Seela Sella ja Esko Roine. Kuva: Harri Hinkka
TEATTERI | Rakkauskirjeitä-näytelmä saapuu jälleen Tampereelle tällä viikolla. Seela Sella ja Esko Roine esittävät sen kolmena peräkkäisenä päivänä Tampereen Työväen Teatterissa ja Kulttuuritoimituksen Marja Aaltio aikoo katsoa jokaisen esityksen. Lisäksi hän tapaa näyttelijät joka päivä esitysten yhteydessä. Pieni teatterimaraton alkaa keskiviikkona.
Marita Salonen
Alun perin Tampereen Teatteri nosti näytelmän esiin Suomessa neljä vuotta sitten. Kun esityskausi päättyi, Rakkauskirjeitä muuttui keikkaversioksi näyttelijä Ami Räsäsen ohjelmatoimistoon.
– Esitys on ainutlaatuinen rakenteeltaan, sisällöltään ja tunnelmaltaan ja reaktioltaan. Osuu katsojassa tunteeseen, että voi kun me elämämme aikana nähtäisiin tarkemmin ja kirkkaammin. Jokainen katsoo näytelmää oman historiansa kautta, Räsänen kertoo.
Ami Räsänen sanoo, että teattereissa monet hyvät esitykset päättyvät turhan aikaisin. Rakkauskirjeitä jos jokin ansaitsi hänen mielestään jatkaa elämäänsä. Niin se lähti kiertueelle suomalaisiin kaupunkeihin, ja palaa nyt taas kolmeksi päiväksi Tampereelle.
– Esko vinkkasi, otatko tämän näytelmän. Pistän nyt sitten näitä nuoria näyttelijöitä tien päälle. Seelahan on vasta 87-vuotias ja kalenteri buukattu täyteen, siis aivan täyteen. On hyvin mielekästä tarjota Rakkauskirjeitä maailmalle.
Viime perjantaina Seela Sella ja Esko Roine esittivät Rakkauskirjeitä Lahden kaupunginteatterin loppuunmyydylle suurelle näyttämölle. Luonteeltaan esitys on minimalistinen, mikä tekee siitä erityisen sopivan Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämölle tällä viikolla.
– Kaksi ihmistä istuu tuolilla, heidän edessään on pöytä ja he lukevat toiselleen vuosikymmenten aikana lähettämiään kirjeitä. Niiden myötä avautuu heidän pitkä suhteensa. Sitten kun siinä on kaksi tuommoista näyttelijää, joilla itsellään on faktisia ikävuosia ja ammatillisia ikävuosia, niin se on koskettava ja uskottava tarina, Ami Räsänen kuvailee.
– Rakkaudestahan siinä on loppu viimeksi kyse.
Kohtaamisia lavan ulkopuolella
Marja Aaltio haastoi itsensä teatterimaratoniin. – ”On tosi mielenkiintoista katsoa sama esitys kolmena peräkkäisenä päivänä. Jännittävää nähdä, mitä tästä syntyy”, hän sanoo tulevasta minidokkarista. Kuva: Anitta Vuorisola
Kulttuuritoimituksen Marja Aaltio katsoo Rakkauskirjeitä tällä viikolla keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Hän tapaa videokuvaajan kanssa näyttelijöitä ennen ja jälkeen esitysten. Myöhemmin saamme katsoa minidokkarista, millaisia heidän kohtaamisensa ovat olleet.
Rakkauskirjeitä ovat maailmalla aiemmin esittäneet muun muassa Elizabeth Taylor, Gerard Depardieu, Mia Farrow, Tom Hanks ja Mel Gibson. A. R. Gurney on käsikirjoittanut ja ohjeistanut esityksen. Suomeksi sen on kääntänyt Juha Lehtola.
Jos haluat osallistua projektiin, voit lähettää esitysten jälkeen sähköpostia näytelmän herättämistä ajatuksista ja tunnelmista osoitteeseen . Kirjoita viestin otsikoksi Rakkauskirjeitä.
Rakkauskirjeitä Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä ke 29.3. kello 19, to 30.3. kello 19 ja perjantaina 31.3. kello 13.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sisko käy vaihdon välineeksi – arviossa Jyväskylän oopperan Lucia di Lammermoor
OOPPERA | Jyväskylän oopperan esityksessä Lucia di Lammermoorin kuoleman karusellia säestävät huikeat solistiset ja ensemble-kohtaukset.
Turkka jätti jälkeensä konflikteja ja tuhoa, mutta myös uutta luovia teatteriesityksiä – arviossa Narri, nero nöyryyttäjä
KIRJAT | Hannu Harjun teos kertoo, kuinka arvottomuuden ja kyvyttömyyden tunteitaan lääkitäkseen Jouko Turkka koki tarvitsevansa muiden alistamista ja nöyryyttämistä.
Ryhmäteatterin uusi johtaja Riikka Oksanen purkaa seuraavaksi runoilija Pentti Saarikosken myytin näyttämölle
KENEN LAULUJA LAULAN | Vuoden musiikkiteatterintekijäksi elokuussa valittu Riikka Oksanen haluaa tuoda Ryhmäteatteriin uusia tekijöitä ja uudenlaista ajattelua.
Leea Klemolan Vaimoni, Casanova uusintakierroksella Espoon teatterissa: ”Kirjoittamisessa yritän jättää ruumiille tilaa”
TEATTERI | Leea Klemola aloittaa kirjoittamisen aina henkilöhahmoista eikä voisi kuvitellakaan näyttelevänsä omassa ohjauksessaan.