Finlayson Art Area 2024: Heijastukset, pinta ja valo – Ola Kolehmainen kohtaa Raimo Utriaisen

Ola Kolehmainen: Geometric Light 2.

Juttu on julkaistu alun perin Finlayson Art Arean tapahtumalehdessä. Finlaysonin alue on Kulttuuritoimituksen yhteistyökumppani. Lue lisää täältä.

* *

Timo Valjakka & Veikko Halmetoja, teksti

Ola Kolehmainen (s. 1964) työskentelee pääosin valokuvaamalla ja on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1999. Tiedotusopin kautta lopulta valokuvausopintoihin päätynyt Kolehmainen ei taustastaan huolimatta kuvaa journalistista valokuvaa vaan on keskittynyt taiteelliseen ilmaisuun.

Hänen teoksillaan on laaja kansainvälinen yleisö ja niitä on nähty näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Suomessa kuvia on ollut esillä muun muassa Ateneumissa ja Kiasmassa. Erityisen tunnettu hän on suurikokoisista teoksista, joiden lähtökohtana on arkkitehtuuri. Kuvat eivät edusta klassista arkkitehtuurikuvausta vaan keskittyvät usein pintaan, rakenteisiin ja heijastumiin. Valo on kuvissa tärkeässä roolissa, oli se sitten tasaista tai yksityiskohtia korostavaa.

Ola Kolehmainen: Komposition Mit Grau.

Sukua abstraktille taiteelle

Ola Kolehmaisen työkentelyn juuret voi nähdä minimalismissa. Teokset ovat tarkasti esittäviä, mutta visuaalisesti sukua enemmän abstraktille maalaustaiteelle kuin dokumentaariselle valokuvalle.

Tasainen rytmi ei kuitenkaan aina ole niin täydellinen kuin ennakolta odottaisi. Julkisivun heijastukset paljastavat palan vastapäistä maisemaa tai kuvakulma luo pintaan hurjan perspektiivin, joka saa pinnan miltei kierteelle. Muoto muuttuu sisällöksi, värit ovat kaikkea muuta kuin minimalistisia ja välillä syvyysvaikutelma vetää katsojan kuvan sisälle.

”Heijastuksella on teoksissani merkitys myös teoksen vastaanottamisen kannalta; katsoja joutuu analysoimaan omaa tilakäsitystään”, Kolehmainen on kertonut.

Ola Kolehmainen: Untitled No. 11.

Kattaus 2000-luvulta

Finlayson Art Area -näyttelyssä nähdään monipuolinen kattaus Kolehmaisen kuvia 2000-luvulta. Vanhimmat kuvista ovat 2005 vuodelta ja uusimmat 2020-luvulta. Mukana on klassikkoteos Composition with Clang, joka on kokonaisuudessaan yli 12 metriä pitkä.

Tämän osuuden FAA-näyttelystä on kuratoinut Timo Valjakka. Ideana on ollut rinnastaa Kolehmaisen valokuvat ja Raimo Utriaisen veistokset toisiinsa. Samassa tilassa kohtaavat kahdella eri materiaalilla työskentelevät taiteilijat, joille molemmille heijastukset, pinta ja valo ovat olennainen osa teosten lopputulosta.

Ola Kolehmainen on itse kirjoittanut, että hänen valokuvansa ovat tietoisesti itsenäisiä teoksia suhteessa kuvattuun rakennukseen. Vaikka taiteellinen kieli kuvatun rakennuksen ja valokuvan välillä olisi vahvassa yhteydessä, Kolehmainen nostaa siitä esiin uusia sävyjä. Tämän myötä teoksista kasvaa ainutlaatuisella tavalla elämyksellisiä, katsojan sisäänsä sulkevia kokemuksia.

Raimo Utriainen: Virta II (1986).

Menestynyt monumenttiveistäjä

Kuvanveistäjä, professori Raimo Utriainen (1927–1994) oli suomalaisen modernin kuvanveistotaiteen keskeinen edustaja ja uudistaja. Hän oli myös sukupolvensa menestynein ja kansainvälisin monumenttiveistäjä, joka toteutti yli neljäkymmentä teosta julkisiin tiloihin. Julkisia teoksia on useassa Euroopan maassa sekä etenkin Japanissa. Tamperelaisille tunnetuin lienee vuorineuvos Emil Aaltosen suihkukaivomuistomerkki (1966–1969) hänen mukaansa nimetyssä puistossa Tammelassa.

Kuopiossa syntynyt Utriainen opiskeli ensin matematiikkaa ja sen jälkeen maalaustaidetta ja arkkitehtuuria. Hän debytoi maalarina 1940-luvun lopussa, mutta päätyi lopulta Suomen taideakatemian koulun kuvanveiston osastolle, josta hän valmistui 1956.

Kuvanveistäjä Utriaisen ura käynnistyi perinteisillä materiaaleilla ja menetelmillä sekä figuratiivisella ilmaisulla. Hänen varhaiset teoksensa ovat pronssisia pienoisveistoksia, joista hän asteittain eteni kohti kubismia ja rakenteellisempaa ilmaisua. Rakenteellisuus leimaa myös hänen veistämiään monia muotokuvia.

1970-luvulle tultaessa Utriainen uudisti suomalaista veistotaidetta sekä teknisesti että esteettisesti. Hän hylkäsi perinteiden raskauttamat materiaalit, kuten kipsin ja pronssin, sekä patsaista ammentavan kiinteän muodon veistoksen lähtökohtana.

Eurooppalaisen modernismin innoittamana hän siirtyi teollisiin materiaaleihin ja valmistusmenetelmiin, joiden hän näki paremmin heijastavan uuden aikakauden eetosta ja uskoa tulevaisuuteen. Häntä kiinnosti myös taide arkkitehtuurin osana sekä julkinen tila, taiteen tuominen ihmisten luokse. Gallerianäyttelyitä hän piti harvoin.

Raimo Utriainen: Tenkan II (1977).

Kohti hiljaisuutta

Utriaisen omaperäinen ja tunnistettava kuvakieli perustuu ohuisiin alumiini- tai terässäleisiin ja niistä yhden tai useamman pysty- tai vaaka-akselin varaan koottujen veistosten matemaattiseen täsmällisyyteen.

Vaikka teokset ovat täysin abstrakteja, niiden välittämät vaikutelmat viittaavat usein luontoon, ulottuen voimakkaista aaltoliikkeistä kimaltaviin, valoa läpäiseviin viivastoihin ja etenkin hänen myöhäisissä teoksissaan ilmaisun täydelliseen selkeyteen ja hiljaisuuteen. Teokset reagoivat herkästi valaistuksen vaihteluun ja saavat nopeasti erilaisia ilmeitä myös katsojan liikkuessa niiden edessä.

Finlayson Art Area 25.8.2024 asti. Ola Kolehmainen, valokuvateoksia, ja Raimo Utriainen, veistoksia. Yhteistyössä Raimo Utriaisen säätiö. Kutomosali 3 (Finlaysoninkuja 9, 3B kerros).

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua