Kuva: Karri Lämpsä

Outi Markkula, teksti

Yleisön valuessa sisään hengailee näyttämöllä hauskan näköinen seurue. Päässä keikkuu kypäriä ja hullunkurisia hattuja, tylliä ja röyhelöä pursuaa, jalkoihin on vedetty urheilusukkia ja korollisia saappaita. Kuka selailee kirjaansa, kuka virittää radiota, kuka venyttelee tai tutkii kynsiään. Välillä seremoniamestari napauttaa kelloaan, ja porukka valpastuu pystyyn. Ei sittenkään, ei aivan vielä. Joukko rojahtaa takaisin ja hengailu jatkuu. 

Yhtäkkiä radio löytää taajuuden. Seurue imeytyy hetkeksi ääniaaltojen taikapiiriin, kunnes musiikki katkeaa. 

Algoritmi on tarinankerronnan nykyaikaa

Sannamaria Kuulan kuopiolaisen Taidelukio Lumitin opiskelijoille käsikirjoittama, ohjaama ja koreografioima Algoritmi – sarja törmäyksiä sekoittaa 1800-luvun klassikkokirjailija H. C. Andersenin satuja ja tarinoita esitystaiteen aineksiin. 

Jo pohjamateriaali itsessään on moneen suuntaan aukeavaa. H. C. Andersen on tuotannossaan sekoittanut yhteiskunnallisesti kommentoiviin kertomuksiin yliluonnollisia elementtejä sekä vaikutteita erilaisista kulttuureista. Algoritmissa Kuula on sekoittanut Andersenin tarinoihin lisäksi omia tekstejään. Moneen taipuva nykytanssi sekä lähivuosikymmenten kansainvälinen populäärimusiikki kiertävät tarinoiden aineksia yhä edelleen omiin suuntiinsa. 

Kokonaisuus on runsas, vaan ei ähkyinen.

Andersenin tuotannon tuntevalle bongattavaa toki löytyy. Katsoja voi tunnistaa niin tekstissä, koreografiassa kuin visuaalisessa maailmassa aihioita esimerkiksi saduista Pieni tulitikkutyttö, Ruma ankanpoikanen, Vakaa tinasotamies, Lumikuningatar ja Keisarin uudet vaatteet. Muitakin viitteitä epäilemättä on.

Ei kuitenkaan ole tärkeää, tunnistaako jokaisen viittauksen tai muistaako tarinoiden juonenkäänteitä entuudestaan. Algoritmissa satujen aihiot nimittäin lähtevät elämään omaa elämäänsä näyttämön monitaiteisella logiikalla: prinsessat, Marvel-ukkelit, ankanpoikaset, joutsenet, peilit ja tulitikut asettuvat lineaarisen juonen sijaan enemmän kollaasiksi, jota esiintyjät yhä uudelleen asettelevat eri asentoihin. 

Teos kutsuu katsomaan samaa asiaa monesta eri kulmasta, näkemään eri valossa. Katsoja saa koota vaihtuvien näyttämökuvien, tunnelmien ja eri suuntiin viittaavien yksityiskohtien sarjasta omat merkityksensä. 

Teoksessa kuullaan lähivuosikymmenien populaarimusiikkia livebändin soittamana. Kuva: Karri Lämpsä

* *

Sadun maailma nykynäyttämöllä

Materiaalina sadut ovat kiinnostava pari tanssille ja musiikille. Saduista on mahdollista löytää allegorisia, vertauskuvallisia tulkintoja, jotka nousevat kirjaimellisen merkityksen rinnalle. Myös tanssi ja musiikki kaihtavat yksiulotteisuutta: liikkeellä ja musiikilla on kyky puhutella vastaanottajaa ohi mielen analyysin – tasoilla, jonka vastaanotamme affektiivisesti ja kehollisesti. Itselleni teos operoi vahvimmin juuri tällä lailla: se yksinkertaisesti virtaa ja tuntuu.

Teoksen monimediaisuus vahvistaa surrealismin ja unimaailman tuntua. Yllättäviä yhteyksiä voi syntyä, kun arkitodellisuuden ainekset sekoittuvat symbolisiin ja sanattomiin kuviin ja eleisiin; näyttämöllisen alitajunnan logiikkaan. 

Taidelukio Lumitin tanssijoita. Kuva: Karri Lämpsä

* *

Algoritmi on esiintyjäntyön juhlaa

Teoksen ehdoton kruununjalokivi ovat sen esiintyjät. Olen vaikuttunut paitsi vimmasta myös tarkkuudesta, jolla nuoret esiintyjät työnsä hoitavat. Tarkkuus ei silti tarkoita kliinisyyttä, vaan juuri materiaalin persoonallisesta haltuunotosta syntyy teoksen rouheus ja voima. 

Esiintyjät ovat vereslihaisia, voimakkaita, hurjia ja herkkiä sekä käsittämättömän läsnä yleisölle ja toisilleen. Koreografian vaikuttavimmat eleet porautuvat inhimillisen vuorovaikutuksen ytimeen: yhteen kerääntymiseen, pois työntämiseen, kohti kurottavaan katseeseen, koko kehon läpäisevään pulssiin. Ilmaisu on taiteenlajista riippumatta särmikästä, vauhdikasta ja taitavaa, pilkettä silmäkulmasta unohtamatta.

Algoritmi osoittaa, että kuuluakseen joukkoon ei tarvitse sulautua. Jokainen esiintyjä piirtyy yksilönä esiin. 

Katsottavaa on myös skenografian puolella. Jaana Kurttilan suunnittelemassa puvustuksessa riittää hulluttelua ja yksityiskohtia, jotka yhtenäinen sävymaailma nivoo kokonaisuudeksi. Huomattavaa ja ansiokasta on, että puvustus ja lavastus ovat syntyneet lähes täysin kierrätysmateriaaleista. Katosta roikkuvine kankaineen ja näyttämön sivuille jatkuvine valkoisine tanssimattoineen vaikuttaa Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämö kokoaan suuremmalta, lämpimältä ja ystävällismieliseltä paikalta.

Se tuntuukin tarpeelliselta, sillä teoksen teemat ovat isoja – kurjuus ja osattomuus, rakkauden ja yhteen kuulumisen kaipuu, ulkopuolelle jäämisen tuska sekä pahuus ja kuolema. Karnevalistinen ote ei kuitenkaan päästä teosta lipeämään synkkyyteen. Veresliha ja hurmos, kipu ja kauneus eivät ole lopulta kovin kaukana toisistaan. Myös juhlan aihetta löytyy. 

Teoksen puvustus ja lavastus ovat syntyneet lähes kokonaan kierrätysmateriaaleista. Kuva: Karri Lämpsä

* *

Henkilökohtaisen elämän taitekohta kääntyi taiteeksi

Koreografi Sannamaria Kuulalle Andersenin satuihin pohjautuvan esityksen tekeminen on ollut vuosien haave ja ammatillinen unelma. Andersenin saduissa Kuulaa vetää puoleensa erityisesti synkkyys ja dramatiikka.

– Andersenin saduissa niin sanotusti veri lentää, usein joku kuolee tai käy köpelösti. Niiden dramatiikka ja hurmos on aina viehättänyt minua, Kuula kertoo. 

Kuula halusi kirjoittaa Andersenin satuihin pohjautuvat tekstin nimenomaan esitystaiteen kontekstiin. Vuonna 2023 Lumitiin tuli sisään rohkea ja taidekäsitykseltään avara tanssijavuosikurssi, jonka kanssa haaveen toteuttaminen alkoi vaikuttaa mahdolliselta. 

Algoritmin taustalla on Kuulan henkilökohtainen elämäntapahtuma.

– Teoksessa käsittelen Andersenin satujen kautta oman elämäni käännekohtaa, äitini kuolemaa. Vaikka lähtökohta on hyvin henkilökohtainen ja subjektiivinen, tuntui, että tanssijat pystyvät käsittelemään aihetta hienovaraisesti ja samalla repimään siitä itselleen jotain.

Andersenin maailma tuntui Kuulalle luontevalta työskentelyn maastolta, niin tekstimateriaalin kuin tunnelmien tasolla.

– Halusin käsitellä aihetta jossain sellaisessa maailmassa, jossa ei ole tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Joka ikisessä kohtauksessa jotain kuolee. Silti koen, että teos ei ole synkkä, vaan ennemmin lohdullinen.

Tanssija Juliaana Räsänen ja sellisti Julia Huttunen kertovat ammentavansa omaan työhönsä paljon juuri Andersenin satujen tunteista ja tunnelmista. Myös henkilökohtainen tunneside satuihin auttaa löytämään kosketuspintaa.

– Andersenin sadut ovat olleet läsnä omassakin lapsuudessani, mikä on ollut koskettavaa. Materiaaliin on voinut intohimoisemmin tarttua, kun tarinat ovat tuttuja, Huttunen kertoo.

Sannamaria Kuula kertoo lukeneensa satuja niiden rankkuuden vuoksi vain valikoidusti omille lapsilleen.

– Nämä versiot, joita nykylapsille luetaan, ovat siivottuja ja siloteltuja. Tämä on väite, en ole elänyt siihen aikaan, mutta ajattelen, että nyt meidän realistiseen maailmaan on tullut se pahuus, jota silotellummilla saduilla kompensoidaan. Esimerkiksi ruma ankanpoikanen, joka on ihan kunnon koulukiusaamistematiikkaa, niin nythän se on sitä tuolla oikeasti. Mieluummin se olisi toisinpäin.

Kuula kertoo Andersenin tekstien innoittaneen hänet itsekin kirjoittamaan.

– Algoritmissa olen törmäyttänyt Andersenin sadut ja oman tekstini. Olen kirjoittanut, mitä kuvittelen, että hahmo ehkä ajattelisi. Vaikka Andersen on minulle aika guru, olen häpeämättömästi tehnyt hänestä vertaiseni ja uskaltanut jatkaa siitä, mitä hän ei kertonut. En ajattele, että se olisi röyhkeyttä, vaan ennemmin taiteellista vapautta ja inspiroitumista.

Kuula kertoo tuoneensa koreografisen materiaalin harjoituksiin suoraan.

– Annan silti myös paljon vapautta. Liike ei ole hirveän reunaehtoista, vaan siinä saa olla sävyä.

Juliaana Räsänen nyökyttelee.

– Liikemateriaaliin on saanut tuoda oman elävyyden ja tanssijan sielun. Tanssista tulee myös henkilökohtaisempaa niin.

Julia Huttunen kertoo saaneensa projektista paitsi ystäviä, myös ammatillisia eväitä teatterissa toimimiseen ja soittoon.

– Olen oppinut paljon ihan perusasioista: mihin mikki laitetaan, miten toimii korvamonitori. Myös omaa soittajan taitoa on saanut harjoittaa. Teoksessa soitetaan populaarimusiikkia, jota en ole soittanut aikaisemmin. Minulla on teoksessa myös improvisaatiokohtia.

Kuula jatkaa:

– En herkästi pyytäisi, että kun tämä kohta alkaa, alat soittaa sellolla pitkiä ääniä – ei kaikilta voi pyytää tuollaista. Julialla on mielettömän hieno tilannetaju, hän kuuntelee tekstiä samaan aikaan kun soittaa.

Juliaana Räsäselle teatterin lavalle nouseminen on ollut pitkäaikaisen toiveen toteutuma.

– On ollut unelmaa elää tätä, meidän porukka on ihanasti tiivistynyt yhteen. Kaikki tukevat toisiaan ja lavalla on turvallinen olo. Olen oppinut itsestäni uutta ja myös ajatteluni taiteesta on kasvanut. On ollut ihanaa, miten Sannis on antanut kaikkensa meidän puolesta ja herättänyt tämän kaiken eloon.

Myös Kuulalle päällimmäinen tunne ensi-iltapäivänä on kiitollisuus.

– Teos on ollut iso haave, jonka esiintyjät ovat puhaltaneet henkiin. Mä en ole kauhean selkeä ihminen siinä, miten ohjaan asioita, mutta työryhmä on antanut mulle täydellisen työrauhan koko ajan. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys.

Kirjoittajan työskentelyä tukee Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto.

Kuva: Karri Lämpsä

* *

Algoritmi

• Ohjaus, koreografia ja käsikirjoitus Sannamaria Kuula
• Esiintyjät Lenni Happonen, Minja Salmela, Taimi Huovinen, Azariah Kuokkanen, Aada Lappalainen, Elsa Mättö, Lotta Aronen, Remi Hassinen, Ella Jokela, Aino Kaipainen, Aino Keskiö, Eveliina Koukkari, Roosa Kärtevä, Anni Laurila, Elina Meriläinen, Hildu Pentti, Henna Ruotsalainen, Ronja Ruskosammal, Juliaana Räsänen, Enni Virtanen, Amanda Palmu, Hilda Kukkonen
• Kapellimestari ja musiikin ohjaus Touko Raatikainen
• Orkesteri Julia Huttunen, Elmeri Väisänen, Ahti Kivinen, Kerttu Rauramaa, Lenni Happonen, Hilda Kukkonen, Amanda Palmu
• Puku- ja lavastussuunnittelu Jaana Kurttila
• Valo- ja videosuunnittelu Mikko Kaukonen
• Äänisuunnittelu Kim Miettinen
• Maskeeraus ja kampaukset Jerry Tikka
• Järjestäjä Pasi Sarikoski
• Pukusuunnittelijan assistentti Aino Sares (Savonia)
• Puvustuksen toteutus Ingmanedun opiskelijat Luka Pesonen, Lyyti Linjama, Santeri Kinanen, Minttu Ollimäki sekä teatterin puvusto
• Lavastuksen rakennus Kuopion kaupunginteatterin lavastamo Raine Tikkasen johdolla: Henna-Mari Pitkänen, Esa Laihanen, Juha Vehviläinen, Helena Grönqvist
• Näyttämötekniikka Juha Paaso-Rantala, Sami Huovinen, Esa Elomaa
• Esityskuvat Karri Lämpsä

Ensi-ilta 25.4.2025. Esityksiä Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 3.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua