”Sota, metsätyöt ja maatalous, niissä on suomenhevosta tarvittu” – Sirkku Peltolan Suomen hevonen hirnuu pian Pyynikillä

25.04.2022

Sirkku Peltola. Kuva: Emil Bobyrev

HENKILÖ | Kotalan perhekunta toheloi Pyynikillä ensi kesänä. Heille voi nauraa, mutta nauru tarttuu kurkkuun. Näytelmästä, hevosista ja ruoantuotannosta puhuu käsikirjoittaja Sirkku Peltola.

”Ihminen ei tiedä, mitä hän syö, kun hän käyttää broilerihöttöä. Tämä ongelma on globaali.”

Päivi Vasara, teksti
Emil Bobyrev, kuvat

Pyynikin kesäteatterin ensi kesän draamatuotanto Suomen hevonen on viiltävän ajankohtainen, sillä maaseutu kituu nyt yhtä lailla kuin EU-Suomen ensiaskeleissa vuonna 2000.

Ukrainan sota on tehnyt omavaraisuudesta tärkeän asian. Puheissa sanotaan, että nyt pitää viljellä kotimaan joka ainoa peltotilkku, että on syödä leipää ensi talvena.

Maatalouden kurjuus on niin tätä päivää, että se pysäyttää Kotalan perheen sinnittelemisestä nousevan naurun kurkkuun. Näytelmäteksti on kyllä hauska, mutta sen pohjasävy on traaginen ja riipaiseva. Ennen kaikkea Suomen hevonen on kuitenkin terävän älykäs näytelmä

– Ruoan tuotanto on elämän perusasia. Maatalouden akuuttiin kriisiin on monta syytä: turvallisuus ja ilmastonmuutos. On vakava asia, mistä leipä ja liha tulevat, sanoo kirjailija Sirkku Peltola.

Näytelmän Kotalan perhekunnan sukupolvi on ihan kyvytön hoitamaan hommansa kunnialla. Ideoita on, mutta toteutus mättää.

Tuttu kantajengi koolla

Pyynikillä on ensi kesästä koolla Suomen hevosen vuoden 2004 ensi-illasta alkaneen näytelmäsarjan vakionäyttelijäkaarti Tampereen Työväen Teatterista: esimerkiksi Tuire Salenius (Aili), Aimo Räsänen (Kai) ja Miia Selin (Jaana). Tätä voi sanoa teatterihistorialliseksi tapaukseksi.

Tuotanto on TTT:n ja Tampereen Teatterin yhteinen. Äiteä näyttelee Tampereen Teatterin Mari Turunen.

Sirkku Peltola myös ohjaa Pyynikin esityksen. Harjoitukset olivat lokakuussa. Pari kertaa ennen heinäkuuta on kaksi kertauspäivää.

Lukuharjoitukset olivat jo hämmentävä kohtaaminen, sillä kantajengi on pukenut samat roolivaatteet ylleen kymmenen vuotta.

suomen hevonen vaaka 300dpi 2 1091

Suomen hevosen näyttelijäkaartissa on monta tuttua kasvoa. Kuva Kari Sunnari

Ei yhtään lisäyksiä

Lavasteiden rakentaminen oli alkanut haastattelupäivää edeltävänä päivänä. Teatterin taikaa on luvassa. Haastavaa on se, että tapahtumat keskittyvät yhteen maalaistupaan.

– Lisäyksiä ei ole tehty, eikä mitään temppuja, jotta katsomoa voisi pyörittää pyörittämisen vuoksi. Leikkaus on erilainen kuin teatterilavalla.

Pyynikin esitysten miljöön luo Hannu Lindholm. Ehkä Pyynikillä kasvaa viljaa, sillä viljaplänttien saamisesta on keskusteltu kaupungin puutarhaosaston kanssa.

Maaseudun ahdinko

Romanttisessa maaseutukuvauksessa maanviljelijä on vapaa ja kulkee pellon laitaa oman tekemisensä herrana. Sirkku Peltola opiskeli näytelmää kirjoittaessaan kaksi vuotta EU-byrokratiaa ja haastatteli maaseutuyrittäjiä. Hän romutti maaseuturomantiikan.

– EU teki isännästä orjan ja kirjanpitäjän. EU-koneisto laskee ja tutkii satelliittien avulla, mitä maaseudulla on tehty ja jätetty tekemättä. Minua hämmästytti, että esimerkiksi lannan luovutussopimus oli totta. Itsestään kuolleen hevosen hautaamisesta todella piti maksaa hautauspalkkio.

Pienviljely palaa vielä

Tätä päivää on se, että maata on ryöstöviljelty. Pitää pohtia, viljelläänkö pelto ihmisten ruoaksi vai eläinten rehuksi. Monimuotoisuus maan käytössä on vaarantunut ja samalla näin on käynyt luonnon monimuotoisuudelle.

Kehitys on pakottanut suurmaatalouteen. Sirkku Peltolan vakaa käsitys on, että pienviljely palaa vielä.

– Kuristusote on vahva. Meille puhutaan puhtaasta suomalaisesta viljasta ja leivästä. Kun kuluttajana otat kaupassa keksipaketin, sen vilja on viljelty Tsekeissä. Ihminen ei tiedä, mitä hän syö, kun hän käyttää broilerihöttöä. Tämä ongelma on globaali.

Peltola2

Sirkku Peltola on jo kirjoittanut viidennen osan Suomen hevoseen. Se saa ensi-iltansa syksyllä 2023 Tampereen Työväen Teatterissa. Kuva: Emil Bobyrev

Kaksi kasvihuonetta

Sirkku Peltolan mukaan ihminen on omaa kykenemättömyyttään vieraantunut siitä, mistä ruoka tulee.

– Kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi yhdeksän vuotta sitten, halusimme Hessun (puoliso, muusikko Heikki Salo) kanssa näyttää lapselle, miten asiat tapahtuvat, ja lisäsimme kotitarveviljelyä. Meillä se on pientä ja vaatimatonta, emmekä sillä pysy elossa, mutta se on hauska harrastus.

Pispalan kotona on kasvimaata ja kasvihuone. Kangasalan Saarikylissä vapaa-ajankotona on toinen kasvihuone, Hessun mehiläistarha ja perunamaa.

Harjulla on kuuma, joten kasvihuone vaatii paljon vettä. Voi olla, että tämä kasvihuone jää ensi kesänä pois käytöstä, jottei tarvitse tuhlata vettä.

Heikki Salo on ostanut suometsää, joka on tarkoitus suojella. Yhteys maahan on pariskunnalle tärkeä asia.

Saarikylistä löytyy linkki myös Suomen hevoseen, sillä sieltä on malli näytelmähevoselle.

Suomen hevonen

Eläimenä suomenhevonen on ollut monessa mukana. Aina Topeliuksen ja Runebergin teksteistä sotaan.

– Sota, metsätyöt ja maatalous. Kaikissa niissä on suomenhevosta tarvittu. Hevonen on hieno eläin. Tiettävästi suomenhevonen nauttii työstään. TTT:n kantaesityksessä oli lavalla oikea hevonen. Jotkut pitivät sitä eläinrääkkäyksenä. Kuitenkin näytelmähevonen lähti hirnuen auton kyytiin, kun tiesi pääsevänsä teatteriin ja saavansa hellittelyä ja isoja porkkanoita.

– Ihmisen suhde eläimeen on merkityksellinen. Kun ajatellaan näytelmän Äiten ja Harmon suhdetta, se on samalla tietyn aikakauden kuolema.

Huumorin luonne

Sirkku Peltolan näytelmien tunnistettavuus on siinä, että ne kuvaavat usein traagisia asioita riipaisevasti samalla kun ne naurattavat.

– Oivalluksia voi syntyä ja itselle nauramista. Kai edustaa näytelmässä kovaa yrittämistä, joka päättyy aina pään lyömiseen seinään. Kaitsu on kuin Aku Ankka, jonka bisneksistä ei koskaan hyvää seuraa.

Peltola3B

Suomen hevonen on Sirkku Peltolan näytelmistä eniten ulkomailla esitetty. Se on hyvin paikallinen, ja Peltolan mielestä juuri sen takia niin kiinnostava maailmalla. Kuva: Emil Bobyrev

Viides osa valmis

Suomen hevonen on pian viisiosainen trilogia. Viidennessä osassa Kotalan perhekunta palaa Euroopan-kiertueeltaan kuvitteelliseen Kimasen kylään ja samaan kotitaloon, jossa on heikot seinät ja sauna pystyssä.

Teksti on valmis ja sen kantaesitys on syksyllä 2023 Tampereen Työväen Teatterissa. Luvassa on tuttuja kasvoja näyttämölle.

Tampereen Työväen Teatterissa 18 vuotta sitten ensi-iltansa saanut Suomen hevonen on käännetty kahdelletoista kielelle.

– Sitä on tehty maailmalla enemmän kuin mitään muuta näytelmääni. Suomen hevosta on näytelty jopa Kaliforniassa, mitä EU ei kosketa mitenkään. Siellä todettiin, että heillä on liittovaltiorakenne omine sääntöineen.

Peltolan pitää näytelmän menestystä mielenkiintoisena.

– Itse uskon, että mitä paikallisempi teksti on, sitä kiinnostavampi se on muuallakin. Olin seuraamassa lukudraamaa Islannin kansallisteatterissa samoihin aikoihin, kun Islanti pohti unioniin liittymistä. Teatterin ulkopuolella oli mielenosoituksia.

Palaamme Ukrainan sotaan. Tänä keväänä piti olla Kiovassa Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies -esitys, mutta se peruuntui. Liki Mariupolia olisi ollut Pieni raha -esitys, mutta se kariutui boikottiin. Tätä Peltola harmittelee, sillä Pieni raha on syvästi inhimillinen tarina ja kaiken kommunikaation loppu ei tunnu hyvältä eikä oikealta.

* *

Suomen hevonen

  • Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola
  • Lavastussuunnittelu: Hannu Lindholm
  • Pukusuunnittelu: Marjaana Mutanen
  • Äänisuunnittelu: Jarkko Tuohimaa
  • Koreografi ja ohjaajan assistentti: Timo Saari
  • Rooleissa: Mari Turunen (Ailin Äite), Tuire Salenius (Aili), Juhani Laitala (Lassi), Aimo Räsänen (Kai), Teija Auvinen (Mervi), Miia Selin (Jaana) ja Petra Ahola (KK).

Näytelmä on Pyynikin kesäteatterin, Tampereen Työväen Teatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotanto. Esitykset 7.7.–13.8.2022. Lisätietoa täältä.

 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua