Tamperelainen klassikkokirja Klaani nähdään tänä syksynä teatterin lavalla – Kaurismäen elokuvasta keväällä 40 vuotta

Pasi Lampela yritti kauan saada Sammakoiden suvun tarinaa teatterin lavalle. Kuva: Veikko Somerpuro

Päivi Vasara, teksti

Klaani saa ensi-iltansa Tampereen Teatterissa 26.10.2023. Tämä on sitkeyden voitto.

Esityksen dramatisoija ja ohjaaja Pasi Lampela yritti monta vuotta saada teosta tuotantoon, ja onneksi Tampereen Teatterin uusi johtaja Mikko Kanninen innostui.

– Tauno Kaukosen kirja on anteeksipyytelemätön ja rehellinen kuvaus rikoksesta ja rangaistuksesta, luonnehtii Pasi Lampela romaania.

Lampela on loputtoman kyllästynyt joka puolelta nyt esiin työntyviin rikossarjoihin ja dekkaribuumiin. Hänen mielestään Klaani on monisyisempi, se on psykologisesti syvempi ja kuvaa tarkasti yhteiskuntaa.

– Klaani kuvaa hyvin sitä, miten yhteiskunta ajaa osan ihmisistä marginaaliin, miten syrjäytyminen periytyy ja kuinka vaikeaa on katkaista tämä kierre.

Lampelan mukaan Tauno Kaukosen esikoisteos on verrattavissa Hannu Salamaan ja Väinö Linnaan.

Tässä jutussa ei tehdä sen enempää juonipaljastuksia, mutta ydintarinan voi kertoa: Nuorella Aleksanteri Sammakolla olisi älyä ja luonnetta, tyttöystävä, työpaikka ja jopa opiskelumahdollisuuksia, mutta hän ajautuu ihailemaan rikollista setäänsä Leeviä ja ajautuu rikolliselle tielle.

Naishahmot vahvoja

Pasi Lampelan teatteritulkinnassa nostetaan tarinan vahvat epäsovinnaiset naiset esiin. Aleksanterin äiti Ulla on peloton työläisnainen, hänellä on miessuhteita, hän pitää huolen omasta tilastaan väkivallan täyteisessä ilmapiirissä ja on myös seksuaalisesti omanarvontuntoinen.

Aleksanterilla on suhde Mirjaan. Tämä nuori nainen on estoton, vapautunut ja pitää puolensa. Naiset eivät Lampelan tulokulmassa ole uhreja.

Klaani saa ensi-iltansa 26.10.2023. Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Nyt oli oikea hetki

Klaanin aihepiiri ei ole Lampelan mukaan ollenkaan vanhentunut.

– Kirjalla on suora yhteys nykypäivän eriarvoisuuden kasvuun. Siihen, miten kansa jakautuu voittajiin ja häviäjiin. Nyt taitaa olla Klaanin momentum. Se on mahtava vastapaino kertakäyttökulttuurille. Harvoin nykykirjallisuudessa tapaa näin autenttista kuvausta. Nyt ihmisille myydään “satuja”.

Teatterisovituksessaan Pasi Lampelan haluaa tuoda romaanin ytimen esiin ja korostaa henkilöiden moniulotteisuutta.

– Elämä on raakaa. Mitään apua tai tukea ei tule. Ei ole sosiaalitointa tai psykoterapeutteja. Yhteiskunta kohdataan poliisin muodossa.

Lampelan mielestä Klaani tarjoaa mahdollisuuden henkilöhahmojen myötäelämiseen ja ymmärtämiseen. Se juuri on sekä kirjallisuuden että teatterin ydinvoima. On tärkeää voida asettua toisen ihmisen asemaan. Se on ihmisyyden peruskalliota.

Klassikon uusi tuleminen

Tauno Kaukosen kirjoittama Klaani on 60 vuotta vanha kirja. Klassikkokin. Taunon poika Petri Kaukonen teki työtä ja julkaisi kirjasta kovakantisen kuudennen painoksen. Hän tahtoo, että kirja ei jää unohdukseen.

