”Tekniikkaa ei voi koskaan voittaa, koska se vanhenee niin nopeasti”, muusikko, videotaiteilija ja suomalaisen undergroundin karaokelähettiläs Kalevi Suopursu kertoo.
Tommi Liljedahl, teksti
Meidän ajaltamme historian kirjoihin jäävä ekofilosofi Pentti Linkola tunnetaan siitä, että hän on elänyt niin kuin opettaa. Kalastaja on pysytellyt siinä maailmassa, johon syntyi. Kalevi Suopursu on eräänlainen kulttuurin Linkola. Kun on syntynyt Saabien ja VHS-videoiden aikaan, ne riittävät hyvin. Ei tarvitse tavoitella muuta.
– Tekniikkaa ei voi koskaan voittaa, koska se vanhenee niin nopeasti. VHS-kameran arvo on nolla, ja se pysyy. Jos kamera hajoaa, kirpputorilta saa uusia.
Suopursu on luonut VHS-videoistaan käsitteen. Hänen Räjäyttäjille tekemänsä Samassa veneessä -video voitti viime syksynä kotimaisen sarjan Oulun musiikkivideofestivaaleilla.
Alakulttuurit versovat julisteita ja omakustannelehtiä, mutta Suopursu on vienyt tämän videoillaan astetta pidemmälle. Youtubesta löytyvässä Twist Show’ssa Litku Klemetti heittäytyy toimittajan rooliin ja saa indieartistit puhumaan teemoista, joihin ei perinteisissä medioissa törmää.
– Twist Show’n tarkoituksena on tuoda esiin alakulttuurin tekijöitä, jotka eivät osaa mainostaa itseään. Se on vaikeaa, kun takana ei ole promokoneistoa.
Ohjelmat on toteutettu luonnollisesti VHS-tekniikalla. Vanhaan tekniikkaan liittyy myös käsillä tekemistä, joka on Suopursulle tärkeää.
– Kyllä minä videot leikkaan koneella, mutta VHS-kameroista jää sellainen suttuinen kuva. Meille 1980-luvulla syntyneille se edustaa aidompaa maailmaa kuin leveä ja virheetön hd-kuva. Olemme katsoneet piirretyt ja kotinauhat suttuisilta VHS-nauhoilta, ja siksi ne ovat jotenkin lähempänä totuutta. VHS on vähän niin kuin c-kasetti, jossa on mukana kuva.
VIDEO: Twist Show’n uusimman jakson vieraana on Minna-Kaisa Kallinen.
Kalevi Suopursun tekemisissä idean ja toteutuksen välinen kynnys on olematon.
– Minua kiehtoo sellainen dadaismi, että voisiko tälleenkin tehdä.
Asenne tuottaa hulvattomia tempauksia. Esimerkiksi sellaisia, että vaelletaan talvella kuvaputkitelevisioiden ja akkujen kanssa laavulle katsomaan elokuvia.
– Miksi drive in liittyy vain kesään ja Amerikkaan? Miksei leffoja voisi katsoa myös lumisateessa?
Edesmenneellä Keltaisella talolla Suopursu piti legendaarisia VHS-klubeja, Vastavirta-klubilla 1980-luvun radiomainoksiin pureutuneita teemailtoja ja karaokevideoiden juonia ruotivia raateja.
Suomalaisuuden ytimessä
Kalevi Suopursu soittaa kitaraa tai koskettimia lukuisissa kokoonpanoissa (muun muassa Jukka Nousiainen & Kumpp, Amuri, Jari Raaste, Hulda Huima, Puiset heilat, Guggenheim-projektz). Soololevystä huolimatta hän ei suunnittele oman bändin kasaamista, mutta joitain uuden levyn kappaleita voidaan kuulla Amuri-keikoilla.
Ensilevyään valmistelevan bändin riveissä soittavat Räjäyttäjistä ja Talmud Beachista tuttu basisti Mikko Siltanen, rumpali Sebastian Krühn (Samanna, Tampo, Laura Moisio) sekä Suopursu-soolollakin mukana oleva kosketinsoittaja Anna Pesonen (Samanna, Jukka Nousiainen & Kumpp.).
Amuri ei peittele esikuviansa, sillä bändikuvakin on otettu samassa pöydässä kuin Kasevan Asko Raivion Karisma-yhtyeen ikoninen levynkansikuva.
– Minua kiinnostaa uudelleen tekeminen. Olen esimerkiksi tehnyt pari videota kopioimalla 1980-luvun videoita, sillä lopputulos on aina jotain ihan uutta.
Amuri kopioi paitsi Asko Raivion karismaa, myös Bulat Okudžavan arkista ja sielukasta runoutta. Venäjää opiskellut Suopursu on aiemminkin tehnyt tunnetuksi neuvostoliittolaiskirjailija-runoilijaa, josta tuli laululiikkeen isä.
Ennen soololevyään Suopursu on tehnyt viitisentoista kasettia erilaisilla kokoonpanoilla. Nauhalle on päätynyt muun muassa feikkidemo, jolla mies soitti uusiksi takavuosien syntikan mukana tulleen demon.
– En ole mikään vinyylihifistelijä, vaan kasetteihin päädyttiin, koska niitä on helppo tehdä.
Kalevi Suopursu (vasemmalla), Sebastian Krühn ja Mikko Siltanen esittelivät syyskuun alussa julkaistavan Amuri-debyytin kaihoiskelmiä 5. maaliskuuta Siuron Koski-baarissa. Yhtyeeseen kuuluu myös Anna Pesonen.
Perjantaina 13.3.2020 ilmestyneellä Yksin yksiössä -albumilla Kalevi Suopursu ottaa 180 asteen käännöksen huumorimusiikista kaihoisaan uusiskelmään.
– Olen aina ollut iskelmämiehiä, mutta nykyisin aidosta iskelmästäkin on tullut marginaalia.
Levyllä vilahtelevalla mystisellä Saabilla on vastineensa reaalitodellisuudessa.
– 1980-luvulla Saab ja VHS-videot olivat hyvin toimeentulevien opettajien, poliisien ja lääkäreiden statussymboleita. Saabin ulkonäkö ei ole muuttunut miksikään, mutta nykyisin sillä ei ole mitään arvoa. Rakastuin sen esteettiseen kauneuteen. Kun valmistuin kuusi vuotta sitten, ajoimme Forssaan ostamaan itseni ikäisen ysiysin. Yksityisautoilu ei tietenkään ole erityisen kannatettavaa, mutta liikkuvassa muusikon työssä autosta on hyötyä.
Ja onhan Saab 99:ssä jotain sellaista, mikä vetoaa sielun salattuun kohtaan. Se on suomalaisuuden ytimessä vähän niin kuin melankolinen iskelmä.
Lue arvio Yksin yksiössä -albumista täältä.
