Remy, Keira Knightley ja Peter Cullen. Kuvat: Disney Plus / Netflix /Jake Guild/Wiki Commons
TELEVISIO | Disney Plus -kanavan kolmen kuukauden sopimustarjous päättyi loppuvuodesta 2024 ja sen päälle katsottavaa oli etsittävä muualtakin.
”Sitten kun olen vanha ja raihnainen ukko, ja tekoälyt tuottavat vain laahaavia höpöttelyelokuvia, minä katson vanhoja Pixareita.”
Terminator – tuhoaja (1984)
Ohjaus: James Cameron. Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Michael Biehn.
Pienestä, kuuden ja puolen miljoonan dollarin b-elokuvasta kasvoi satojen miljoonien dollarien franchise, joka täyttää tänä vuonna 40 vuotta.
Terminator on hyvin kirjoitettu. Suvantopaikkoja ei ole kuin yksi: poliisiasemarymistelyn jälkeinen keskustelu sillan alla. Muutoin tarina vetää kuin tavarajuna alamäessä. Muuta ei tarvita.
Mitään näyttelijäntyön juhlaa elokuva ei ole. Schwarzeneggerin mulkoilu menee ylinäyttelemiseksi, ja ainakin yhdessä kohtauksessa hän sulkee silmänsä joka kerta kun laukaisee pistoolin. Linda Hamiltonille Sarah Connorin rooli on ollut se uran paras rooli, tai varmasti ainakin tuottoisin.
Symboliikka toimii. Isoja koneita näytetään niin nykyajassa kuin tulevaisuudessakin, ja terminaattori tuhotaan lopullisesti liukuhihnarobottien keskellä. Alkupuolella Arska runttaa lelurekan auton renkaan alle, ja lopussa samaisen mallin aidolla rekalla romutetaan autoja.
Oman aikansa kauhuelokuvien tapaan seksistä rangaistaan kuolemalla. Tahatonta toistoakin on: ikkuna (tai ovi) rikotaan lukon avaamiseksi noin kuusi kertaa elokuvan aikana.
Olin kokonaan unohtanut, että Arskasta tehtiin elokuvaa varten kumipääversio silmäleikkaus-kohtausta varten. Siihen aikaan, ennen tietokoneavusteisia tehosteita, se on varmaankin ollut helpoin ja halvin ratkaisu. Koko elokuva on täynnä mainiota stop motion -animaatiota.
Lue Antti Selkokarin arvostelu Terminatorin 40-vuotisjulkaisusta täältä.
Tietovisakysymys: Mikä legendaarinen lausahdus kuullaan vuoden 1984 Terminator – tuhoaja -elokuvassa?
- a) I’ll be back.
- b) Hasta la vista, baby.
- c) Do you feel lucky, punk?
Oikea vastaus jutun lopussa.
Katso: Amazon Prime Video
* *
Aliens – Paluu (1986)
Ohjaus: James Cameron. Pääosissa: Sigourney Weaver, Carrie Henn, Michael Biehn, Lance Henriksen, Paul Reiser.
Ja sitten toinen scifiklassikko osittain samalla tekijäkaartilla kuin Terminatorissa. Lance Henriksen ei saanut Terminatorin roolia mutta sai robotin roolin Aliensista.
Alien on avaruuskauhuelokuva, Aliens on avaruustoimintaelokuva. Alussa rokkaavat merijalkaväen sotilaat ovat todella ärsyttäviä, mutta loppupuoli on jännittävä. Kyllä tämä yhä toimii.
Katso: Disney Plus
* *
Black Doves (2024)
6 jaksoa. Luoja: Joe Barton. Pääosissa: Keira Knightley, Ben Whishaw, Sarah Lancashire, Tracey Ullman.
Harvoin tartun mihinkään vinkkaukseen, mutta katsottavan puutteessa Hesarin kriitikon neljän tähden kehut saivat katsomaan Black Dovesin.
Onpa epäuskottava sarja. Ammattitappaja ajaa omalla autollaan tappokeikoille ja näyttää kaikille naamansa, mutta elelee samalla normaalia kauppakassielämää keskellä Lontoota. Ben Whishawia ei millään miellä tappajaksi, eikä hänen kiltin ja tuhman välillä tasapainoilevaa hahmoaan usko todelliseksi edes sarjan sisäisessä maailmassa. Kliseinen tappajatyttökaksikko vie sarjalta pohjan lopullisesti.
Ollaan kaukana John le Carrén romaaneista, joissa agentit eivät kirjoita mitään paperille eivätkä luota puhelimiin, vaan turvautuvat muistiinsa ja tapaamisiin. Sarjassa on ehkä yritetty yhdistää kepeys ja jännitys Roger Mooren Bond-elokuvien tapaan, mutta metsään menee niin että rysähtää. Jos tämä on musta komedia, niin eipä naurata.
Mikään ei ärsytä niin kuin Keira Knightleyn teennäinen teinihymy. Onneksi hän vaihtaa sen nopeasti yltiökylmän toimintanaisen takapurennaksi, mikä on sentään vähän parempi. Knightley on kuitenkin sarjan kantava voima, muut vetävät huonommin.
Hauska yksityiskohta on, kun sarjan lopputeksteissä mainitaan Tracey Ullman. Siis esiintyikö sarjassa Tracey Ullman? Kuka ihme… Aivan, äkäisen rouva Clarkin aurinkolasien takana on komedienne itse!
Katso: Netflix
* *
Victor Frankenstein (2015)
Ohjaus: Paul McGuigan. Pääosissa: Daniel Radcliffe, James McAvoy, Andrew Scott, Jessica Brown Findlay, Charles Dance.
Jokin sai minut kiinnostumaan Victor Frankenstein -elokuvasta, vaikka klassikkoromaanien uudelleenlämmittelyt eivät ole sytyttäneet enää pitkään aikaa. Tässä elokuvassa aiheeseen on kuitenkin saatu uudenlaista näkökulmaa.
Tällä kertaa hirviöitä on kaksi, joista toisella saadaan viittaus Edgar Allan Poen teokseen Rue Morguen murhat. Itse Frankenstein hirviö on valtava kudelma, jolla on kaksi sydäntä ja neljä keuhkoa, jotta ruumis kestää henkiin herättävän salaman iskun. Ainoastaan näyttelijöiden turha teatraalisuus sotkee elokuvan seuraamista.
Rooleissa nähdään muun muassa Ripley-tv-sarjasta tuttu Andrew Scott sekä Harry Potter -näyttelijä Daniel Radcliffe.
Katso: Disney Plus
* *
Transformers: Kuun pimeä puoli (2011)
Ohjaus: Michael Bay. Pääosissa: Shia LaBeouf, Rosie Huntington-Whiteley, John Turturro, Patrick Dempsey, Frances McDormand. Ääninäyttelijöinä: Peter Cullen, Hugo Weaving, Leonard Nimoy, Charlie Adler.
Pidän Transformers-elokuvasarjan kolmesta ensimmäisestä elokuvasta, koska ne ovat tarpeeksi pöhköjä. Kuun pimeässä puolessa John Malkovich revittelee sydämensä kyllyydestä pienessä sivuroolissa. Lopputaistelu kaatuvassa pilvenpiirtäjässä on mainiota toimintaa.
Transformers-elokuvakonsepti on yhdistänyt lelut, nostalgian, toiminnan ja huumorin onnistuneesti, ainakin sarjan alkupään elokuvissa, sekä muutamissa spin-off-elokuvissa, kuten Bumblebeessä (2018). Näitä ei missään nimessä pidä ottaa vakavasti, ja elokuvat jaksavat nauraa paitsi itselleen myös koko genrelle.
Katso: Netflix
* *
Ed Wood (1994)
Ohjaus: Tim Burton. Pääosissa: Johnny Depp, Martin Landau, Sarah Jessica Parker, Patricia Arquette, Juliet Landau, Lisa Marie, Bill Murray.
Historiaan voi jäädä monella tapaa. Edward D. Wood Junior teki todella huonoja elokuvia ja unohtui, kunnes löydettiin uudestaan pari vuotta kuolemansa jälkeen ”maailman huonoimpien elokuvien tekijänä”.
Moni muukin on tehnyt paljon huonoja elokuvia, mutta ei niin huonoja kuin Wood. Tai ehkäpä kyse on sittenkin vain näkökulmasta. Maailman huonoimmaksi elokuvaksi rankattu Plan 9 from Outer Space (1957) ei ole edes Ed Woodin huonoin elokuva.
En ole varma, olenko nähnyt Tim Burtonin Ed Wood -elokuvaa kertaakaan sitten 1990-luvun. Muistelen pitäneeni elokuvasta silloin, ja nimenomaan Johnny Deppin ja Oscarin arvoiseksi kohotetun Martin Landaun roolityön vuoksi. Landau eläytyi huumekoukussa riutuvan Bela Lugosin rooliin täysillä. Itse elokuva on pelkkä Burtonin fanityö, joka esittää siivun Woodin elämästä onnistumatta sanomaan mitään sen syvempää.
Katso: Disney Plus
* *
Mummola (2023)
Ohjaus: Tia Kouvo. Pääosissa: Leena Uotila, Tom Wentzel, Ria Kataja, Elina Knihtilä, Jarkko Pajunen.
Lisää elokuvia, jotka eivät kerro mistään (ja silti kaikesta). Tia Kouvon ohjaaman Mummolan voima on kuvassa. Elokuvassa on hyvin vähän kohtauksia, joissa kamera liikkuu. Pääosin se pönöttää nurkassa, ja näyttelijät suoriutuvat hämmästyttävän luontevasti pitkistä kohtauksista.
Erityisesti täytyy nostaa hattua lapsinäyttelijöille Elli Paajaselle ja Toomas Talikalle. Leena Uotila on aina hauska, olipa rooli millainen tahansa.
Lue Antti Selkokarin arvio elokuvasta täällä.
Katso: Yle Areena
* *
Rottatouille (2007)
Ohjaus: Brad Bird. Ääninäyttelijöinä: Ian Holm, Peter O’Toole, Patton Oswalt, Lou Romano. Suomenkielisinä ääninäyttelijöinä: Jorma Uotinen, Lars Svedberg, Aksu Palmén, Samuel Harjanne.
Voisin väittää, että Rottatouille on Pixarin paras elokuva. Siis jopa parempi kuin Autot tai Toy Story. Oscar-palkittu elokuva on päässyt vuosien mittaan unohtumaan, koska se ei ole noussut samanlaiseen jatko-osien virtaan kuin monet muut Pixar-klassikot. Katsoin elokuvan tällä kertaa alkuperäisillä äänillä. Täytyy sanoa, että suomidubbaus on jopa parempi!
Elokuvassa on todella vaikuttava loppu. Kyynel tirahtaa silmään joka kerta, kun Ego maistaa Remyn valmistamaa ratatouillea. Monissa Pixarin animaatioissa tunteet on onnistuttu pelkistämään niin, että ne välittyvät katsojalle suoraan. Näytellyt elokuvat sotkeutuvat usein liian monimutkaisiin juonirakenteisiin ja epätarkkaan näyttelijäohjaukseen.
Lue Maria Markuksen kommentit elokuvasta täältä.
Katso: Disney Plus
* *
Nemoa etsimässä (2003)
Ohjaus: Andrew Stanton ja Lee Unkrich. Ääninäyttelijöinä: Albert Brooks, Ellen DeGeneres, Alexander Gould, Willem Dafoe. Suomenkielisinä ääninäyttelijöinä: Tom Pöysti, Ona Kamu, Samuel Anttila, Seppo Pääkkönen.
Nemoa etsimässä on Pixar-yhtiön viides elokuva, ja jostain syystä se oli mennyt minulla kokonaan ohi. Nyt sitten piti paikkailla tietämystä.
Elokuva on edelleen yli 20 vuotta myöhemmin hauska ja yllättävän pelottava. Aina kun yhdestä kiipelistä päästään, uusi vaaratilanne on jo kehittymässä. Ei mennä ainoastaan ojasta allikkoon, vaan allikosta allikkoon (jos nyt vedenalaisesta seikkailusta niin voi sanoa). Pako- ja etsintäjuoni toimivat hyvin yhteen.
Sitten kun olen vanha ja raihnainen ukko, ja tekoälyt tuottavat vain laahaavia höpöttelyelokuvia, minä katson vanhoja Pixareita.
Katso: Disney Plus
* *
Tietovisakysymyksen oikea vastaus: a) I’ll be back.
Lue juttusarjan edellinen osa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Televisiopäiväkirja: Kinds of Kindness, Triangle of Sadness, Everything Everywhere All at Once, Hitchcock…
TELEVISIO | Lokakuussa 2024 Petri Hänninen on katsellut sairaspedillä paljon löyhäpäisiä elokuvia, jotka eivät vaadi aivoilta mitään.
Televisiopäiväkirja: Alien, Fight Club, Poor Things, Bosch, The Whale, i’m thinking of ending things…
TELEVISIO | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen on kirjannut lyhyitä arvosteluja vuoden 2024 kesän ja alkusyksyn aikana katsomistaan elokuvista ja tv-sarjoista.