Jazzjamit nousivat Odysseus-festivaalilla kunniaan – myös Suomen Jazzliitto on ottanut jamit onkeensa

Kuva: Marita Nyrhinen

Odysseus-musiikkifestivaali soitettiin heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna nyt viidennen kerran. Helsingin Taka-Töölön entisissä raitiovaunuhalleissa Kulttuuritehdas Korjaamolla festivaalin näyttämö oli jo toistamiseen. Paikka on kaikin puolin toimiva.

Kuulijakunta oli moninaista: opiskelijatyyppisistä nuorista eläkeikäisiin musiikkidiggareihin. Valtavasta musiikin lajityyppien kirjosta jokainen pystyi löytämään lipulleen vastinetta sekä perjantain että lauantain kattauksesta.

Perjantai oli jazzjamien juhlaa. Oli hienoa, että usean tunnin mittainen jamirupeama oli ohjelmistossa. Yleisö pakkautui hyvissä ajoin Korjaamon Vintin intiimiin tilaan kuullakseen basisti Antti Lötjösen ja kitaristi Kalle Kaliman duokonsertin. Konsertti oli jatkumoa talvella alkaneelle ja keväällä päättyneelle kiertueelle.

Lavalle mahtui useampi esiintyjä yhtä aikaa. Kuva: Marita Nyrhinen

Noin tunnin mittaisen konserttinsa jälkeen Lötjönen ja Kalima kutsuivat lavalle soittokavereita, joita alkoikin heti liittyä mukaan laajentamaan kokoonpanoa, ja lopulta lava oli täynnä muusikoita. Soittajat ja yleisö muodostivat ihanan, intiimin yhteisön, jollaisiin harvoin pääsee osalliseksi.

Hillittömiin karkeloihin osallistuivat muiden muassa trumpetisti Eero Savela sekä saksofonistit Marcus Wärnheim, Heli Hartikainen ja Pauli Lyytinen. Hetkittäin myös lyömäsoittajia, basisteja ja laulajia oli tuplaten. Väki vaihtui ja pidot paranivat.

Loistavat muusikot improvisoivat ja panivat parastaan ja synnyttivät huikean vuorovaikutustilaisuuden, jossa kaikki ymmärsivät toisiaan. Tunnelmaa voisi luonnehtia suorastaan villiksi; muusikot villiintyivät ja saivat yleisön riemukkaasti riehaantumaan. Mitään vastaavaa en muista kokeneeni – en varmaan koskaan.

Konsepti on niin herkullinen, että sen soisi jatkuvan tulevillakin Odysseus-festivaaleilla. Moni Vintillä olleista kehui tilaisuutta ja kertoi, että juuri sellainen ohjelma saa tulemaan paikalle ja ostamaan pääsylipun.

Ahdastako? Lavan ja katsomon raja oli häilyvä. Kuva: Marita Nyrhinen

Jamibuumi on tällä hetkellä melkoisen kuuma. Erityisesti Helsingissä näytetään mallia: jameja järjestetään monta kertaa viikossa. Niitä vetävät housebandit ovat alan johtavia taitajia ja houkuttelevat kollegoita sekä musiikinopiskelijoita soittamaan yhdessä.

Esimerkiksi tiistaiset Sörkan Ruusun jamit pianisti Tuomo Uusitalon trion luotsaamana ovat jo legenda. Sunnuntaiset jamit Harju 8:ssa, jossa isännöi italialaissyntyinen rumpali Alessandro D’Anna, vetävät erityisesti nuorempaa kuulijakuntaa. Konepaja Biergartenin torstaijameissa näyttäisi olevan pikkuisen varttuneempaa väkeä. Monia muitakin jami- ja konserttipaikkoja pääkaupungista löytyy, ja useimmiten pääsymaksua ei ole.

Myös Suomen Jazzliitto on ottanut onkeensa jamiasian ja polkaisee käyntiin hankkeen, jossa liiton johdolla UMO Helsinki Jazz Orchestra, Metropolian Musiikki ja Sibelius-Akatemian jazzmusiikin koulutusohjelma koostavat jazzin ammattilaismuusikoista ja muusikon ammattiin opiskelevista yhtyeen. Se lähtee ensi vuonna valtakunnalliselle kiertueelle Jazz Suomi 100 -teeman merkeissä. Tämä konserttikiertue järjestetään jamiformaatilla, jonka jokaisessa konserttipaikassa polkaisee käyntiin kiertueen yhtye.

Tällainen kiertue kiinnostanee erityisesti maakuntien jazztoimijoita, jolloin jazzin saatavuus paranee. Se on myös Jazzliiton tarkoitus. Mutta se on jo toisen jutun aihe.

Marita Nyrhinen, teksti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua