Rakkautta ja kuolemaa Työväen Näyttämöpäivillä – Mikkelissä oli esillä koko elämän kirjo

31.01.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Ykspihlajan Työväen Näyttämö. Kuva: Maarit Saarelainen

FESTIVAALI | Suomen suurinta harrastajateatterifestivaalia vietettiin jälleen Mikkelissä. Esitysten teemoissa käsiteltiin rakkautta, kuolemaa, luopumista ja elämän yllätyksellisyyttä.

Maarit Saarelainen, teksti

Suomen suurinta harrastajateatterifestivaalia, Työväen Näyttämöpäiviä, vietettiin jälleen Mikkelissä (24.–26.1.2025). Ennätyksellinen lipunmyynti kruunasi näyttelijä Laura Rämän kuratoiman ohjelmiston. Esitysten teemoissa käsiteltiin rakkautta, kuolemaa, luopumista ja elämän yllätyksellisyyttä.

Festivaalilla nähtiin 20 näytöstä kymmeneltä eri ryhmältä. Jokainen tapahtumaan kutsuttu ryhmä sai henkilökohtaisen palautteen raadeilta, joihin kuuluivat tänä vuonna professori Jarkko Lahti, kriitikko Kirsikka Moring, ohjaaja Mikko Roiha ja näyttelijä Kati Outinen.

Yleisön suosikki –äänestyksen voitti kokkolalainen Ykspihlajan Työväen Näyttämö järisyttävän upealla Huojuva Talo -esityksellään.

Maria Jotunin kirjoittaman romaanin näytelmäsovitus on Antti Mikkolan ja ohjaus Aku-Petteri Pahkamäen. Jotuni kirjoitti romaanin jo vuonna 1935, mutta se ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1963.

Eero ja Lea Markun avioliittohelvetin tarina pureutuu lähisuhdeväkivallan monikerroksisiin ilmiöihin ja mekanismeihin. Antti Mikkolan loistavassa sovituksessa sukupuoliroolit on käännetty toisin päin: Lea on se narsistinen puolisoaan hakkaava nainen, jonka mielentilojen uhriksi ja passiiviseksi kärsijäksi Eero alistuu.

Näytelmä on Aki-Petteri Pahkamäen Ykspihlajan Työväen Näyttämölle ohjaaman Sukupuoli ja valta -trilogian kolmas osa, aiemmat ovat Bernarda Alban talo (2019) ja Reviisori (2022). Näissä kaikissa Pahkamäki on tutkinut vallan dynamiikkaa ja sen vaikutuksia perheisiin ja yhteiskuntaan.

* *

YKPIHLAJA KIMMO JA TAIJA BY MAARIT IMG 6884

Ykspihlajan Työväen Näyttämön Kimmo Oikarinen ja Taija Hovatov eivät tässä vaiheessa vielä tiedä yleisöäänestyksen tulosta. Kuva: Maarit Saarelainen

Luihin ja ytimiin menevä Huojuva talo

Vartti ennen Työväen Näyttämöpäivien yleisöäänestyksen voittajan julkistamista istahdan haastattelemaan Ykspihlajan Huojuvan talon pääparia Tarja Hovatovia ja Kimmo Oikarista. Pyydän heitä arvaamaan äänestyksen tulosta.

– Ei, ei me voiteta.

– Olishan se hienoo, mutta ei me ikinä voiteta.

– Viimeisin voitto on tullut Savilinnusta joskus 1970-luvulla, Hovatov muistelee.

– Tottakai se olisi hienoa, mutta parasta on ihmisten suora palaute esityksen jälkeen. Sitä on tullut todella paljon, ja se tuntuu tosi hyvältä, Oikarinen jatkaa.

Ansaittu voitto kuitenkin tulee ja Kiertopalkintotuoli lähtee Kokkolaan. Upea esitys ansaitsisi vaikka kaikki Näyttämöpäivien tuolit. Huojuva talo ravistaa ja järkyttää, se menee luihin ja ytimiin. Esitys on niin intensiivinen, että välillä unohtaa hengittää. Onneksi ohjaaja Pahkamäki on armahtanut katsojia muutamilla pienillä tauoilla, jolloin pääsee huokaisemaan.

Intiimi näyttämötila ja eturivipaikka saa aikaan valtaisan tunnekokemuksen, enkä ole ainoa, joka joutuu kaivamaan nenäliinat esiin. Yleisö palkitsee ryhmän seisonta-aplodeilla.

Luottamus on kaiken ydin

Kimmo Oikarinen ja Taija Hovatov ovat pitkän linjan teatteriharrastajia. Kimmo on ollut mukana Ykspihlajan Näyttämöllä jo 2000-luvun alusta lähtien ja Taija, neljännen polven teatterilainen, jo 15-vuotiaasta. Hän sanoo ”ikään kuin kasvaneensa” lavalle.

Molemmat olivat mukana myös aiemmin Näyttämöpäivillä nähdyssä Reviisorissa sekä viime vuoden Samanlainen onni -esityksessä.

He puhuvat luottamuksesta sekä toistensa välillä että koko työryhmän sisällä. Ilman sitä ei noin vahvaa tulkintaa voi tehdä. Sitoutuminen ryhmään, esityksen tekemiseen ja näyttelemiseen on kaiken perusta. Siihen tarvitaan intohimoa ja halua.

Koko ensemble ansaitsee esityksestä kiitokset ja saa hatun nousemaan korkealla. Kimmo Oikaraisen Eeron otsasuonta ja varpaita myöten pidättelemä energia ja Taija Hovatovin näyttelemän Lean raivo saavat katsojallekin hien pintaan.

Onneksi mukana on myös Marjo Oravan näyttelemä terapeutti. Hän on läsnäolon mestari, joka maadoittaa myös katsojan.

Kysyn miten tuollaisen tunnetykityksen jälkeen pääsee takaisin tasaiselle.

– Samalla, kun roolivaatteet heittää pois, riisuu myös roolin. Tärkeämpää on keskittyminen. Käyn aina tekstin läpi ennen esitystä, Kimmo vastaa.

– Näyttämöllä kaikki on etukäteen tarkkaan suunniteltua, ja kaikki tietävät mitä milloinkin tehdään. Myös minulle on tärkeää keskittyä ja asettaa fokus tulevaan rooliin. Olemme tehneet jo niin monta juttua yhdessä, että osaamme luottaa toiseen, Taija jatkaa.

Näytelmän ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäki kertoo, että harvoin on saanut keskustella näin paljon esityksen teemoista: vallan tavoittelusta, väkivallasta, ja tietysti myös rakkaudesta, ja siitä miten se parisuhteessa näyttäytyy.

* *

10491563

Minä rakastin yötä. Kuva: Jaakko Manninen

Herkkä rakkaustarina musikaalin keskellä

Toiseksi yleisöäänestyksessä sijoittui Erika Hastin käsikirjoittama ja ohjaama Kipinät-kuoron a cappella -musikaali Minä rakastin yötä Jyväskylästä.

Esitys on kokonaistaideteos, joka on yhtä aikaa kurinalaisen ryhmän voimannäyttö ja sirkuselementeillä kuorrutettu huikea spektaakkeli. Tarinan keskiössä on kahden nuoren – Fridan ja Rauhan – herkkä rakkaustarina 1900-luvun Suomessa. Tytöt sukeltavat haaveittensa pilvilinnoihin ja unelmoivat vapaudesta pois ahtaista roolimalleista ja yhteiskunnan paineista.

Musikaalissa kuullaan Kaisa Halmemiehen kuorolle sovittamia Räsynukke-yhtyeen kappaleita. Esitys on yhteisöllisyyden juhlaa. Koko ensemble on joka solullaan mukana tanssimassa ja laulamassa.

Kolmanneksi eniten yleisöääniä sai mikkeliläisen OUTS-teatteriryhmän Kauppa-Lopo. Minna Canthin näytelmän on sovittanut ja ohjannut Leena Luostarinen.

Harvemmin nähty teksti pohtii ennakkoluulojen ja syrjinnän teemoja. Raati kiitti ryhmää näytelmän valinnasta ja paluusta kansanteatterin äärelle.

OUTS Kauppa Lopo TNP2025 kuva Pihla Liukkonen Kontrastia 11

OUTS-ryhmä ja Minna Canthin Kauppa-Lopo. Kuva: Pihla Liukkonen

* *

Elämän taitekohtia ja pysähdyksen hetkiä

Näkemistäni seitsemästä esityksestä olisin antanut vähintäänkin kunniamaininnat Kuusamon näyttämön Ricke Wölkin käsikirjoittamalle ja Jaana Saarisen ohjaamalle Nimeni on Susanna -esitykselle.

Esitys pystyy olemaan yhtä aikaa koskettava ja hauska. Se kertoo meitä monia pelottavasta Alzheimerin taudista. Pieni tarina tiivisti sisäänsä kaiken olennaisen – muutoksen pelon ja kauhun, mutta myös loppuun asti kestävän ystävyyden.

Nimeni on Susanna Kuusamon näyttämö TNP2025 kuva Pihla Liukkonen Kontrastia 5

Kuusamon näyttämö: Nimeni on Susanna. Kuva: Pihla Liukkonen

* *

Kiitoksen ansaitsee myös Järvenpään teatterin Pohjoisen taivaan alla. Outi Pippurin ohjaus Göstä Sundqvistin rakastetuista sävellyksistä on täyteläinen show, joka tuo lavalle ihmisen elämän koko kirjon murheineen, ja myös harvemmin kuultua Sundqvistia.

Festivaalille valittujen esitysten lisäksi festivaaleilla nähtiin Samvais Ensemblen The Dolls of New Albion – Kirottujen nukkejen kaupunki sekä Helsingin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun 12 opiskelijan monologit kotimaisten kirjailjoiden teoksista.

Ensi vuonna (23.–25.1.2026) Mikkelissä heitetään kannat kattoon vuonna 1976 perustetun Työväen Näyttämöpäivien 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Juhlavuoden ohjelmiston valitsija julkistetaan huhtikuussa ja haku festivaalille alkaa toukokuussa 2025. 

Maarit Saarelainen
maaritti(at)saunalahti.fi

Lisää valokuvia ja tunnelmia Työväen Näyttämöpäivien verkkosivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua