TTT:n kevätkausi vietetään vallan ja vastuun maastossa. Tampereen Teatterin kevään ensi-iltanäytelmänä nähdään Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta.

Hanna Telakoski

Tampereen Työväen Teatterin kevätkausi 2020 vietetään vallan ja vastuun maastossa. Tarjonta on tänä keväänä poikkeuksellisen runsas, mutta kokonaisuutena johdonmukainen, kertoo teatterinjohtaja Otso Kautto.

Tarjolla on hyvin erilaisia näytelmiä, jotka kukin tavallaan puhuvat vallasta, sen väärinkäytöstä ja tähän liittyvästä problematiikasta. Toinen iso yhdistävä juonne TTT:n kevään tarjonnassa ovat yhteistuotannot.

Dramaturgi Hanna Suutela toteaa, että valtateeman kanssa tapetilla on myös vastuu. Vastuu on oleellinen elementti vallasta puhuttaessa. Ehkä keskeisin teema näin ollen onkin nimenomaan vastuu?

Valtaa käsittelevät näytelmät ovat myös näyttelijälle herkullisia, ja näytteleminen ja esittäminen itsessään on yksi vallan käytön elementti ja väline.

Kauton mukaan näyttelijä joutuu tällaisissa rooleissa työstämään ja tutkimaan pahaa ja väärinkäytösten mahdollisuutta itsessään. Vaarallisten ja uhkaavien asioiden lähelle on mentävä.

Hitler ja Blondi

”Aller ist nich in Ordnung…” jyrisee Seela Sellan Hitler näyttämöllä.

Michael Baranin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Hitler ja Blondi Seela Sella tutkii Hitlerinä kysymystä siitä millainen ihminen on vallankäyttäjänä. Hänelle seuraa näyttämöllä tekee Blondin roolissa Verneri Lilja.

Baran kirjoitti roolin Sellalle tämän ilmaistua halunsa päästä näyttelemään Hitleriä. Sella lupautui ryhtymään Hitleriksi, jos on vielä elossa. Näin siis näemme tämän 83-vuotiaan juutalaisen naisen jo etukäteen täpinöiden jokseenkin kutkuttavassa roolissa.

On myönnettävä, että odotan Seela Sellan Hitler-tulkinnan kokonaisuutta kuin kuuta nousevaa. Kieleni on hyvin pitkällä, varsinkin nyt, kun olen maistiaisen tulevasta saanut nähdä. Olen vakuuttunut ja haltioissanikin.

Näytelmässä pureudutaan siihen kuka Hitler oikeastaan oli ja millaisena hän ehkä näyttäytyisi saksanpaimenkoiran (Blondi) näkökulmasta. Kihelmöivähkö asetelma kaikkinensa.

Näytelmää esitetään kevään ajan Tampereella. Syksyllä se siirtyy Helsinkiin Vallilan Kansallisteatteriin The Train Factoryn konepaja-alueella sijaitsevalle näyttämölle.

Hitler ja blondi, kantaesitys ja Eino Salmelaisen näyttämön ensi-ilta 19.2.2020

Ruusuruoska

Ruusuruoska. Kuva: Tampereen Työväen Teatteri

Ruusuruoska sai ensi-iltansa syksyllä Teatteri Takomossa. Näytelmä on saanut kiittäviä, jopa ylistäviä arvioita. Sitä on kuvattu muun muassa groteskiksi ja surrealistiseksi.

Ruusuruoska pohjaa vuonna 1967 julkaistuun Alpo Jaakolan taidesarjakuvaan. Näytelmän tekstin takana on Mika Rättö. Musiikista vastaa barokkimuusikko Eero Palviainen, joka myös itse musisoi läpi näytelmän.

Taidesarjakuvan kuvastossa ihmisruumiit kohtaavat mystisen ikiaikaisessa menneisyydessä, jossa niin nautinto kuin tuska kohtaavat. Näytelmässä on ohjaaja Esa Kirkkopellon mukaan lähdetty kuvien ruumiillistamiseen tekstiin ja musiikkiin pohjaten. Hän sanoo esityksen puhuttelevan katsojan ruumista monin eri tavoin.

Otso Kautto toteaa näytelmän olevan hyvä esimerkki siitä, että runollisuus ja viihdyttävyys eivät sulje toisiaan pois. Hän luonnehtii esitystä onnellistavaksi.

Rooleissa nähdään Joanna Hartti ja Joonas Heikkinen, Minna Hakkanen, Auvo Vihro ja Sofia Smeds.

Ruusuruoska, Tampereen-ensi-ilta Kellariteatterissa 6.2.2020.

Karvas pala

Karvas pala. Kuvassa Aimo Räsänen. Kuva: Kari Sunnari

Lontoossa vuonna 2019 kantaesitetty Karvas pala (Bitter Wheat) on David Mamet’n käsikirjoittama ja hyvin ajankohtainen valinta. Lavalla nähdään mediamoguli Barney Feinin roolissa Aimo Räsänen. Näytelmän kantaesityksessä nimiroolissa nähtiin itse John Malkovich.

Näytelmä on täysin fiktiivinen ja sen esittelyssä kiistetään yhteydet julkisuudessa esillä olleisiin nimiin. Feinin hahmon esikuva on kuitenkin ilmeisen kiistaton.

Räsänen totta tosiaan on kuin ilmetty Harvey Weinstein. Epäselväksi ei jää, että Feinin hahmo pohjaa julkisuudessa paljon esillä olleeseen elokuvamoguliin ja hänen väärinkäytöksiinsä.

Kyse on mustasta komediasta, jossa häikäilemätön Fein pyrkii keinoja kaihtamatta kohti päämääriään.

Ohjaaja Milko Lehto kertoo, kuinka käsikirjoituksen on laatinut 70-vuotias mies ja hän, ohjaaja, on samaten mies, kohta 50 vuotta.

Lehto kertoo, ettei ollut nuoruudessaan tai miehuudessaan aikaisemmin ymmärtänyt tapaa, jolla naiset lähtökohtaisesti ovat vuorovaikutustilanteissa varauksellisia.

Sukupuolten kohdatessa läsnä on tietty varautuneisuus. Tämän synnyttää naisen lähtökohtainen objektius. Nainen ei ole subjekti ja vapaa vaan miehisen katseen kohde, objekti.

Tässä vaiheessa yleisöstä ja huudetaan, että eikö mieskin ole objekti? – Huokaan syvään. Tämä itsessään jo osoittaa tarpeen käsitellä Me too -tematiikkaa myös taiteen keinoin.

On tärkeää, että yhteiskunnan eri toimijat tekevät näkyväksi valtarakenteiden mahdollistamaa väärinkäytösten logiikkaa ja rakenteellista epätasa-arvoa, joka helposti muutoin jää näkymättömiin ja ymmärtämättä.

Lehto toteaakin Me too -liikkeen olevan askel kohti vapautta. Miehellä on valtaa oman katseensa ja olemuksensa kautta. Hänen mukaansa näytelmän työstämisessä on pyritty rehellisyyteen. Myös ohjaaja on valta-asemassa ja voi käyttää valtaansa väärin.

Näytelmän rakentamisessa on aina kyse kommunikaatiossa. Näytelmää työstettäessä ei kenenkään subjektiivista kokemusta tule loukata rankoissakaan kohtauksia, joita Karvas palakin sisältää. Lehto toivoo onnistuneensa ohjauksessaan tässäkin mielessä.

Karvas pala, pohjoismainen kantaesitys Eino Salmelaisen näyttämöllä 21.1.2020.

Jeppe Niilonpoika

Jeppe Niilonpoika. Kuvassa etualalla Joonas Heikkinen, Hiski Grönstrand. Kuva: Kari Sunnari

Tässä produktiossa vaikutuksen tekee ainakin visuaalinen ilme. Hohtavan valkoisella näyttämöllä parveilee valkokultaisiin barokkiasuihin pukeutuneita peruukkipäisiä hahmoja.

Tämän Ludwig Holbergin kansankomedian on suomentanut, sovittanut ja ohjannut Akse Pettersson. Näytelmän keskiössä on kysymys siitä miksi Jeppe juo.

Visuaalisen upeuden todistaneena ja toisen version näytelmästä aiemmin nähneenä ounastelen, että luvassa on harhaista kännisekoilua barokkireleissä loiston keskellä. Katsojalle mitä ilmeisimmin avataan ovi ihan toiseen maailmaan, mutta samalla hän saattaa huomata olevansakin samalla myös omassa arjessaan.

Näytelmä kuvaa oivaltavasti olotilaa, jossa taivas ja helvetti lyövät kättä. Ahneus, pikkumaisuus ja vainoharhaisuus nostavat päätään, kun talonpoika Jeppe ryyppyreissultaan herääkin paronina. Loisto ei kuitenkaan kanna ja laskuhumala tulee ajallaan.

Jeppenä nähdään ensi kertaa Tampereella vieraileva Joonas Heikkinen, joka on mukana myös Ruusuruoskan näyttelijäkaartissa.

Petterssonin mukaan näytelmässä kiteytyy suomalaisten monimutkainen, kaksinainen suhde alkoholiin, niin ilon ja riemun kuin toisaalta yhtä suuren pettymyksen ja surun aiheena. Kulttuurissamme kun alkoholin huuruisia sankareita niin ihaillaan kuin paheksutaan.

Jeppe Niilonpoika, ensi-ilta Suurella näyttämöllä 25.1.2020

* *

Tampereen Teatteri: Niskavuoren Heta

Tampereen Teatterin kevään ensi-iltanäytelmänä nähdään Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta. Teatterinjohtaja Reino Bragge pohjustaa aihetta luonnehtimalla tapa, jolla teos kuvaa kansakuntamme taitekohtaa ja kansalaissodan vaikutuksia.

Näytelmän ohjauksesta vastaa ensi kertaa Tampereen Teatterille ohjaava Liisa Mustonen. Tampereen Teatteri lupaa katsojalle raikkaaksi tuuletetun version kaikkien tuntemasta klassikosta.

Mustonen on koulutukseltaan niin näyttelijä kuin ohjaaja. Kokemustaan näyttelijäntyöstä hän pitää etuna ohjaustyölleen, vaikka näyttelijä ei sinänsä ole aina itsestään selvästi myös hyvä ohjaaja. Näyttelijän koulutuksesta voi olla myös jopa haittaa, koska ohjaajan ja näyttelijän tulokulmat teokseen ovat täysin erilaiset.

Mustonen sanoo näkevänsä asioita visuaalisesti. Ohjaajana hän pääsee rakentamaan erilaisia skenaarioita, joita näyttelijä ei työssään voi toteuttaa. Ohjaaja ei kuitenkaan saa tunkeutua näyttelijän tilaan tai tunteeseen, hän ohjaa vain toimintaa ja sitä mitä näyttelijöiden välillä näyttämöllä tapahtuu.

Eeva Hakulinen on Niskavuoren Heta. Kuva: Janica Brander

Mustonen työstää Niskavuoren Hetaa jo toista kertaa. Ensimmäisen kerran hän ohjasi näytelmän vuonna 2012 Juvalla. Nyt mukana on osa tuon aikaista työryhmään, joskin näyttelijäensemble on vaihtunut.

Vuoden 2012 materiaalia on jalostettu uuteen muotoon. Mustonen näkee näytelmän tematiikassa ajankohtaisuutta. Se heijastelee sitä materialistis-patriarkaalista yhteiskuntaa ja olotilaa, jossa olemme olleet pitkään.

Näytelmän tarinassa on ajallemme tyypillisenä teemana se riittämättömyyden tunne, joka Hetaa ajaa.

Niskavuoren Heta kuvaa Mustosen mukaan selviytymistä. Hetan elämässä kiertyvä spiraali kertoo osaltaan tarinaa siitä, miksi sotia syttyy. Näytelmässä ihmiset kamppailevat itsensä rakastamisen kanssa. Kun anteeksianto on liian vaikeaa, ihminen päätyy rankaisemaan itseään läheisensä hyläten.

Sillä, että saamme elämässämme kolhuja ja huomaamme, ettemme olekaan ”selviytyjiä”, on vääjäämättömät seurauksensa. Mustosen mukaan narsistisen dynamiikan alku on Hetan hylätyksi tulemisessa ja häväistyskokemuksessa. Heta peittää surunsa ja irtipäästämisen vaikeus eskaloituu hyökkäämiseksi.

Hetan vastapoolina ja peilinä toimii Akustin hahmo. Näytelmä kuvaa myös rakkautta, joka lähtökohtaisesti on aktiivista, tekoa ja toimintaa. Akusti armahtaa Hetan. Armon kautta hyökkääminen käy tarpeettomaksi ja kostossa ei ole mieltä. Tällöin ihminen voi olla sitä mitä on.

Ohjaaja Mustonen antaa tunnustusta Tampereen Teatterille työpaikkana. Hänen mukaansa on ilo työskennellä yhteisössä, jossa johtaminen on toimivaa läpi koko yhteisön. Mustonen ylistää myös osaavaa työryhmäänsä, joka mahdollistaa tämän klassikon uudenlaisen synnyn.

Nimiroolissa nähdään Eeva Hakulinen, Akustin roolissa vierailee ensi kertaa Tampereen Teatterissa nähtävä Teijo Eloranta.

Niskavuoren Heta, ensi-ilta Frenckell-näyttämöllä 30.1.2020.

Mari Turusen taiteilijajuhla

Mari Turunen ja Reino Bragge puhuvat Turusen lähestyvästä 25-vuotistaiteilijajuhlasta. Kuva: Janica Brander

Näyttelijä Mari Turusen 25-vuotistaiteilijajuhlan juhlanäytelmänä toimii Piina, jonka esityksellä 22.3. juhlistetaan Turusen uraa ja syntymäpäivää. Tunnelmaltaan pahaenteissä Piinassa Turusen kanssa näyttämöllä nähdään Esa Latva-Äijö.

Turunen toteaa, että on ollut onni työskennellä osaavien näyttelijöiden kanssa. Haastava ohjaus puolestaan tekee näyttelijän työstä mielekästä.

Turunen on tehnyt Kaisa Helan kanssa Häpeä-komediaa, joka sai alkunsa kolme vuotta sitten. – Häpeä jatkaa Kulttuuriravintola Kiven ohjelmistossa.

Turunen tunnetaan vahvoista naisrooleistaan. Hän sanoo nauttivansa myös komedian tekemisestä siksi, että se on hänelle vaikeaa.

Elokuva- ja televisiopuolelle ei ole ollut hänen mukaansa nyttemmin kysyntää, eikä puhelin ole soinut, hän naurahtaa. – Tämä kertonee yleisemmästäkin ilmiöstä, jossa kysyntää on lähtökohtaisesti nuoremmille naisnäyttelijöille?

Mari Turusen juhlanäytelmä Piina Frenckell-näyttämöllä 22.3.2020.

Muita poimintoja

KOM-teatterin Pirjo Saision ja Marja Packalénin tähdittämä Valehtelijan Peruukki -näytelmä vierailee parhaillaan Frenckell-näyttämöllä. Saisio ja Packalén tulkitsevat siinä oman ja toistensa elämän tilanteita. Suuren suosion saavuttaneen näytelmän kevään esitykset ovat loppuunmyytyjä. Näytelmä kuitenkin palaa vielä Tampereen Teatteriin syksyllä.

Päänäyttämöllä jatkaa suosittu suurmusikaali Notre Damen kellonsoittaja.

Toukokuulle on myös luvassa lisäesityksiä Leea Klemolan ohjaamaan Arktisiin leikkeihin.

Kulttuuriravintola Kivessä on keväällä paljon nähtävää. Siellä jatkaa muun muassa jo edellä mainittu Häpeä, nolo komedia.

Toukokuussa Kiveen saapuu Olavi Virta Ensemble plays Georg Ots. Jukka Leisti yhtyeineen tarjoilee musiikillisen illan, joka sisältää niin Olavi Virran kuin Georg Otsin musiikkia. Kantaesitys nähdään Kivessä 6.5.

 

Ohjelmisto