Yhteinen tietämys ja kokemus on Isä-näytelmän suosion salaisuus, ohjaaja Tommi Auvinen tietää

Esko Roine on Isä. Kuva: Kari Sunnari

Ritva Alpola, teksti

Muistisairaudet vaikuttavat lisääntyneen valtavasti. Mahtaako se johtua ihmisten pidemmistä elämänkaarista, tai ehkä me vain puhumme asiasta avoimemmin kuin ennen. Joka tapauksessa miltei jokaisella meistä on jonkinlaista tuntumaa muistisairauksiin. Niin vanhenevilla ihmisillä itsellään kuin myös keski-ikäisillä, joilla on huoli omien vanhempiensa muuttuvista tilanteista.

Tämä seikka saattaa päteä myös rampin molemmin puolin. Vai mitä ajattelee Isä-näytelmän ohjaaja Tommi Auvinen?

– Se juuri on tämän näytelmän suosion salaisuus. Yhteinen tietämys ja kokemus.

Kuopion kaupunginteatterin johtajakautensa päätyttyä (2024) Tommi Auvinen on palannut hänelle tuiki tuttuun Tampereen Työväen Teatteriin mukanaan Kuopion tuliainen: ranskalaiskirjailija Florian Zellerin kiitetty Isä-näytelmä. Kauppaan kuului myös näytelmän lavastus. Tarinan Isä olikin jo valmiiksi Tampereella…

* *

Tommi Auvinen oli nähnyt Zellerin Oscar-palkitun Isä-elokuvan joskus aiemmin, mutta vaikuttuneempi hän oli luettuaan Zellerin alun perinkin näytelmäksi aiotun huikean käsikirjoituksen. Sen Auvinen halusi ohjata Kuopion kaupunginteatterille ja saada Esko Roineen vierailemaan Isän roolissa.

Suunnitelma toteutui, ja näytelmästä sukeutui suuri menestys Kuopiossa. Esko Roinekin tykästyi rooliinsa niin, että ehdotti näytelmän ottamista TTT:n ohjelmistoon. Työviksessä oltiin samaa mieltä, ja nyt näin tapahtuukin: Isä-näytelmän ensi-ilta on 5.2.2026 Eino Salmelaisen näyttämöllä.

Tommi Auvisen mielestä näytelmä on kiinnostavampi ja myös hauskempi kuin elokuva. Koska tarinan näkökulma on muistisairaan Isän kokemuksissa ja hänen sisäisen maailmansa aiheuttamissa sekaannuksissa, niistä syntyvä tahaton huumori tarjoaa helpottavan kääntöpuolen asian vakavuudelle.

– Nauru vapauttaa katsojankin kenties samantapaisten ongelmien ääreltä, Tommi Auvinen toivoo.

Teatterissa on elokuvaa helpompi toteuttaa esimerkiksi tavaroiden katoaminen Isän väittäessä, että joku piilottaa tai varastaa niitä. Kapineet yksinkertaisesti poistetaan näyttämöltä Isän harhaisen mielen kuvitelmien myötä. Realismi murtuu siinä katsojien edessä. Auvinen pitää näytelmän tapaa mennä suoraan asiaan kirjoittajan tyylikkäänä valintana.

Muistisairauden edetessä Isän elämänpiiri suppenee, hän on hukassa itseltäänkin eikä tunnista enää ympärillä olevia läheisiään. Auvinen kertoo Florian Zellerin nerokkaasta oivalluksesta: näyttelijä vaihdetaan toiseen, jolloin kokemus katsomossa on sama kuin Isälläkin: ”Ei tuo ole tyttäreni!”

Isän kiukku on ymmärrettävää, mutta tyttäreen sattuu. Hänhän on tehnyt parhaansa, tarjonnut Isälle turvapaikan omassa kodissaan. Se ei ole ongelmaton ratkaisu hänen oman avioliittonsa kannalta.

– Tyttärellä ja puolisolla on hyvä liitto, mutta Isä seisoo koko ajan siinä välissä, Tommi Auvinen kuvailee.

TTT:n näytelmässä tyttärenä on Miia Selin ja Isän harhanäyssä Maiju Saarinen. Isän vävy on Janne Kallioniemi ja ”vääränä” vävynä Pentti Helin.

Tommi Auvinen, miksi tytär on ottanut vastuun isästään eikä ole hakenut hänelle paikkaa hoitokodista?

– Niinpä, Auvinen naurahtaa. – Ehkä rakkaudesta, ehkä luopumisen vaikeudesta, ehkä velvollisuudentunteesta, ehkä uskosta asian hoitamiseen.

* *

Millainen on Esko Roine näytelmän toisinaan iloisena ja rentona, mutta vähitellen kiukkuisempana ja yhä eksyneempänä Isänä?

Tommi Auvinen paljastaa, että Esko Roine on ollut aina hänen lempinäyttelijöitään. Hän pitää tätä myös perimmiltään koomikkona, sillä Roineella on kyky nähdä asioiden huvittavat puolet. Sen lisäksi hän osaa välittää nämä näkemyksensä teatterinkatsojillekin.

Auvinen kertoo esimerkin Roineen saamasta palautteesta Kuopiossa esitetyn Isä-näytelmän ajalta, jolloin pari katsojaa oli tullut kiittämään Esko Roinetta siitä, miten helpottavaa ja lääkitsevää oli ollut nauraa ja saada samalla lohtua. He olivat ammattinsa puolesta tekemisissä muistisairaiden kanssa.

Tommi Auvinen ylistää näytelmän kirjoittanutta Florian Zelleriä, sillä tekstiin sisältyy aivan kaikki, mitä muistisairaan maailmassa voi tapahtua. Ohjaajan ei ole tarvinnut puntaroida mitään, sillä kirjoittaja on päässyt suoraan Isän pään sisään. Siellä on hämmennys, kun ei enää tunnista ihmisiä, samoin äkkinäiset mielialan muutokset sekä asioiden hallinnan vaikeudet, koska ajattelun logiikka kertakaikkiaan puuttuu.

Tommi Auvinen kehuu myös Esko Roineen tapaa tulkita roolihahmoaan. Hän ilmentää muistisairaan taudinkuvan koko kirjon. Samat ilmiöt ovat tuttuja ja tunnistettavia muistisairaiden omaisillekin. Ohjaajaa kuunnellessa vahvistuu tunne siitä, että hyvässä näyttelemisessä on kyse muustakin kuin hyvästä näyttelemisestä. Se saattaa olla myös vertaistuen antamista.

* *

Isä-näytelmän aihe voi tuntua vaikealta niistä katsojista, jotka pelkäävät mahdollista omaa sairastumistaan, koska ovat nähneet, miten se etenee. Onko siis oikein nauraa?

Tommi Auvinen on sitä mieltä, että ne, joilla on samantapaisia kokemuksia muistisairaiden kanssa kuin näytelmässä, osaavat kyllä lukea tilanteita oikein. Näytelmän huumori ei ole loukkaavaa, vaan vapauttavaa, hän uskoo.

Entä tohtiiko katsoja iloita oman lähipiirinsä muistisairaan selkeistä hetkistä, koska tietää lopullisen todellisuudesta irtautumisen olevan kuitenkin tulossa?

– Siinä se teatterin hienous onkin, että saa elää näytelmän mukana kaikenlaisissa hetkissä, myös niissä voimaannuttavissa, ja kokea helpotusta, vaikka vääjäämätön todellisuus vastassa onkin, Tommi Auvinen vastaa.

Isä Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 5.2.2026 alkaen. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua