Seitsemän Kulttuuritoimituksen edustajaa valitsi Tammerfestin tämän vuoden ohjelmistosta keikan, joka puhuttelee heitä itseään kaikkein eniten. Skaala ulottuu ruotsalaisen The Cardigansin popista Huoran punkiin ja Johanna Tohnin stand up -komiikkaan.
Eläkeläiset – Schönke dahn!
Innostaako riehaantuminen musiikin tahdissa? Onko bändin sekoilu keikoilla asia, jota nimenomaan odotat? Kiinnostaako alkoholi? Tykkäätkö laulaa mukana? Nappaako humppakomppi?
Jos näin, muistele toinen nimesi ja äitisi tyttönimi, ime tarvitsemasi humppaöljyt naamariin, vedä polvihousut jalkaan ja suuntaa Eläkeläisten Tammerfestin keikalle, hophop! Schönke dahn ja kiitokset humpasta!
Suomen virallinen juopottelu-orkesteri, vuonna 1993 joensuulaisen Kumikameli-yhtyeen sivutuotteena syntynyt, humppakompilla hittejä pappatunturin kyytiin istuttava Eläkeläiset tarjoilee aina takuuvarman keikkahurmoksen humppamatoineen päivineen. Tammerfestissä herraseurue pistää jalat liikkumaan Tullikamarin Pakkahuoneella perjantaina ja heittää illan muille esiintyjille Viikatteelle, Kalevauva.fi:lle ja Toivo Sudelle melkoisen haasteen ylittää ukkojen keikkahurmos.
Humppaa taikka kuole! (Pakkahuone & Klubi, pe 19.7.)
Ilkka Valpasvuo
Pandora – pakko tanssia
Ysäritähti ja dance queen Anneli Pandora Magnusson juhli viime vuonna 25-vuotista artistinuraansa. On siis kunnioitettavaa, että tuota lajia vetävä tähti on yhä pinnalla. Pitkä ura ei ole itsestäänaelvyys, eikä ole ollut sitä Pandorallekaan.
Pandora koki pahan aallonpohjan 2000-luvun alkupuolella, kun häntä epäiltiin veropetoksesta. Silloinen manageripuoliso sai hoitaa vapaasti artistin asioita ja siinä oli lopputulos! Ruotsin korkein oikeus kumosi Pandoran syytteet vasta vuonna 2016, ja siitä alkoi tähden uusi nousu.
Mittaa uralle lasketaan ensimmäisestä hittikappaleesta Trust Me, joka julkaistiin vuonna 1993. Esikoisalbumi One of a Kind saavutti kultalevyn sekä Suomessa että Ruotsissa. Sitä seurasi menestystä maailmalla, jopa Japanissa asti. Pandoran ja Riku Niemi Orchestran yhteistyö alkoi vuonna 2008.
Ensi vuoden juhannuksena ikää täyttyy pyöreät 50, ja ainakin Suomessa Pandoralla riittää yhä faneja. Nyt myös mies on suomalainen, mikä osaltaan selittää, miksi laulajaa on nähty viime vuosina täällä monilla pienilläkin lavoilla.
Pandorassa parasta on hänen hiukan metallimaisen kova, mutta sävykäs äänensä. Albumeja on kertynyt täysi tusina ja musiikkivideoita 15. Keikoilla kuullaan yleensä uusien kappaleiden lisäksi tutut ysärihitit. Ei muuta kuin täysillä heilumaan ja pomppimaan! (Viihdemaailma Ilona, to 18.7.)
Aila-Liisa Laurila
The Cardigans – kultasormi Svensson
Torstaina Ratinanniemen festivaalipuistossa kuullaan yhtä kuluvan vuosikymmenen menestyneimmistä lauluntekijöistä. Vannoutuneimmistakaan popmusiikin seuraajista kovin moni ei tiedä hänen nimeään: Peter Svensson.
Jönköpingiläinen The Cardigans julkaisi kuudennen ja viimeiseksi jääneen albuminsa Super Extra Gravityn vuonna 2005, mutta yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä ei jäänyt lepäämään laakereilleen.
Svensson ryhtyi tekemään lauluja muille, ensin kanssaskandinaaveilleen mutta jo varsin pian kansainvälisille supertähdille.
Svenssonin, 44, cv on vakuuttava: hänen nimensä löytää muun muassa Ariana Granden, Justin Timberlaken, Ellie Gouldingin, Justin Bieberin, Avril Lavignen, One Directionin ja Icona Popin albumien kansilehdiltä.
Kolme kirkkainta pophelmeä, joiden tekemiseen Svensson on The Cardigansin jälkeisenä aikana osallistunut, ovat ehdottomasti Carly Rae Jepsenin I Really Like You, Troye Sivanin Bloom ja The Weekndin Can’t Feel My Face, kaikki 10 pisteen suorituksia.
Osallistunut, sillä nykyisenä ”komiteasäveltämisen” aikana on mahdotonta sanoa, millainen rooli kenelläkin on laulun valmiiksi saattamisessa. Jepsenin hittiä on ollut kirjoittamassa kolme, Sivanin ja The Weekndin kappaleita peräti viisi lauluntekijää.
Mitään edellämainituista ei Tammerfestissa kuulla, sen sijaan kuullaan The Cardigansin skandinaavisen loungepopin (Lovefool), sähköisen vaihtoehtorockin (My Favourite Game) ja country-melankolian (For What It’s Worth) helmiä. Ne kaikki Svensson kirjoitti alle kolmekymppisenä. (Ratinanniemi, to 18.7.)
Svenssonia itseään ei Ratinassa nähdä; hän kuuluu yhä The Cardigansin kokoonpanoon, mutta vuodesta 2012 häntä on keikoilla tuurannut Oskar Humlebo, joka tunnetaan dramaattista poppia tekevänä Motoboyna.
Antti Lähde
Johanna Tohni – härski & universaali
Ensivilkaisulla keski-ikäisellä tädillä ja stand up -koomikko Johanna Tohnilla ei ole mitään yhteistä. Sillä ei ole mitään väliä, sillä Tohnin huumori iskee suoraan myös myöhäiskeski-ikäisen täti-ihmisen huumorihermoon. En muista, näinkö Tohnin ensimmäisen kerrain jossain television stand up -ohjelmassa vai Huurupiilon treeniklubilla, jutut naurattivat kuitenkin heti.
Vaikka juttujen aihepiirit osin liikkuvat tämänhetkisen elämänpiirini ulkopuolella (treffit, lapset, yksinhuoltajuus), muistan silti, millaista oli olla pienten lasten äiti ja osaan kuvitella, millaista olisi treffailla. Tohnin äitiysjutuille on helppo nauraa, sillä äitien tuntemukset ovat universaaleja.
Tohnia kehutaan härsiksi. Olen usein miettinyt, miksi varsin tiukkapipoinen ihminen (siis minä) sallii stand up -koomikoiden, etenkin naisten, käyttää varsin roisia kieltä ja nauraa sille. Stand up -illassa hekotan asioille, joille en ehkä tavallisesti nauraisi.
Miesten härskeille jutuille nauran paljon harvemmin. Ehkä on erona se, että naisten jutuille voin nauraa yhdessä kertojan kanssa, miesten jutuissa koen usein (en aina) olevani naurun kohde. (Yo-talo, to 18.7.)
Marja Aaltio
Huora – kiihkeää hurmosta
Metallinmakuista punkkia soittavan tamperelaisen Huoran keikat ovat parhaimmillaan riehakasta hurmosta, pitti pyörii ja kivaa on! Bändin lavasäteilyn ytimessä on laulusolisti Anni Lötjönen, joka on aivan valloittavan ihana esiintyjä. Paitsi että hän eläytyy biiseihin täysillä, hänellä on poikkeuksellisen välitön ja luonteva suhde yleisöön: Anni juttelee välispiikeissään mukavia, aivan kuin kaikki yleisössä olisivat hänen parhaita kavereitaan – ja niinhän me ollaankin!
Jos bändiä ei ole vielä kertaakaan onnistunut näkemään livenä, esimakua keikkaan saa Huoran videosta Normaali? ”Liima-Timon” ohjaama video on yksi parhaista Suomessa milloinkaan tehdyistä – ja taltioi suorastaan antropologisella tarkkuudella Huoran kiihkeimmän keikkahurmion.
Ja kun keikan päätteeksi huomaat huutavasi muiden mukana ”Huora! Huora! Huora!”, tiedät että bändi on tehnyt myös semanttisen uroteon: ”huora” ei ole enää haukkumasana, vaan tasan päinvastaista. (Pakkahuone, to 18.7.)
Kaarina Lehtisalo
Lasten Hautausmaa – hillittyä, synkkää
Synkähköä, mutta tunnelmallista suomirockia soittava Lasten Hautausmaa on noussut kotimaisen indierockin ehdottomiin kärkinimiin. Yhtye esiintyy Klubilla Tammerfestin avauspäivänä eli keskiviikkona yhdessä Jukka Nousiaisen kanssa.
Viime syksystä asti keikkataukoa pitänyt yhtye palasi lavoille kesäkuun alussa Tavastialla, jossa juhlittiin Svart Recordsin 10-vuotista taivalta.
Lasten Hautausmaan keikoilla tunnelma on ollut aina loistava ja musiikki pääosassa. Vuorovaikutus yleisön kanssa on hillittyä, eikä yhteislauluja tai muita juuri nähdä, enkä ole niitä ikinä kaivannutkaan. Bändin jäseniä näkeekin usein yleisön joukossa katsomassa illan muita esiintyjiä.
Lasten Hautausmaan keikat eivät vaikuta liiaksi etukäteen suunnitelluilta. Settilistalla on aina sopivasti rauhallisempaan fiilistelyyn sopivia biisejä sekä menevämpiä vetoja. Jokaisen bändistä kiinnostuneen on ehdottomasti koettava venytetty liveversio Susien lauma -kappaleesta, joka on usein keikan parhaita vetoja.
Bändin neljäs albumi on jo purkissa ja julkaistaneen ensi vuoden puolella. Keikoilla on jo kuultu uuttakin musiikkia, joka tuntuu toimivan erittäin hyvin. Ja vaikka uutta musiikkia ei kuultaisikaan, on vanhassakin materiaalissa loistavia biisejä enemmän kuin yksi keikka vaatii. (Klubi, ke 17.7.)
Tuomas Mustalahti
Ville Valo & Agents – Pulliaiselle patsas!
Maailmassa on nippu bändejä, joiden englanninkieliset nimet on lausuttu suomalaissuissa osin tai kokonaan väärin pahimmillaan jo vuosikymmeniä. Kukkeimmillaan ilmiö on raskaan musiikin edustajien parissa: Celtic Frost on suomeksi Seltik Frost, Accept muuttuu Akkeptiksi eikä kukaan sano Stonea Stouniksi.
Yksi on kuitenkin ylitse muiden: vuosien varrella lukuisien solistien kanssa esiintynyt rautalankajyrä Agents – ei siis Eidjents, ihan vaan Agents. Ääntämys saattaa toki kummuta solistien suomalaisista nimistä, joiden perään lätkäistynä Agentskin saa kuin luonnostaan fennoanglisen lausuma-asun.
No, lausui yhtyeen nimen miten hyvänsä, kannattaa pumppua joka tapauksessa käydä katsastamassa Ville Valo keulillaan. Valon ääni sopii kokonaisuuteen lähes yhtä hyvin kuin Topi Sorsakosken, ja kokoonpano on tiettävästi jäämässä lyhytikäiseksi, joten get it while it’s hot. Laulusolisti on toisaalta Agentsissa ollut aina jokseenkin toissijainen yhtyeen todelliseen johtotähteen nähden: Esa Pulliaisen kitarismia kuuntelisi vaikka viikon syömättä ja miehelle soisi pystytettävän patsaan joko kotikaupunkiinsa Helsinkiin tai sukujuuriensa sijoille luovutettuun Karjalaan. (Ratinanniemi, pe 19.7.)
Arttu Rantakärkkä
Tammerfest eri puolilla Tamperetta 17.–21.7.2019. Tutustu festivaalin ohjelmistoon täällä.
