Kuva: Arto Jalonen
TEATTERI | TYK-ihme on toistuva ilmiö. Jossain vaiheessa produktiota vallitsee kaaos, joka kuin salamaniskusta järjestyy ja kaikki palaset loksahtavat paikalleen.
”Olen luottavainen. Tämä on lahjakas ryhmä.”
Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat
Kulttuuritoimitus kävi seuraamassa huhtikuun alussa Tampereen yhteiskoulun lukion (TYK) nuorten Tippukivitapaus-musikaalin läpimenoharjoituksia. Hyvin sujui ja teksti oli hallussa.
Liikuntasalissa oli tuona viikonloppuna univormuna harmaa huppari, jonka selässä luki tietysti ”Tippukivitapaus”. TYKissä on tapana tehdä produktioihin nimikkohuppari. Se on tärkeä muisto mukana olleille, ja onhan se loistava mainos esitykselle katukuvassa.
Huppari on kunnia-asia. Niitä pidetään vielä ylioppilaskirjoituksissakin, koska on hienoa näyttää, että on ollut musikaalissa mukana.
Muutamaa viikkoa myöhemmin tapasimme opettajakuntaa: Simo Järvisen, joka ohjaa esityksen, ja Juha Brusilan, jonka kontolla on lavastus ja puvustus. Niin vain Juha hankki itselleen saman harmaan hupparin. Simolla ja muilla mukana olevilla opettajilla huppari oli jo entuudestaan.
Tippukivitapaus on Laura Ruohosen teksti ja musiikin on tehnyt Anna-Mari Kähärä. Sen kantaesitys on ollut Kansallisteatterissa, missä se oli ensimmäinen päänäyttämölle tehty lastennäytelmä.
Kaikki osa-alueet
Produktio on iso. Esiintyjiä on 70 ja tuotannossa on eri tavoin mukana 33 lukiolaista. He ovat pääosin lukion kakkosia.
Tällä kertaa lukiolaiset tekevät esitykseen itse myös puvustuksen ja lavastuksen sekä maskit.
Opettajista ovat mukana samaten koko kaarti ilmaisutaitoaineista: teatteri-ilmaisusta Simo Järvinen, kuvaamataidonopettaja Juha Brusila, musiikinopettaja Leena Tanhua, tanssinopettaja Liina Siimes, maskeerauksen opettaja Katri Metso ja tuotannon opettaja Pia Sivunen. Yhteistyökumppaneina ovat valoissa Jaakko Sirainen ja äänissä Veli-Pekka Kuronen.
Esitykset ovat Tampereen yliopiston Teatterimontussa 16.–19.5.2024. Tippukivitapauksessa on kaksoisroolitus, joten ensi-iltojakin on kaksi. Ennen näitä esityksiä on omansa eskareille ja pienille koululaisille sekä oma koulun väelle.
TYK-ihme
Muutamia vuosia lukio on tehnyt yhteistyötä isojen teatteritalojen ja Pyynikin kesäteatterin kanssa, mutta nyt tällaisia kulttuurilaitoksia ei ole taustavoimina. Suurin osa tuotannosta on omissa käsissä.
Jännittääkö? Simo Järvisen mukaan ei isommin. Teksti on hallussa. Vielä tarvitaan tekstin sisäistämistä ja tulkintaa, jotta repliikit eivät ole tyhjää kolinaa, vaan tiedetään, mitä teksti tarkoittaa, kenelle se sanotaan ja mikä on sen sisältö syvällisemmin.
– Olen luottavainen. Tämä on lahjakas ryhmä, sanoo ohjaaja Simo Järvinen.
Koululla tehdään kaikki niin valmiiksi kuin ikinä pystytään. Toukokuun viikolla 20 päästään Teatterimonttuun sovittamaan kokonaisteos tilaan. Silloin pitää säätää valot, äänet, mikitys, akustiikka, bändi ja maskeerauspaikat sekä sijoittaa tarpeisto.
Paniikki kuuluu prosessiin. Kaaos ei ole niin paha kuin se välillä tuntuu. Läpimenoharjoituksissa oli jo päästy eroon plareista.
– Tapahtuu TYK-ihme. On kaaos ja sitten yhtäkkiä palaset loksahtavat paikalleen, kuvailee Juha Brusila.
Ei tappotahtia
Tehtävää on paljon, mutta pakkotyöleirillä ei lukiossa eletä. Esityksen eteen tehdään viikossa kolme tuntia töitä. Viikonloppuja kuluu muutamia. Valmistelut aloitetaan varhaisessa vaiheessa lukuvuotta, joten kokonaisuus hahmottuu pikkuhiljaa ja aikaa jää yksityiskohtien kirkastamiseen.
Tahti on inhimillinen. Postiosoitetta ei tarvitse koululle vaihtaa – paitsi ehkä opettajien. Teatterimontun valmisteluviikko on kyllä intensiivinen.
Tippukivitapauksen valitsi Simo Järvinen keskusteltuaan asiasta muiden opettajien kanssa.
– Laura Ruohosen teksti on briljantti ja Anna-Mari Kähärän musiikki loistavaa. Teksti on osin tajunnanvirtaa, sanaleikkejä, riimejä ja kikkailua. Nämä pitää esittäjien oivaltaa, jotta teksti ei kumise onttona, Järvinen sanoo.
Hän sanoo esitystä anarkistiseksi fantasiaksi.
Ystävyys teemana
Teema on tähän aikaan sopivasti toivoa luova. Esitys nostaa ystävyyttä, välittämistä, toisen huomioon ottamista ja tavarapaljouteen hukkumista. Se on seikkailuretki ja kuvaa itsensä löytämistä. Mitään ei alleviivata, vaan Tippukivitapaus esittää hienossa muodossa kipeitäkin asioita.
Toinen päähenkilö Papu hukkuu tätinsä huushollissa tavaran keskelle, häntä ei huomata. Toinen päähenkilö Hujoppi odottaa huoltajiaan samassa paikassa seitsemän viikkoa, eikä heitä tule. Tukaanin hahmolla on sama kohtalo. Häntäkään ei huolita mukaan. Loppu on onnellinen: kaikki ovat kotona.
Esitys antaa jotain kaikenikäisille. Lapsille hauskoja asuja ja liikettä, nuorille vaikkapa ystävyyden pohtimista ja aikuisille ikkuna nuorten maailmaan.
Musikaaliin on hakutilaisuus, jossa punnitaan eri seikkoja: liikettä, äänenkäyttöä ja laulua. Nuoret saavat myös näyttää omia vahvuuksiaan. Tässä tapauksessa voltteja, kärrynpyöriä ja yksipyöräisellä ajamista.
Kaikki eivät halua esiintyä parrasvaloissa, mutta haluavat olla mukana taustajoukoissa. Produktio on tasa-arvoinen. Jokainen tekee osansa kokonaisuuden eteen.
– Jotkut ovat näyttäneet hämmästyttäviä lahjoja ompelukoneen kanssa, kertoo Juha Brusila, jonka kuvataideluokassa on ompelupiste.
Esityksiä koko ajan
Kun 70 lukiolaista laulaa lavalla, siinä on iso annos yhteisöllisyyttä. Musikaaliproduktioissa saattaa syntyä elinikäisiä ystävyyksiä.
Vaikka esitys vaatii tarkkaa, ammattimaistakin otetta, silti sen tekemisessä on kasvatuksellinen puoli. Ollaan yhdessä monta viikkoa, ja tekeminen nostaa niitä, joilla on huono päivä. Tunne siitä, että kuuluu joukkoon. Tämä on Tippukivitapauksenkin teema.
Tippukivitapaus valikoitui tämän lukuvuoden musikaaliksi myös sen vuoksi, että se on toisenlainen. Ei ole järkeä tehdä joka vuosi dramaattista tragediaa.
TYKissä eletään luovassa ilmapiirissä. Musikaali on selkeä lukuvuoden etappi, mutta sen ohella tapahtuu koululla paljon muutakin. On kulttuuriviikonloppu, jossa lukiolaiset esittävät diplomitöitään. On syksyn avoimet ovet, jotka ovat vanhempainilta ja koulun esittely.
Esityksiä on muutenkin harva se päivä. Koulun käytävillä on spontaaneja taidonnäytteitä, vaikka huutokatrilli.
Työelämätaitoja karttuu
Akateemisten aineiden opettajat ovat juonessa mukana. Saatetaan yhdistää ruotsin kielen opintoja ja tanssia, tai enkkua ja musiikkia taikka kehollista ilmaisua kuvataiteisiin.
Moni musikaaleissa mukana ollut on aikuisena hakeutunut kulttuurialalle. Eikä ilmaisutaitoaineista haittaa ole muissakaan ammateissa. Työryhmätyöskentelyn osaaminen, projektin hallinta ja paineensietokyky ovat kovia työelämätaitoja.
– Eräskin lukiolainen oli monipuolisesti mukana eri ilmaisutaidon aineissa ja hän oli loistava esiintyjä. Hänestä tuli lääkäri. Hän joutui sitten ruotsinkieliselle alueelle töihin, mutta ruotsin kieli oli heikosti hanskassa. Oli kuitenkin taidot saada mummot nauramaan, joten hyvin meni, Juha Brusila kertoo.
Hänelle tykkiläisyys on näyttänyt voimansa muun muassa lentokentällä Japanissa. Opettajathan tunnetaan ja niinpä lentokentällä kaksi vanhaa tykkiläistä häntä morotteli.
Esitykset tiivisti
Tippukivitapauksen esitysperiodi toukokuussa on tiivis. Voi ennakoida, että Teatterimonttu on loppuunmyyty, koska yli sadalla mukana olijalla on yhteensä melkoinen joukko läheisiä, jotka haluavat nähdä esityksen.
TIppukivitapaus Tampereen yliopiston Teatterimontussa 16.–19.5.2024. Lipunmyynti täällä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.