Porttiteatteri tarjoaa vangille portin yhteiskuntaan – Balladi työstä syntyi yhteistyössä Kansallisteatterin kanssa

29.01.2025
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Balladi työstä esitettiin Koko-teatterissa tammikuun lopulla. Kuva: Porttiteatteri

TEATTERI | Teatteriohjaaja Tuija Minkkinen otti vaativan hankeen kontolleen tasan kymmenen vuotta sitten. Porttiteatterin Balladi työstä kertoo vapautumisvaiheessa olevien vankien ajatuksia maailman tärkeimmistä asioista, kuten työstä ja rakkaudesta.

”Taide menee nykyään paljon osaksi sosiaalityötä, mutta meille kävi toisin päin.”

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Anne Välinoro, teksti

Teatteriohjaaja Tuija Minkkinen teki urallaan ison ratkaisun vuonna 2015, kun hän huomasi Kansallisteatterin Vapauden kauhu -projektin ohessa syntyneen Porttiteatterin toiminnan olevan katkolla. 

Hänhän oli työskennellyt tässä vankiloihin ja rikostaustaisia palveleviin toimintakeskuksiin jalkautuvassa projektissa.

– Potentiaali, joka tällaiseen teatteriin voi olla ladattuna sen yhteisöllisyydessä, esiintyjien ilmaisuvimmassa sekä sen yhteiskunnallisuudessa, oli ilmeistä ja päätin ottaa homman kontolleni, Minkkinen kertoo.

Siitä asti hän on vastannut toiminnan kehittämisestä ja toiminut Porttiteatterin taiteellisena vastaavana. Mukaan lähti myös samoissa projekteissa työskennellyt säveltäjä-äänisuunnittelija Sanna Salmenkallio.

Porttiteatterin ensimmäisistä treeneistä tulee helmikuussa kuluneeksi kymmenen vuotta. Ja tammikuun lopulla 2025 oltiin Balladi työstä -näytelmän esityksissä Helsingin Koko-teatterissa viidentoista näyttelijän ja muusikoiden kanssa. 

Heidän vahvuutensa on läsnäolo.

Katsojan ei tarvitse miettiä miksi hän istuu teatterissa juuri tänään. Istuu tietenkin, koska juuri hänelle puhutaan, suoraan ja omasta sielusta.

Balladi työstä on tämän päivän työelämän lisäksi haaveita tulevasta (työ)elämästä, sellaisesta, jossa me siivotaan yhdessä tämä paska ja rakennetaan hitusen parempi tilalle”, kuten käsiohjelmasta voi lukea.

Saanko palata arkeen?

Jos normitaustaisen on vaikea saada töitä, voi vapautumisvaiheessa olevan vangin tunnot vain kuvitella. Ja juuri sen Balladi työstä mainiosti sanoittaa. 

Haluaisin palata arkeen, mutta annatteko siihen mahdollisuuden?

Ja vielä suurempi on kysymys: kestänkö sen, tavallisen tylsän elämän?

Ja suurin kysymys on: voiko minuun luottaa ja voinko itse luottaa toiseen ihmiseen, olla paljas oma itseni ja rakastaa?

Balladi työstä -näytelmän alaotsikko onkin ”Esitys merkityksellisyydestä”.

Osa esiintyjistä käy treeneissä avovankiloista käsin, osa on valvotussa koevapaudessa ja osa jo vapautuneita rikos- ja päihdetaustaisia ihmisiä.

Porttiteatteri toimii vankilasta vapautumisen kriittisessä taitteessa.

Sen kautta takaisin vapauteen on kulkenut näiden vuosien aikana useita kymmeniä vankeja. Mukana esityksissä on aina myös pidempään mukana olleita. Nämä esiintyjät toimivat myös vertaisohjaajina ja tukena uusille.

Porttiteatteri on sen esiintyjille ensimmäinen turvallinen ja päihteetön yhteisö ennen isompaan yhteisöön eli yhteiskuntaan palaamista. Osalle se edustaa perhettä.

Jalkautuvaa etsintää

Ketkä sitten pääsevät Porttiteatterin prosesseihin mukaan?

– Noin puolta vuotta ennen seuraavan esitykseen johtavan työn alkamista jalkaudumme avovankiloihin ja työpajatoiminnan kautta rekrytoimme uusia esiintyjiä.

– Meillä on toimiva yhteistyö Rikosseuraamuslaitoksen kanssa ja osallistuminen Porttiteatterin toimintaan voi olla vangille osa rangaistusajan suunnitelmaa, sen kuntouttavana osiona tai toimintana siirryttäessä valvottuun koevapauteen. Puskaradio toimii myös vankiloissa ja tällä hetkellä uusista tulijoista on tunkua. Vierailevat taiteilijat valikoituvat produktiokohtaisesti, Minkkinen kertoo.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä, kysyy työhaastattelijaa imitoiva näyttelijä. Entä kymmenen? Entä sadan?

Selkeää vastausta on tänä päivänä vaikea kuvitella keneltäkään, saati vangilta.

Porttilaiset laulavat kuorona balladeja ja kääntyvät toistensa puoleen kontaktia hakien liikeimprovisaatioissa.

Porttiteatteri ottaa aiheet tekijöiltään. Ne dramatisoidaan näytelmäksi ammattilaisvoimin. Ohjaavina dramaturgeina ovat tällä kertaa Minkkinen ja Hanna-Kaisa Tiainen.

– Me tehdään aina dokumentaarista teatteria. Esitysten pohjalla on esiintyjien omat kokemukset. Esitysten aiheet poimitaan aina ryhmästä. 

Työelämä on porttilaisten puheissa usein.

– Esiintyjät ovat usein jo peruskoulussa pudonneet systeemin kyydistä ja pitkään työelämästä poissa olleita. Tämän takia päätimmekin tutkia työn ja ihmisen identiteetin suhdetta, Minkkinen kertoo.

– Lähdemme työstämään esitystä ns. vapaapudotus-menetelmällä. Näin jokainen voi tuntea olevansa lopputuloksessa osallinen. Koska päihde- ja rikosmaailmassa hierarkiat ovat vahvat, pidämme ne yhteisössä mahdollisimman alhaalla ja taiteilijoidenkin työroolit liudentuvat. Kaikki tekevät vähän kaikkea, Minkkinen muistuttaa.

Koneen säätiö mukana

Mutta miten rahoituksen hankkiminen näihin projekteihin on onnistunut? Taustalla on sentään Koneen säätiö.

– Porttiteatterissa on kyse kunnianhimoisen esittävän taiteen ja sosiaalityön vapaaehtoisesta liitosta. Taide menee nykyään paljon osaksi sosiaalityötä, mutta meille kävi toisin päin.

– Ensin oli taide, taiteilijat ja taiteilijapedagogit, sitten saimme vahvistuksen sosiaalipuolelta. Porttiteatterin prosessit ovat intensiivisiä, osallistujilleen käänteentekeviä.

– Taide tosissaan otettuna ja yhdistettynä kokemuksia peilaavaan työotteeseen voi tuottaa osallistujilleen avainkokemuksia, mutta sitten on vielä se sekava yhteiskunta ja vapautumisen kaoottinen nivelvaihe. Tämän vuoksi meillä on mukana sosiaalialan asiantuntija yhteisössä.

 Porttiteatterin rahoituksesta puolet tulee sosiaalipuolen avustuksista ja puolet kulttuuripuolen avustuksista. Koska kulttuuripuolen rahoitus on usein pätkissä, osallistujat putoavat vielä pahemmin tyhjän päälle. Sosiaalipuolen rahoituksen ansiosta Porttiteatteri toimii vuoden ympäri, eikä kukaan putoa.

– Koneen Säätiö myönsi meille monivuotisen taiteen erityisrahoituksen. Se on ollut merkittävä tekijä. Sen avulla olemme pystyneet pitämään kunnianhimoisen linjan taiteessamme, Minkkinen sanoo.

Tanssin keinoin

Osa Balladi työstä -näytelmän sanomasta ilmaistaan tanssien ja kontakti-improvisaatioilla.

Miten motivoit näyttelijät tanssiharjoituksiin?

– Porttiteatteriin tulevilla esiintyjillä ei yleensä ole mitään esikäsitystä siitä mitä teatterin tekeminen on. Moni ei ole koskaan nähnyt yhtään tanssi- tai teatteriesitystä.

– Tämä on kiitollista porukkaa ohjata, heidän elämäntilanteensa on usein sellainen, että ei ole enää mitään hävittävää. Esiintyjät heittäytyvät harjoitteisiin täysillä. Ryhmässä on paljon huumoria, naurua ja rakkautta.

– Toki sosiaalinen ahdistus on uusilla tekijöillä alussa käsinkosketeltavaa, mutta joka kerta opetellaan ensin pikkuhiljaa katsomaan silmiin ja sitten koskemaan. Tiettyä osaamista ja herkkyyttä täytyy tietysti olla, jotta kaikki saavat säilyttää kasvonsa loppuun asti. Tunteita ja häpeää käsitellään monin tavoin.

Lokakuussa on vuorossa Porttiteatterin juhlaesitys yhteistuotantona Suomen Kansallisteatterin kanssa. Tämän dokumentaarisen esityksen aiheena on empatia. 

Silloin Kansallisteatterin Omapohjan näyttämölle nousee myös vankien läheisiä ja omaisia.

Lisätietoa Porttiteatterista täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua