Kuva: Kari Sunnari

Maarit Saarelainen

Wim Wendersin draamaelokuva Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin) sai ensi-iltansa heinäkuussa 8.7.1987. Elokuva kertoo enkeleistä, jotka tarkkailevat ihmisten elämää kylmän sodan aikana Berliinissä. Se palkittiin ilmestymisvuonnaan Cannesin elokuvafestivaaleilla.

Filmin alkuosa on mustavalkoinen ja ”realistisempi” loppuosa värillinen. Elokuva jätti monien katsojille mieleen vahvan muiston ja se enteili seuraavana vuonna tapahtuvaa Berliinin muurin murtumista.

Elokuvassa toistuu Peter Handken runo Lied Vom Kindsein.

”Kun lapsi oli lapsi
oli seuraavien kysymysten aika

Miksi minä olen minä enkä sinä?
Miksi minä olen täällä enkä siellä?
Eikö elämä auringon alla olekin pelkkää unelmaa?”

* *

Ohjaaja Anne Rautiainen oli miettinyt näytelmää, jossa ihmistä katsottaisiin toisesta, erilaisesta positiosta. Jo aiemmin hän oli ajatellut Berliinin taivaan alla -esitystä myös ilmastonmuutoksen kannalta.

– On mahdollista, että ihminen lajina tuhotaan, mutta lopulta maapallo kuitenkin selviää. En kuitenkaan halunnut syyllistää, vaan tuoda esitykseen lohdullisen ja rakastavan enkelin katseen, Rautiainen kertoo.

– Idea Berliinistä lähti ideapalaverista ja ajatusten pallottelusta noin neljä vuotta sitten. Alun perin ensi-illan piti koittaa syksyllä 2021. Melko nopeasti se sovittiin siirrettäväksi tammikuulle 2022, ja sitten syksyyn 2022. Tässä produktiossa minulla ei ollut käsissäni valmista tekstiä, vaan Berliinin taivaan alla -esitys on syntynyt elokuvan pohjalta.

Nyt Rautiainen odottaa luottavaisin mieliin Berliinin taivaan alla -näytelmän ensiesitystä. Kantaesitys nähdään 20.9.2022 Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä.

Anne Rautiainen. Kuva: Inkeri Ruuskanen

* *

Miksi halusit tehdä juuri tämä elokuvan näytelmäksi?

– Olen aina ollut innokas elokuvafani ja harrastanut sitä pienen ikäni. Nuorena tyttönä näkemäni Berliinin taivaan alla teki minuun suuren vaikutuksen. Elokuvaa eivät koske perinteiset draaman lait, vaan se on aivan oma maailmansa. Se on lyhyitä välähdyksiä ihmisen arjesta, elämästä.

Elokuvista tehdään teatteriversioita melko harvoin. Visuaalisuuden siirtäminen toisesta taidemuodosta toiseen on haastavaa, koska ympäristö on erilainen.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Rautiainen on nähnyt Berliinin taivaan alla -elokuvan pariin otteeseen 1980-luvun lopulla ja katsonut sen tietenkin useaan kertaan teosta tehdessään. Esityksen tulevia katsojia kiinnostaa teoksen tekotapa.

Miten elokuva käännetään näyttämökielelle?

– Suunnittelen sen suoraan esitykseksi ja mietin tarinan kannalta keskeisiä elementtejä poissulku-periaatteella.

– Perinteinen teatteri tuntuu vieraalta. Minulle on ominaista ajatella esitykset kuvien kautta, siksi visuaalisen teatterin keinot ovat aina tuntuneet itselleni läheisiltä ja luontevilta kerronnan keinoilta. On hyvä muistaa, ettei näyttämöteos ole toisinto elokuvasta.

Korona-aikana esityksiä on jouduttu siirtämään ja ensi-iltojen ajankohtia muuttamaan. Miten esityksen saa pysymään vireänä ja lämpimänä muutosten keskellä?

– Se on toki haasteellista, mutta täytyy muistaa, että teatterissa on ihan tavallista, että esityksiä lämmitetään uudelleen tauon jälkeen, joten ihan tavatonta tällainen ei ole. Haastavaa tässä tapauksessa on se, että näyttelijöillä ei ole takanaan esitysperiodia, vaan ainoastaan harjoitusperiodi. Tärkeää on kuitenkin ollut saada kokemusta ja tuntumaa yleisökontaktiin, niinpä järjestimme muutamia koeyleisöesityksiä keväällä. Juttu on myös harjoiteltu hyvin tarkaksi, jolloin se on helpompi lämmittää uudelleen.

Kuva: Kari Sunnari

* *

Rautiainen tunsi osan Työväen Teatterin työryhmästä aloittaessaan työskentelyn teoksen parissa, mutta suurin osa tekijöistä oli hänelle tuntemattomia.

– Työryhmä on aivan valtavan hieno ja herkkä. He kuuntelevat toisiaan. Olimme tavallaan kaikki jonkin uuden, mahdottoman tehtävän edessä. Ilman tällaista huikeaa työryhmää esitys ei onnistuisi. Yllättäen esitys on nyt sodan ja pandemian keskellä vain ajankohtaisempi

Käytät usein nukke-, varjo- ja naamioteatterin keinoja ohjauksissasi? Miten nämä elementit ovat tulleet ohjauksiisi?

– Matkustelu on antanut perspektiiviä siihen, miten useita eri tapoja on hahmottaa elämää ja miten eri kulttuurit toimivat. Nuorena seikkailunhalu ja uteliaisuus veivät maailmalle. Olen työskennellyt ulkomailla nukkenäyttelijänä sekä nukketeatterissa (Englanti) että varjoteatterissa (Japani) laajentaakseni ymmärrystäni juuri näistä visuaalisista elementeistä.

Mitkä ovat omasta mielestäsi tärkeimmät ohjauksesi?

– Jokainen ohjaus on tärkeä sillä hetkellä, kun se on työn alla. Haluan aina aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä, enkä kopioida vanhaa ja tuttua.

– Frida oli ensimmäinen käsikirjoitukseni, jossa oma taustani Latinalaisessa Amerikassa tuli esille. Mestari ja Margarita puolestaan oli dramaturginen haaste. Ja Lokki, siinä näytelmässä pääsin miettimään sitä, miten klassikko käännetään näyttämötyöskentelyksi.

Maarit Saarelainen

* *

Anne Rautiainen

• Anne Rautiainen on freelance-ohjaaja ja -dramaturgi. Hän on työskennellyt mm. Suomen Kansallisteatterissa, Helsingin Kaupunginteatterissa, Lahden Kaupunginteatterissa ja Kuopion kaupunginteatterissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa.
• Rautiaiselle on myönnetty Eino Kalima -ohjaajapalkinto vuonna 2020 Suomen Kansallisteatterin Anton Tšehovin näytelmästä Lokki.
• Rautiaisen viimeisimpiä töitä ovat mm. Frida (2016 Kuopion kaupunginteatterissa, Pedro Almodóvarin Kaikki äidistäni (2020), Anton Tšehovin Lokki (2019) ja Mihail Bulgakovin Mestari ja Margarita (2017) Suomen Kansallisteatterissa sekä Jean Cagnardin Perhosia askelten alla (2013) Kansallisteatterin Willen saunassa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua