”Kansainvälisen tason ohjelmisto kotimaisin voimin”, Otso Kautto lupaa TTT:n seitsemän kantaesityksen syksystä

10.03.2023
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Pieni maailma -näytelmän Inke Koskinen, Emmi Kaislakari ja Petra Karjalainen. Kuva: Kari Sunnari

TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin karuselli pyörii vinhasti kohti syksyä 2023. Tulevia kantaesityksiä ovat muun muassa Michael Baranin Pieni maailma, Merimonsterit-musikaali ja Sirkku Peltolan REIKÄleipä.

Ritva Alpola, teksti

Me muut elämme vielä kevään odotuksessa, mutta Tampereen Työväen Teatterissa tähyillään jo syksyyn. Teatterinjohtaja Otso Kautto sekä muu tekijäjoukko esittelivät keskiviikkona tulevaa ohjelmistoa.

Monet tuotannot ovat vasta idullaan, mutta visiot ovat silti jo niin kirkkaina, että niitä maalailtiin varsin elävästi esittelytilaisuuteen kokoontuneelle väelle. Markkinointitaidot ovat nykyään yhä tärkeämpiä, ja etuajassa on edettävä. Mieleen tulee kuitenkin V. A. Koskenniemen viisas lausahdus :”Itse elämästä myöhästyy hän, jolla on aina kiire”.

Teatterissa sentään kiirehditään katsojan hyväksi! Syksyllä nähdään peräti seitsemän kantaesitystä.

Teatterinjohtaja Otso Kautto kehuu tulevien esitysten monipuolisuutta ja tekijöiden ammattitaitoa. Hän lupaa, että tarjolla on kansainvälisen tason ohjelmisto kotimaisin voimin toteutettuna.

* *

vainamoinen vaaka 300dpi

Heidi Kiviharju on Väinämöinen. Kuva: Kari Sunnari

Syyskauden aluksi Eino Salmelaisen näyttämöllä törmätään suoraan mytologiaan Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa musiikkipitoisessa komediassa Väinämöinen. Vaka vanhaa tietäjää iänikuista esittää Heidi Kiviharju ja soitannosta vastaa kansanmusiikkivelho Pekko Käppi.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Michael Baran jatkaa taiteen ja fasismin tutkimista uutuusnäytelmässään Pieni maailma, jossa tärkeässä osassa ovat Seela Sellan muistelemat asiat. Sellaa kuullaan ja nähdään videoitse, Kellariteatterin lavalla ovat Petra Karjalainen, Emmi Kaislakari ja Inke Koskinen.

Näytelmässä liikutaan 1940- ja 1960-luvuilla sekä nykyajassa. Naisten kertomukset kietoutuvat toisiinsa melkeinpä jännitysnäytelmäksi. Eräällä vanhalla valokuvalla on suuri merkitys. Näytelmä kytkeytyy myös Mauno Mannisen aikoinaan johtamaan Intimiteatteriin ja hänen natsimieliseen saksalaisvaimoonsa. Monilla tapahtumilla ja henkilöillä on todellisuuspohja.

* *

Suhteellisen vapaata PRESSI vaaka

Tuukka Huttunen, Eriikka Väliahde ja Saska Pulkkinen. Kuva: Kari Sunnari

TTT-Klubilla eletään Suhteellisen vapaata aviosuhdetta tietyin varauksin. Klaran ja Ilmarin liitto on varsin toimiva muuten, mutta Klara ahdistuu avioseksistä. Hän haluaisi suhteen, johon ei sisälly vakio-odotusten täyttämistä. Pariskunnan on päätettävä, eroavatko he vai jatkavatko liittoaan ilman keskinäistä seksiä, asian muulla tavoin ja muiden kanssa hoitaen.

Tämäntyyppiset teemat olivat alkaneet askarruttaa Eriikka Väliahdetta aiemmassa roolissa Neiti Juliena, jossa tällä ei ollut kiellettyä seksiä harrastettuaan muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Tämä muistuma sai Väliahteen kaavailemaan mielessään näytelmää, jossa nainen saa haluta seksiä ja myös harrastaa sitä vailla tuhoisia seurauksia.

Riikka Suomisen romaani vapaista suhteista tarjosi vastauksen. Kirjan pohjalta syntyi Aino Kiven ohjaama näytelmä, jota Väliahde luonnehtii kevyeksi, mutta asiaa puhuvaksi.

– Se on kuin ranskalainen elokuva näyttämöllä.

* *

merimonsterit PRESSI VAAKA 300dpi

Merimonsterit-musikaalin Anna Kuusamo ja Marc Gassot. Visuaalinen ilme: Erika Kallasmaa. Kuva: Kari Sunnari

Tulevana syksynä TTT ei tietenkään unohda myöskään lapsia. Eino Salmelaisen näyttämöllä sukelletaan vedenalaiseen taikamaailmaan Merimonsterit-musikaalissa. Tarina on Laura Ruohosen ja satumainen visuaalisuus Erika Kallasmaan.

Näytelmässä kaksi tiedemiestä yrittää rakentaa merihirviön yhdistelemällä löytämiään uimareista irronneita ruumiinosia. Uskomusten mukaan näin voi joskus käydä!

Musikaalin sävellykset ovat Markus Fageruddin ja ne ovat syntyneet vähän näytelmän monstereiden tapaan eli hybrideinä eri musiikinlajeista. Barokki ja reggae ja moni muu soivat sulassa sovussa.

* *

reikaleipa 300dpi vaaka

Kotalat: Aimo Räsänen (edessä), Miia Selin, Mika Honkanen, Tuire Salenius ja Ola Tuominen. Kuva: Kari Sunnari

Lokakuussa Eino Salmelaisen näyttämöllä tavataan jälleen Sirkku Peltolan luoma Kotalan perhe. Heistä kertova tarina on saamassa jo viidennen osan. Kotalat ovat palanneet taas kotikonnuille. Näytelmän nimi on REIKÄleipä, ja se on Peltolan sanoin ”ihan kreisi juttu”. Mitä muutakaan Kotaloilta voisi odottaa!

Reikiä tarinassa on tusinan verran, joista käsikirjoittajaa-ohjaaja Peltola raottaa muutamia. Rahareikiä köyhässä perheessä riittää aina, mutta onneksi ideoitakin syntyy. Nyt tarvittaisiin poraa, jotta saataisiin pihakeinun jalkaan reikä, jonka läpi vetämällä pajunoksat saataisiin kuorittua. Kesantopellot ovat puskeneet pajua jo vuosikymmenet, ja nyt pajukko pitäisi hyödyntää muuttamalla Kotala tuottoisaksi pajutilaksi väkertämällä pajukoreja myyntiin.

Tämä ajatus on Kotalan saunaan kaikessa hiljaisuudessa asettuneen perheen vanhan tutun, Lassin (Mika Honkanen), joka solahtaa joukkoon oitis. Uudet bisnekset kiinnostavat myös perheen aikamiespoika Kaita (Aimo Räsänen), jonka taskussa on aina rahanmentävä reikä. Ei pysy tallessa! Niinpä nytkin suunnitelmasta puuttuu pääoma.

Kylillä kulkiessaan Kaitsu saa tietää, että Äite (jo kahdesti kuolleen Äiten roolissa on nyt Ola Tuominen) omistaa suon, mistä seikasta Äite on vaiennut visusti kaikki nämä monet puutteessa kituutetut vuodet.

Mitä tästä seuraa, selviää syksyllä – Sirkku Peltola ei paljastanut enempää. Sen sijaan hän kertoi, että Ailin (Tuire Salenius) päässä on ”musta aukko”, jonka kautta hän pääsee takaisin 1970-luvun poliittiseen nuoruuteensa vintiltä löytyneen muistoesineen siivin.

REIKÄleipä-näytelmän motto kuuluu: Toivo on ainoa uskontoni. Aili luonnehtiikin sitkeää äitiään sanomalla, ettei Karjalan evakko vähästä hätkähdä. Että niillä on ”kissan ilo, hiiren itku ja kroppa uitettu toivossa kuin riisipiirakat kirnuvoissa”.

* *

Saituri – Ihana raha pressikuva 3

Saiturin Auvo Vihro. Kuva: Kari Sunnari

Suurella näyttämöllä Molièren klassikkonäytelmä Saituri vuodelta 1668 on saanut hiukan uudistetun muodon Otso Kauton ja Helsingin Sanomien taloustoimittajan Juha-Pekka Raesteen käsittelyssä. Kyseessä on edelleen pukuloisteinen komedia tulvillaan rakkautta ja rahaa, mutta näytelmän nimeksi on laajentunut Saituri – Ihana raha, ja tarinaan on upotettu sopivassa määrin talous- ja rahapoliittista tietoutta. Tallella on silti alkuperäisnäytelmän notkeus, nopeus ja kielellinen taidokkuus, vakuuttaa Otso Kautto ja lisää, että Molière kirjoitti Saiturin roolin alun perin itselleen, koska hänellä ei ollut Auvo Vihroa käytettävissään. No, nyt on!

Suurella näyttämöllä tehdään syksyn mittaan toinenkin aikamatka vieläkin taaemmas, eli keskiajalle. Linda Wallgren ohjaa Juho Gröndahlin kirjoittaman tarinan Pyöreän pöydän ritarit”. Kyseessä on musiikkikomedia, joka on saanut innoituksensa paitsi kuningas Arthurista ja hänen ritareistaan sekä Graalin maljan etsinnästä, myös muista vanhoista taruista ja velhoista.

Kivessä on miekka. Kuka siihen tarttuu? Esitys sopii 11–111-vuotiaille.

* *

TTT:n ensi-illat syksyllä 2023

  • Väinämöinen 29.8. Eino Salmelaisen näyttämö
  • Pyöreän pöydän ritarit 6.9. Suuri näyttämö
  • Suhteellisen vapaata 8.9. TTT-klubi
  • Pieni maailma 12.9. Kellariteatteri
  • REIKÄleipä 5.10. Eino Salmelaisen näyttämö
  • Saituri – Ihana raha 18.10. Suuri näyttämö
  • Merimonsterit 19.10. Eino Salmelaisen näyttämö

Näiden uutuusnäytelmien ohella monet kevätkauden esitykset jatkavat myös syksyllä. Tulossa on myös kiinnostavia vierailuja. Lisätietoa Tampereen Työväen Teatterin verkkosivuilta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua