Kuva: Mikko Kunttu
TEATTERI | Macbeth jatkaa Tero Saarisen ja Otso Kauton Shakespearen tulkitsemista useita taidemuotoja yhdistäen – ja sillä on ehkä Hamlet-rockmusikaaliakin parempi vientipotentiaali.
Eli Harju, teksti
Ohjaaja Otso Kauton ja koreografi Tero Saarisen edellinen yhteistyö Tampereen Työväen Teatterin lavalla oli Hamlet-rockmusikaali. Nyt syyskuussa 2024 nähtävä Macbeth jatkaa Shakespearen tulkitsemista useita taidemuotoja yhdistäen – ja sillä on ehkä edellistäkin parempi vientipotentiaali, sanoo Kulttuuritoimituksen teatterikriitikko Matti Mörttinen.
Macbeth-tulkinta, joka yhdistää näyttelemistä, tanssia ja jonglöörausta, saa ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 12. syyskuuta. Kantaesitys on nähty viime keväänä Tanssin talossa Helsingissä.
Tero Saarinen teki koreografian ja ohjasi kokonaisuuden, Otso Kautto ohjasi näyttelijäntyötä. Esityksestä on turhaa kysyä, kuka siinä esittää ketäkin, toteaa TTT:n ennakkonäytöksen helmikuussa nähnyt Matti Mörttinen.
– Kaikki esittävät kaikkia, kaikki esittävät sitä tarinaa.
On mahdotonta alkaa erotella, kuka näyttämöllä on sirkustaiteilija, kuka näyttelijä ja kuka tanssija.
– Tietyissä kohdissa ihmiset ja taiteenlajit ovat niin yhteensulautuneita, että kaikki värähtelee, liikkuu ja puhuu yhtenä oliona, vaikka lavalla on kuusi ihmistä, Mörttinen kuvailee.
– Ennakkonäytöksen jälkeen hengästytti niin, ettei pystynyt menemään nukkumaan.
Ei kielimuuria, sopii vientiin
Mikä sitten on se tarina, jota kaikki lavalla esittävät yhtenä oliona? Mörttisen mielestä tärkeintä Macbethissa ovat tunnetilat: viha, kosto ja vallanhimo. Siksi se sopii hyvin myös tähän hetkeen.
– Samalla tavalla kuin monessa muussakin Shakespearen teoksessa, siinä on kyse vallasta ja valtataistelusta. Nyt eletään sellaista aikaa, jossa yhdet taistelevat vallasta ja meidän toisten osa on vain pelätä siinä syrjässä.
Koska tunnetiloja ja tapahtumia ilmaistaan Macbethissa paljolti liikekielellä, Mörttisen mielestä teoksella on loistava vientipotentiaali.
– Kielimuuria ei oikeastaan ole, vaikka puhutaankin suomea. Tämä olisi aivan ideaalinen kansainvälisille teatterifestivaaleille. Itse Macbeth on varmaan tuttu ihmisille, jotka sitä menevät katsomaan, joten kertomusta pystyy hyvin seuraamaan riippumatta siitä, ymmärtääkö puhuttua kieltä.
Mörttinen uskoo, että Macbethilla on vielä paremmat mahdollisuudet ulkomailla kuin Otso Kauton ja Tero Saarisen edellisellä yhteisteoksella Hamletilla. Macbethissa eri taiteenlajit toimivat paremmin yhtenä kokonaisuutena. Se on hänen mielestään myös oivallinen lopetus Otso Kauton kaudelle Tampereen Työväen Teatterin johtajana.
– Olen useamman kerran kuullut sellaisen teesin, että Kautto oli liian helsinkiläinen tehdäkseen teatteria Tampereella. Tässä tulee sopivasti jotain uutta, ja samalla se on taiteenlajien sulautus, jota voi markkinoida myös laajemmalle tamperelaiselle yleisölle.
* *
Macbeth
- Koreografia ja ohjaus Tero Saarinen (Tero Saarinen Company)
- Näyttelijäntyön ohjaus Otso Kautto
- Suomennos ja sovitus Michael Baran
- Valo-, video- ja lavastussuunnittelu Mikki Kunttu
- Pukusuunnittelu Samu-Jussi Koski
- Musiikki ja äänisuunnittelu Marko Nyberg
- Koreografin assistentti Satu Halttunen, Henrikki Heikkilä, Natasha Lommi
- Tuotanto Tero Saarinen Company ja Tampereen Työväen Teatteri
Kantaesitys Helsingissä 13.3.2024. Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 12.9. Lue lisää esityksestä täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.