Klaani elää muutenkin uutta tulemista. Mika Kaurismäen samanniminen elokuva täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Elokuva esitetään ensi keväänä Niagarassa. Tämäkin on Petri Kaukosen ansiota.

Petri on myös järjestänyt Klaani-elokuvan musiikista kaksi ravintolakonserttia, joihin hän on saanut mukaan Anssi Tikanmäen ja Päivi Portaankorvan, joka ei ole esiintynyt pitkään aikaan.

Klaani-elokuvan pääosissa nähtiin Minna Soisalo ja sittemmin musiikkitoimittajana tunnettu Markku Halme.

Elokuvan mieleen jääneen balladin “Aamuyöstä aistein avoimin…” sanoituksen on tehnyt Juice Leskinen ja säveltänyt Tikanmäki. Se on Spotifyssä soitetuin Tikanmäen sävellys.

Klaanin elokuvallisen mahdollisuudet huomasi jo 1960-luvulla Aito Mäkinen. Tähän hankkeeseen iski rahapula ja sen kaatoi näyttelijälakko.

– Hyvä näin päin. Mika Kaurismäki teki varmaan paremman elokuvan kuin Mäkinen. Olen haastatellut Kaurismäkeä ja hän lausui elokuvasta, että sen sanoma on: tärkeintä on rakkaus.

Klassikko on myös Klaani-kirjan kuudennen painoksen kansikuva. Se on Martti Mykkäsen 1960-luvulla tekemä. Samainen Mykkänen teki kannen Tuntemattomaan sotilaaseen.

Klaani on 60 vuotta vanha kirja.

Petri Kaukonen kiittää Tampereen Teatteria hyvästä yhteistyöstä ja hyvästä hengestä teatteriesityksen kanssa. Hän on ollut seuraamassa harjoituksia ja pitänyt näkemästään.

– Yllättäen eräs toinen tunnettu ohjaaja otti keväällä yhteyttä ja kysyi teatteriesityksen tekemisestä. Vastasin, että sellainen on jo tulossa. Mielenkiintoista, että kirja oli hautautunut vuosikymmeniksi ja sitten se nousee esiin monin tavoin. Toivottavasti jokin muukin kaupunki nostaa sen teatterin lavalle tai joku televisioon, Kaukonen sanoo.

Hämmentävän tuoretta kieltä

Kirjan teksti on hioutunutta. Hämmästyttävällä tavalla sen kieli on nykypäivän mittapuulla tuoretta ja värikästä. Kuluneita sanontoja ei juuri ole.

Klaani kertoo Sammakoiden suvusta, joka asuu hyvin paljon Pispalaa muistuttavassa paikassa. Kirjassa on myös Tauno Kaukosen piirtämä kartta tarinan tapahtumapaikoista.

– Minä arvelen, että tämä kirja isäni piti kirjoittaa. Hän kirjoitti sitä monta vuotta ja sai apua tekstin hiomiseen kustantajalta ja kirjailijatovereilta. Isän bongasi Weilin Göösin kirjoittajatalliin Ville Repo. Sama mies hoksasi Kalle Päätalon avut kirjailijana, joten hänellä oli ammattitaitoinen nenä, kertoo Petri Kaukonen isänsä kirjailijataipaleesta.

Tauno Kaukonen sai esikoiskirjastaan pelkkää suitsutusta kriitikoilta. Kirja myös myi hyvin. Kuva: Juhani Riekkola

Klaani voitti Pirkanmaan kirjoituskilpailun ilmestymisvuonnaan 1963. Se oli myös kustantajansa vuoden kirja. Tauno Kaukonen sai kolme kertaa Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkinnon vuosina 1957–1963. Kaukonen sai kaksi Akatemian apurahaakin.

Kriitikot ylistivät kuorossa Klaania ja se myi hyvin. Tampereen Teatterin teatteriesitys jatkuu toukokuulle ja se on menestyksekäs. Kuukautta ennen ensi-iltaa lipuista oli myyty 60 prosenttia. Kirjan kuudes painos menee kaupaksi, mutta ei samaa tahtia kuin teatteri.

