TTT:n tuleva syksy on monipuolinen kumarrus kotimaiselle taiteelle, kirjalle ja kulttuurille

Maiju Saarinen on Helene Schjerfbeck. Kuva: Sanna-Mari Heinonsalmi

Matti Mörttinen, teksti

Tampereen syksyn 2025 teatteriteemat ja -tuotokset on nyt valtaosin paljastettu, kun myös Tampereen Työväen Teatteri on esitellyt tulevan ohjelmistonsa.

Lisäksi on saatu ensimmäinen vilaus keväästä 2026: Sirkku Peltolan menestyskappale Kärpäset saa jatkoa ainakin sinne asti. Petra Aholan, Aimo Räsäsen ja Martti Suosalon virtuoositrio on kolahtanut yleisöön ilmeisen ainutlaatuisella tavalla. (Lue Anne Välinoron arvio näytelmästä täältä.)

Eikä siinä vielä kaikki. Tampereelle on myös perustettu uusi teatteri, jonka ensimmäistä tuotosta päästään makustelemaan lokakuussa TTT-Klubilla. Ryhmän nimi on Näästi Teatteri, ja siinä on mukana hyvinkin tuttuja musikaaliosaajia.

Vaikeat ajat näkyvät myös uudistumisena ja luovana yritteliäisyytenä. Takaiskujen alle ei saa jäädä makaamaan.

* *

Mutta mennään nyt pääasiaan, eli Työviksen syystarjontaan. Se ole sinänsä mikään totaalinen u-käännös verrattuna aikaan, joka vieraannutti osan talon yleisöstä ja toi johtajalle potkut.

Tiistaina nähdyistä esittelyistä voi aistia, että näyttämöille tuodaan monipuolisesti kunnianhimoisia ja haastaviakin numeroita, joissa ei vältetä ottamasta kantaa yhteiskunnan ajankohtaisiin kipupisteisiin.

Kauden syömähampaaksi on toki teroitettu musikaali tutun tarinan siivellä ja suoraan Disney-repertuaarista: Kaunotar ja Hirviö. Mutta kaikesta päätellen sekin pyritään tekemään pitäen laadun rima korkealla. Kun ohjaajana on alan tämänhetkinen suomalainen primus inter pares Samuel Harjanne, voi katsoja odottaa saavansa vastinetta rahalleen ja käyttämälleen ajalle.

Kaunotar ja Hirviö on lanseerattu jo aiemmin pääesiintyjiään Yasmine Yamajakoa ja Matti Leinoa myöten. Lippujakin on myyty hyvää tahtia.

Hirviö Matti Leino ja Kaunotar Yasmine Yamajako. Kuva: Kari Sunnari

* *

Tiistaina julkistetussa muussa ohjelmistossa on kaksi kantaesitystä ja yksi Suomen-kantaesitys. Tätä linjaa sopii TTT:ltä odottaakin sen kansallisen erityisaseman takia. Tampereen Teatterihan ei tämän vuoden syysohjelmistoonsa ottanut kotimaisia kantaesityksiä.

Toisena johtolankana näyttää olevan kumarrus kotimaisen taiteen ja kulttuurin – niin vanhan kuin uuden – suuntaan. Suuren näyttämön syksyn ensimmäinen kantaesitys kertoo taidemaalari Helene Schjerfbeckin tarinaa. Pohjana on Rakel Liehun vuoden 2003 runollinen romaani, josta Helena Kallio on nyt käsikirjoittanut näytelmän.

Helene on samalla TTT:n uuden taiteellisen johtajan Miko Jaakkolan ensimmäinen ohjaus Tampereella.

Kotimainen kirja on taustalla myös Eino Salmelaisen näyttämöllä lokakuun lopulta alkaen nähtävässä Kissani Jugoslavia -kappaleessa. Kyseessähän on nyt jo kaksinkertaisen kauno-Finlandiavoittajan Pajtim Statovcin esikoisromaanista tehty Eva Buchwaldin dramatisointi, joka kantaesitettiin Kansallisteatterissa 2018. Tällä kertaa sen ohjaa Samuli Reunanen.

Kissani Jugoslavia. Kuvasuunnittelu: Kari Sunnari

* *

Ennen tätä Salmelaisella avaa yksi todennäköisesti syyskauden haastavimpia tamperelaistuotoksia. Siinä käännetään uuteen asentoon Jane Austen -klassikkoa otsikolla Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan). Isabel McArthurin Austen-mukaelma on kerännyt kehuja ja mainetta Lontoon West Endissä, ja nyt nähdään, miten se taipuu suomeksi Laura Mattilan ohjauksessa.

”Koominen balladi kaikille duunareille ja siivoojille”, ohjaaja kuvailee.

Ylpeys ja ennakkoluulo. Kuvassa Emmi Kaislakari. Kuva: Kari Sunnari

Kellariteatterin kotimainen uutuus on Veera Tyhtilän käsikirjoittama Ote melkein piti. Sen Työväen Teatteri tuottaa yhdessä tutun kumppanitahon eli 20 vuotta täyttävän Teatteri Siperian kanssa Tuomas Rinta-Panttilan ohjaamana. Tyhtilän teksti pureutuu yhteen aikamme kipeimmistä aiheista, lasten- ja nuortensuojeluun. Ja vaikka kyse ei ole dokumentista, on tapahtumilla ja henkilöillä ilmeistä tositaustaa.

Ote melkein piti. Milla Tissari ja Tuukka Huttunen. Kuva: Ilkka Saastamoinen

Ja onhan ohjelmistossa mukana puolipakollinen farssikin. Kellariteatterin toinen ensi-iltakappale on alkuperäisnimeltään Tour de Farce, jossa Teija Auvinen ja Tom Lindholm pääsevät vetämään kahteen henkeen kymmenen roolia – tai koko kuukauden vaatteet puoleentoista tuntiin, kuten jälkimmäinen asian tiistai-iltana ilmaisi.

Avioliitto on ikuista -nimellä suomennettu hauskuutus on ohjaajansa Tommi Auvisen mukaan ”farssi farssista tai farssi toiseen”.

Avioliitto on ikuista. Teija Auvinen ja Tom Lindholm. Kuva: Kari Sunnari

* *

Vielä sananen uudenuutukaisesta tamperelaisesta teatteritoimijasta:

Näästi teatterissa pelaavat Pia Piltz, Niina Alitalo, Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander. Heitä ohjaa lokakuussa käynnistyvässä Kummituskvartetissa Paavo Leppäkoski.

Sama viisikko toimii myös tammikuussa perustetun Näästi ry:n hallituksena. Porukassa löytyy siis kokemusta TTT:n School of Rockia ja TT:n Anastasiaa myöten, mutta nyt he tekevät kaiken itse ja irrallaan laitosteatterimaailmasta.

Kuvassa ylhäällä Niina Alitalo, keskellä vasemmalta Jaakko Wuolijoki ja Pyry Smolander sekä alhaalla Pia Piltz. Kuva: Tampereen Työväen Teatteri

Lupaus onkin, että Kummituskvartetista tehdään teatterillinen konseptialbumi tai toisin ilmaistuna jotain musikaalin ja bändikeikan välistä.

Se, että uusi teatteri pääsee debytoimaan Tampereen Työväen Teatterin tiloissa, on yksi esimerkki muutoksesta, jonka kanssa taidekenttä nyt elää. Tekee suorastaan mieli toivottaa parasta mahdollista onnistumista, vaikka vain kulttuurin rahoitusta leikkaavien päättäjien harmiksi.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua