Kauempaa katsoen Pyynikin pyörivä ei muutu liian paljon. Kuvat: Matti Mörttinen
TEATTERI | Vaikka vanhat penkit korvautuvat erillisillä klaffituoleilla, ei katsomosta katoa kuin muutama hassu katsojapaikka. Klassikon ilme säilyy hämmästyttävän samana vaikka mukavuutta ja turvallisuutta tulee lisää.
Matti Mörttinen, teksti ja kuvat
Journalistinen raportointi on ihmeellinen laji. Soiden ennallistamisesta kyllä pystyy kirjoittamaan pikkukengät jalassa toimisto-oloissa, mutta kulttuurin eteen saa joskus vetää aamuvarhaisella kumisaappaat jalkaan ja sadetakin niskaan.
Tampereen myöhäsyksyinen sää kun voi tehdä vaikka millaiset tepposet. Tällä kertaa kuitenkin käy niin päin, että sade lakkaa ja aurinko puskee säteensä pilvien välistä juuri kun toimitusjohtaja Piia Soikkeli alkaa esitellä Pyynikin kesäteatteri uutta ”sisustusta”.
Maineikas pyörivä katsomo on saanut pitkien penkkien tilalle oikeat istuimet. Samalla on tehty kulku katsomoon entistä sujuvammaksi ja turvallisemmaksi. Käytävät eivät ole enää rakenteen reunoilla vaan keskellä.
Piia Soikkeli pääsee aloittamaan kesäteatterin johtamisen puhtailta penkeiltä.
* *
Upouudet klaffituolit on tehty lämpöpuupurusta, joka on kierrätysmateriaalia. Nyt ne talvehtivat yksien lumien yli, kunnes ne saavat 12. kesäkuuta 2024 alkaen palvella kesäteatterikansaa, joka tulee katsomaan Riku Suokkaan ja Heikki Syrjän uutta komediaa Karavaanari – kaikkien kaveri, jossa pääosaa esittää Lari Halme.
Kevään puolella uusitaan myös katsomon kate. Ja jotta se pysyisi uuden näköisenä vähän kauemminkin, se peitetään jatkossa kausien väliseksi ajaksi suojapeitteellä.
Kaikkiaan remonttiin kuluu Tampereen kaupungin rahaa noin 300 000 euroa.
”Istuinten osuus siitä on reilu puolet”, sanoo kaupungin tilakeskuksen puolesta projektia johtanut rakennuttajainsinööri Ismo Harju.
Teatterirakennelmat omistaa Tampere. Pyynikin kesäteatteri on vuokralainen.
Kai Hintsanen iloitsee kolme vuotta sitten esittämänsä toiveen toteutumista.
* *
Soikkeli kiitteli torstaina kaikkia uudistukseen osallistuneita, mutta erityisesti Harjua ja kesäteatterin tuottajana toimivaa Hannele Sulinia. Osansa saa myös Soikkelia ennen Pyynikkiä johtanut Kai Hintsanen, joka sai kaupungin päättäjät myöntämään rahaa sen aikaansaamiseksi, että ”kirkonpenkkejäkin huonommat” (Hintsasen ilmaisu) rahit vaihtuvat klaffi-istuimiksi.
Ja lopulta klassisen katsomon ilme ei muutu merkittävästi tai ainakaan häiritsevästi. Kriitikon näkökulmasta voi todeta kiitoksena vähintään sen, että Pynsälle ei ole viritetty stadioneilta tuttuja oransseja muovikuppi-istuimia.
Ohjeena tulevien kesien katsojille puolestaan voi tarjota vinkin: pientä pehmiketyynyä ja viileän illan varalta vilttiä kannattaa edelleen ottaa mukaan.
Ismo Harju piti syksyä oikeana aikana uudistaa katsomopaikat. Keväällä on katteen vuoro.
* *
Yksi ”ihme” on sekin, että katsojapaikat eivät ehostuksessa hupene kuin hiukan, vaikka äkkiseltään luulisi erillisten istuinten vähentävän niitä.
Numeroituja paikkoja tulee 813 kappaletta, kunhan numerolaatatkin on keväällä ruuvattu kiinni. Lisäksi etuosaan tulee joitakin invapaikkoja ja katsomon reunoille vielä joitain numeroimattomia lievästi rajoitetun näköalan alennushintaisia istumasijoja.
”Mutta tämähän on vasta ensi askel”, sanoo Soikkeli ja lupaa, että kaupungin kanssa suunnitellaan jatkossa yhä uusia aluetta elävöittäviä hankkeita. Pyynikistä halutaan kulttuuripuisto.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kun loppu on jo alussa – arviossa Kansallisteatterin ja Teatteri Siperian Leikin loppu
TEATTERI | Samuel Beckettin näytelmä näyttää olemisen mustan aukon. Toivottomuus ja kauhu yltävät koomiseen hahmojen kipuillessa mitättömyyden tilassa, jossa mitään ei tapahdu.
Opintiellä näyttelijän ammattiin tai hyväksi harrastajaksi – Suomen Teatteriopisto 30 vuotta
TEATTERI | Tampereen Sukkavartaankadulla Juhlatalo Hovissa opetellaan äänen käyttöä, laulamista, liikuntaa, tanssia ja miekkailua.
Tuntematon sotilas Pyynikillä: Väinö Linnan romaanilla on sanottavaa nykypäivässä, ohjaaja ja sovittaja vakuuttavat
TEATTERI | Tampereen pääkirjasto Metsossa keskusteltiin Väinö Linnasta ja kesän 2025 esityksestä. Käsikirjoituksen uusi versio valmistui samana päivänä.
Sisarusten suurin haave oli perustaa oma suomenkielinen teatteri – arviossa Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset
TEATTERI | Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan Kansallisteatterille kirjoittama näytelmä on osuva ja ajankohtainen kuvaus teatterin ja taiteen maailmasta.