Sen sijaan Tauno Kaukosen osin pakkomielteisesti kirjoittama toinen kirja sai murskatuomion. Se oli kirjailijalle kova paikka.

– Kirjana Klaani ei ole dekkari. Tiedän kuitenkin, että se on rohkaissut kirjailijan tielle muun muassa Harri Nykästä ja Seppo Jokista. Jokinen sai Klaanin joululahjaksi isältään 15-vuotiaana ja hän oivalsi, että kirjoissa voi olla arkielämää, ei mitään hienostelua, mainitsee Petri Kaukonen.

Tauno Kaukonen syntyi vuonna 1929 Koivistonkylässä. Häntä pidettiin vasemmistolaisena kirjailijana. Hänellä oli työläiskodin tausta. Isä oli hitsari ja äiti kutoja Finlaysonilla.

Kirjailija menehtyi vain 53-vuotiaana vuonna 1986 vatsahaavan puhkeamiseen. Tämä tapahtui kesämökillä aikana ennen kännyköitä, joten avun saaminen viipyi. Tuli verenmyrkytys, joka koitui kohtaloksi.

Tauno Kaukonen tiesi, mistä kirjoitti, sillä hänellä oli tekemistä rikollisuuden kanssa nuorena viitisen vuoden verran.

– Kirja ei kuitenkaan ole pessimistinen. Isäni elämänkaareen se sopii. Toiseen kirjaansa ja kostoretkeen hieman epämääräistä bisnesmiestä vastaan isä kulutti elämästään kaksi vuotta. Toinen kirja jäi Klaanin varjoon. Koko isäni tuotanto oli kolme kirjaa, koska hän menehtyi niin nuorena. Luonteeltaan hän oli melkoisen sisäänpäinkääntynyt ja syrjään vetäytyvä. Äidinkielen opettaja oli sanonut isälle, että sinusta ei kirjailijaa tule. Tulipas vaan.

– 1960-luvulla isä kirjoitti televisioon Kihlajaiset, mutta se oli liian rohkea. Siitä tehtiin tämän takia kuunnelma, jota sitäkin on sanottu liian rohkeaksi.

Petri Kaukonen on ostanut Tampereen Teatterilta kaksi esitystä. Syksyn esitys on myyty ja sittemmin hän osti toisen esityksen toukokuulta. Pienkustantajan elämä ei hänen vinkkelistään ole helppoa, sillä moni tahtoo tuloista osansa ja alalla on monissa suhteissa monopoleja.

– Bisnestä tällä ei tehdä, mutta se ei ole tarkoituksenikaan. Kunhan omilleni pääsen, niin se on hyvä, toteaa Petri Kaukonen.

Kulttuurijournalismin tila

Pasi Lampela on hämmentynyt kulttuurijournalismin tilasta. Kulttuuritoimitushan paikkaa osaltaan tätä aukkoa, joka syntyi, kun isot mediat ajoivat alas kulttuuritoimituksensa.

Tätä aukkoa Lampela itsekin paikkaa Murroskausi-kirjalla (ntamo, 2022), jonka hän teki Virpi Rautsialan kanssa. Teokseen on haastateltu teatterin tekijöitä. Se on tehty, koska oli olemassa tyhjiö: teatteritaidetta ei tutkita ja kulttuurijournalismi on ajettu alas. Kirjassa ääneen pääsevät muun muassa Hannu-Pekka Björkman, Riia Kataja ja Eero Aho.

– Olen ylpeä kirjasta. Sen tekeminen oli monivaiheista ja haastavaa. Olen onnellinen, että se tuli tehtyä. Haastateltavat panevat itsensä likoon ja kertovat rehellisesti onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Samalla dokumentoidaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja teatterimaailmassa tapahtuneita muutoksia, Pasi Lampela sanoo.

Klaanin ensi-ilta on 26.10.2023 Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua