandot heltyy prinssin rakkaudelle.

Kiinalaista ikiaikaista autoritaarisuutta ja pakkovaltaa henkivä ooppera on sadunomainen kudos Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tapaan arvoituksineen ja arvoituksellisine hahmoineen. Liún uhrautuva päätös tuo siihen kuitenkin syvää inhimillisyyttä.

Turandotin sanomaa voi hyvin tulkita myös tämän päivän Kiinan autoritäärisen hallinnon kautta. Liú esimerkiksi laulaa, että jos lähdemme maanpakoon, kuolemme.

Sonja Herraselle nykyinen työ on unelmatyötä. Kuva: Anne Välinoro

Puccini on onnistunut puhumaan sävelillään enemmän kuin mihin juonenkuljetus pystyy. Herranen alkoi hakea musiikin kautta tarinan suuria tunteita, ajatuksenjuoksuja ja ristiriitoja.

– Koetan myös arkipäiväistää näitä tunteita mielessäni. Mikä on tämä tilanne, kun rakastat tuota ihmistä, mutta hänen silmänsä ovatkin jossain muualla? Tai tuossa on tuo vanhus hoidettavana, miten toimit? Siinä on paljon myös tätä päivää. En toisaalta rakenna mitään etukäteen valmiiksi, koska harjoitustilanteessa ohjaaja antaa vinkit ja kertoo harjoitusten alkaessa, mikä juuri tämän tulkinnan konsepti on.

Nykyään tehdään paljon modernisointeja, mutta Savonlinnan Turandotin ohjaus on perinteisempää tapaa tehdä oopperaa. Liún laulua vaativia osuuksia on oopperassa ensemblekohdat mukaan lukien parisenkymmentä minuuttia, vaikka hän on mukana lavalla lähes koko ajan.

– Vaikeinta on olla lavalla oikeastaan juuri silloin, kun ei laula, reagoida oikeaan aikaan ja olla todella läsnä, Herranen miettii.

Kummasta aariasta pidät enemmän?

– Aiemmin pidin ehkä enemmän kuolinaariasta, mutta nyt teosta lavalla harjoitellessa lemppari vaihtelee. Molemmat ovat tosi kauniita ja ne ovat hyvin kropassa, Herranen vastaa.

– Harjoitusprosessin aikana löytyy juuri tähän produktioon sopiva tulkinta. Puvut, maskit ja yleisö tuovat viimeisen latauksen.

Kun samalla roolilla on kaksi esittäjää, keskustelevatko laulajat tulkinnoistaan keskenään?

– Ei oikeastaan, jo siitä syystä että olemme Tuuli Takalan kanssa hyvin erilaisia laulajia ja tulkinnat omiamme. Lavalla liikkumisesta ja muista käytännön asioista kyllä jutellaan ja annetaan vinkkejä.

Kapellimestari on laulajalle ehkä vieläkin tärkeämpi yhteistyökumppani kuin ohjaaja. Hän pitää koko esityksen lopulta kasassa tempollaan, antaa aarioille tilaa ja selkeät aloitukset sekä fermaateille aikaa.

Kapellimestari Yves Abelia Herranen kiittää siitä, miten tämä on antanut tulkitsijalle sopivasti vapauksia.

Savonlinnan Turandotin kahdeksan esitystä vedetään läpi osittain kahdella roolituksella. Se aiheuttaa palapelin, jossa laulaja joutuu vastakkain aina kahden erityyppisen vastahahmon kanssa. Oopperajuhlilla harjoitellaan viikkoja eri yhdistelmillä.

Savonlinnan Turandot perustuu Saksassa uransa luoneen romanialaissyntyisen, vuonna 2012 menehtyneen Pet Halmenin kokonaissuunnitteluun, joka kattaa ohjauksen lisäksi lavastuksen, puvustuksen ja valaistussuunnittelun. Turandot nähtiin Halmenin ohjauksena Savonlinnan oopperajuhlilla jo vuonna 2003.

Ohjaaja Roman Hovenbitzer ohjaa tämän kesän tuotannon Halmenin suunnittelun mukaan. Turandotina kuullaan Ewa Plonkaa, Calafina Amadi Laghaa ja Francesco Pio Galassoa, Liún roolissa vuorottelee Herrasen kanssa Tuuli Takala, Timurin roolissa Matti Turunen ja Peter Lindroos, kolmena ministerinä nähdään Waltteri Torikka (Ping), Einar Dagur Jónsson (Pang) ja Aljaz Zgavc (Pong), Altoumina Veikko Vallinoja ja Mandariinina Riku Pelo.

Sonja Herrasen kesä kuluu Savonlinnan Oopperajuhlien orjatar Liún roolissa, ensin kolmisen viikkoa harjoituksissa, sitten toiset kolme esityksissä. Kuva: Mikko Mäntyniemi / Ateljee Mäntyniemi

Berliinin oopperakuplassa

Herrasta odottaa syksyllä taas Berliinin Staatsoper ja sen studio. Takana on tiivistahtinen vuosi.

– Se on kyllä ollut itselleni paras mahdollinen paikka kasvaa artistina ja laulajana. Päivässä tehdään valtava määrä juttuja. Olen tavallaan siinäkin mielessä hyvässä pisteessä, että ääni, mieli ja kroppa kestävät tätä. Ja tässä pääsee jyvälle repertuaariteatterin työkulttuurista.

– Yksi produktio kestää yleensä kuusi viikkoa esityksineen ja samaan aikaan voi mennä kolme tuotantoa kerrallaan. Harjoituskaudella olen saattanut tehdä jopa neljää roolia viikossa. Silloin saa aivoissa muutella asetuksia tiuhaan, että muistaa missä mennään.

Staatsoperissa on kuusipäiväinen työviikko ja kaikki siellä työskentelevät saavat vasta edellisenä iltapäivänä tietää, mitä seuraavana työpäivänä tehdään.

Saksaa Herranen on saanut opiskella nyt puhtaalta pöydältä uutena kielenä. Koulussa kun ei tullut sitä valittua. Helmikuussa hän suoritti jo arjessa pärjäämisestä kertovan B1-tason saksan kielestä.

Kansainvälisen studiossa käytetään työkielenä sekä englantia että saksaa.

Berliinin Staatsoperin kansainvälisessä oopperastudiossa työskentelevät ja opiskelevat nuoret laulajat, joita käytetään tehtävissä päälavalla solistien tapaan.

Oopperastudio on myös koulutusohjelma, jossa saa opetusta laulun mestarikursseilla, kehonkäytössä, baletissa, näyttämöilmaisussa ja mielen hallinnassa. Tarjolla on myös puheopetusta saksan kielessä.

Vuosi sitten sinne haki koelaulujen kautta toistatuhatta laulajaa, joista neljä valittiin – Sonja Herranen heidän joukossaan. Aikamoinen lottovoitto.

Herrasen pääsyä studioon auttoi pari aiempaa koelaulua, yksi nykyään Lilli Paasikiven johtamille Bregenzin festivaaleille, jossa intendenttinä toimi silloin Elisabeth Sobotka, nykyinen Staatsoperin intendentti. Pian sen jälkeen tuli kutsu Staatsoperista koelauluun.

Viime kausi alkoi Herrasella Berliinissä Nabuccon Annana. Rooli on pieni ja ensembleen painottuva, mutta se huomattiin ja palaute oli kannustava. Tärkeintä oli, että sai harjoitella täysin uudessa tuotannossa koko kuuden viikon jakson ja työskennellä huippulaulajien, kuten Anna Netrebkon, Luca Salsin tai Mika Kareksen kanssa.

Mikä pitää sitten laulajan koneen kunnossa, kun työskentelyn tahti pyörryttää jo sivustaseuraajaakin?

– Riittävästi unta ja normaalisti ruokaa, ulkoilua tai joogaa. Pitää muistaa myös pitää vapaapäiviäkin välillä ja laulaa sillä lailla fiksusti harjoituksissa, ettei aina laula kaikkea ulos. Kuulostelee itseään ja miettii miten ääntänsä käyttää, Herranen pohtii.

Roolissa kiinni oleva laulaja joutuu tarkkaan miettimään, altistaako itseään flunssalle kyläpaikassa tai väkijoukoissa. Sosiaalinen elämä supistuu väistämättä.

– Ei sekään ole hyvä että pelkää liikaa kipeäksi tuloa ja eristäytyy. On tärkeää nauttia muiden seurasta ja rentoutua, olla sen työn ulkopuolella. Berliinin aika on opettanut tätäkin.

Työ ujuttautuu väistämättä vapaahetkiin. Uuden roolin opettelu käy usein iltalukemisesta. Nyt hän on sentään hurahtanut ristikoihin partituurin alleviivaamiseen ohessa.

Herraselle nykyinen työ on silti unelmatyötä.

Palkka on noin puolet varsinaisen ensemble-laulajan palkasta ja riittää juuri ja juuri elämiseen. Staatsoper antaa kuitenkin aikataulujen salliessa vapauden tehdä omia keikkoja, millä voi kompensoida pientä palkkaa. Oopperajuhlien pestistä saatu korvaus vastaa jo merkittävää osaa vuoden tuloista Berliinin palkkaan nähden.

Sadekesästä huolimatta Sonja Herranen pyrkii ulkoilemaan aina ennen harjoituksia. Luontokävely ja kuppi kahvia tasaa ajatuksia. Kuva: Anne Välinoro

Työ, joka ei tunnu työltä

Parivuotinen harjoittelu arvostetussa Staatsoperin studiossa on ansioluetteloon iso meriitti.

– Ehdottomasti haluaisin työskennellä Berliinissä jatkossakin, mutta nyt mietin vielä seuraavaa askelta, onko se ensemble-paikka jossakin oopperatalossa vai työtä freelancerina, Herranen sanoo.

Kalenteriin on jo alkanut kertyä työtilaisuuksia parille seuraavalle vuodelle.

– Minulla on ollut se ajatus, että teen tätä työtä niin kauan, kun siltä saa yhtä paljon kuin sille annan. Onhan se totta, että tässä on moneen muuhun ammattiin verrattuna sellaisia asioita, joissa ei ole mitään järkeä ja joita moni ei suostuisi tekemään, kun et tiedä työaikojasi aina edes seuraavaksi päiväksi.

”Mitä tahansa teetkin, älä ryhdy muusikoksi”, kuului jo Sonja Herrasen isän ja ammatti-trumpetistin vähän vitsillä heitetty ohje tyttärelleen. Ala vaatii paljon matkustamista, työ on usein epäsäännöllistä ja itse hankittava. Agentuurilla on myös iso merkitys vaikkapa koelaulujen saamiseksi.

– Minulla ei oikeastaan ole ollut ikinä selkeää haavetta laulajanurasta, mutta opintoihin lähtiessä se on ollut prioriteetti. Laulaminen ei tunnu työltä, mutta muu sen ohella ammattiin kuuluva asia kyllä tuntuu.

Ammattiin liittyvissä pohdinnoissa Herrasta on auttanut oma vocal coach, yhdysvaltalaissyntyinen Dale Fundling, jolla on monenlaista kokemusta ja viisautta alasta. Hän toimii myös korrepetiittorina ja henkilökohtaisena laulunopettajana.

VIDEO: Katso, mitä Sonja Herrasella oli mielessään kaksi viikkoa ennen ensiesiintymistään Turandot-oopperan Liúna. Kuvaus: Anne Välinoro

Hyviä ja tähtiä

Ooppera on hierarkinen järjestelmä, jossa on tähdet ja taustoittajat. Häiritseekö se?

– Ei varsinaisesti. Jokaisen tähden takana on tie, minkä vuoksi he ovat nousseet asemaansa. Ooppera on kuitenkin tiimityötä eikä yksi tähtilaulaja voi pelastaa muuten huonoa produktioa. Hyvä ja tasapainoinen ensemble, orkesterista, kapellimestarista ja kuorosta puhumattakaan, on kaiken a ja o. Loppupelissä on kuitenkin kyse makuasioista. Ja koska kilpailu on niin kovaa, on paljon upeita laulajia joille soisi enemmän näkyvyyttä ja töitä.

– Oopperan rakenteissa on paljon vanhaa, mutta omalla kohdallani on ollut tosi hyviä työkavereita ja turvallisia, tasa-arvoisia työpaikkoja. En ole törmännyt epäasialliseen vallankäyttöön tai että en olisi uskaltanut sanoa ylipäätään mielipidettäni, Herranen kertoo.

Herrasen mielestä kaikkea vanhaa ei kannata mennä modernisoimaan. Hän kuulisi mielellään enemmän uusia oopperoita nykysäveltäjiltä ja tästä päivästä.

– Itse nautin yleensä eniten traditionaalisista ohjauksista. Oopperaan mennään usein päästäkseen irti todellisuudesta ja omasta elämästä.

– Katson mielummin La Bohemen kauniissa lavastuksessa kuin vaikka avaruuteen sijoitettuna. Esimerkiksi Puccini, Verdi ja Wagner ovat lähinnä omaa sydäntä, sanoo Jugendlich-dramatischer-Sopran (nuoren dramaattisen sopraanon) äänityyppiin itsensä mieltävä Herranen.

Entä mikä on supervoimasi?

– Mulla on tosi hyvät hermot. Vaikka tulee paljon kommentteja, kritiikkiä ja kehujakin, osaan asennoitua niihin tyynesti. Osaan suodattaa mitä kannattaa kuunnella ja minkä antaa mennä ohi.

Giacomo Puccinin Turandot Savonlinnan Oopperajuhlilla 5.–25.7.2025 Sopraano Sonja Herranen orjatar Liún roolissa 8., 10., 18. ja 25.7.

#kordelininsäätiö #kordelininsäätiöntuella

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua