Alina Bzhezhinska ja HipHarpCollective Pakkahuoneen lavalla. Kuvat: Johanna Peltola
FESTIVAALI | Jotain ainutkertaista on marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävässä Tampere Jazz Happeningissa. Ja jotain siitä tavoittaa Johanna Peltolan kuvareportaasi festivaalilta.
Johanna Peltola
Tampere Jazz Happening on niin monipuolinen ja runsas musiikkisisällöltään, että sitä ei ehdi vastaanottaa yhden viikonlopun aikana. Festivaalin ohjelmaa ja artisteja kannattaa tutkia tapahtuman jälkeenkin, sillä joukosta löytyy paljon uusia kiinnostavia musiikkituttavuuksia.
Tämä kuvareportaasi on yksi näkökulma festivaaleille, moni asia ja artisti jää toki huomiotta. Tampere Jazz Happeningin teemana oli niin tunnelmassa kuin festivaalin visuaalisessa ilmeessä näkynyt rauha – asia, joka joka ei ehkä pitkiin aikoihin ole ollut näin ajankohtainen.
* *
Jotain ainutkertaista on marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävässä Tampere Jazz Happeningissa. Ehkä osittain kyse on siitä, että festivaali järjestetään erityisenä ajankohtana yhtenä vuoden pimeimpänä aikana. Jazz sopii pimeneviin iltoihin, ja tätä mieltä tuntuvat olevan myös festivaalin asiakkaat, jotka vaikuttivat viihtyvän viikonlopun tunnelmissa. Festivaali on todella kansainvälinen, mutta silti useat muusikot tuntuvat tuntevansa toisensa.
Haastattelun alun perin Ukrainasta kotoisin olevaa Alina Bzhezhinskaa ja hänen HipHarpCollective-nimistä kokoonpanoaan, jota täydensi maailmaa muusikkona kiertänyt Tony Kofi.
Alina Bzhezhinska kertoi Tony Kofin tavatessaan huomanneensa, että heidän instrumenttinsa, harppu ja saksofoni, soivat hienosti yhteen. Duo kasvoi trioksi, kun Joel Prime liittyi yhtyeeseen, tämän jälkeen kvartetiksi, kun basisti Mikele Montolli tuli mukaan, ja lopulta kvintetiksi rumpali Matt Holmesin täydentäessä kokoonpanon.
HipHarpCollectiven keikka oli kaunis ja koskettava. Se oli myös festivaalin ensimmäinen ennalta tiedossa ollut esiintyjä Pakkahuoneella, Yrjö-palkittujen jälkeen. Keikka oli muistutus siitä, miltä viiden hengen jazzyhtye voikaan livenä kuulostaa.
Linda Fredriksson oli illan yllätysesiintyjä Yrjö-palkinnon saajana. Hän vieraili myös Verneri Pohjolan keikalla. Kuva: Johanna Peltola
Suomen Jazzliiton vuoden Yrjö-palkinnon saajaksi valittiin Linda Fredriksson. Uusista nousevista jazz-kyvyistä vuoden Taimi-palkinnon sai pianisti ja puhallinsoittaja Joonatan Henriksson.
Alina Bzhezhinska HipHarpCollective ja Toni Kofi. Peilissä festivaalin virallisen artistihierojan Penna Saalismaan rentouttavassa käsittelyssä yhtyeen viides ja uusin jäsen Matt Holmes. Kuva: Johanna Peltola
Kysyin HipHarpCollectivelta esityksen jälkeen, miten paljon heidän musiikistaan on improvisoitua ja miten kappaleet oikein syntyvät.
Alina ja Toni vastasivat, että noin 70 prosenttisesti improvisoidaan. He kehuivat Tampere Jazz Happeningin yleisön olleen hyvin keskittynyttä, jolloin olisi mielellään soittanut pidempäänkin.
Erityisesti Pakkahuoneen konserteissa tunnelma on festivaalilla hyvin keskittynyt ja jollain tavalla juhlava, mikä voi myös liittyä tapahtuman ajankohtaan pyhäinpäivän nurkilla.
Alina Bzhezhinska kertoo oman lapsuutensa kuluneen musiikin parissa; juhlissa laulettiin moniäänisesti ja musiikki oli koko ajan läsnä. Hän lähti opiskelemaan harpunsoittoa opettajansa perässä Yhdysvaltain Arizonaan, jonka koki ympäristönä hieman hämmentäväksi.
Myöhemmin etsiessään omaa musiikillista suuntaansa Bzhezhinska muutti Lontooseen, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Hän soitti monenlaisten ihmisten kanssa ja alkoi löytää omaa tapaansa tehdä musiikkia. Hän koki Lontoon hyvänä paikkana aloittaa jotain uutta, koska ihmiset tulevat sinne eri puolilta maailmaa ja ovat valmiita kokeilemaan uusia tyylejä.
Bzhezhinska pyrkii vaikuttamaan omalla panoksellaan myös Ukrainan tilanteeseen. Kun sota laajeni helmikuussa 2022, hän soitti yli 50 hyväntekeväisyyskonserttia. Hän lähettää edelleen osan musiikkinsa tuotosta Ukrainaan.
HipHarpCollectiven jäsenet jatkoivat matkaansa heti lauantaiaamuna. Tanssimista rakastavat Bzhezhinska jäi vielä oman keikan jälkeen kuuntelemaan muita artisteja, mutta Toni Kofi kertoi suuntaavansa muutamaksi tunniksi unten maille ennen seuraavan päivän opetuksia, illan konserttia ja aikaista lähtöä.
Paljon osaamista ja erilaisia tekijöitä
Tampere Jazz Happeningissa kävi tänä vuonna festivaalin mukaan jopa 4 200 ihmistä. Sekä Telakan keikat että Pakkahuoneen perjantai- ja lauantai-illan konsertit olivat loppuunmyytyjä.
Festivaali syntyy aina useiden ihmisten työn tekemisen lopputuloksena. Festivaalin levymyynnin hoiti entuudestaan tuttu Digelius, joka ovat ollut mukana festivaaleilla melkein aina.
Jaakko Hietakangas, Aava Ahokas ja Eero Tarmio kertovat kuuntelevansa aktiivisesti jazzia ja muita musiikkityylejä ja etsivänsä jatkuvasti uutta musiikkia esimerkiksi tutustumalla pitämiensä artistien muihin kokoonpanoihin. Kuva: Johanna Peltola
Digeliuksen myyjät antoivat vinkin jazzia tuntemattomalle kuulijalle: lähesty musiikkia avoimin mielin. Klassikoista voi aloittaa, ja niistä edetä esimerkiksi nykyjazziin, jossa on usein vaikutteita muista genreistä, kuten afrobeatista tai hiphopista – kuten esimerkiksi lauantai-iltana Pakkahuoneella nähdyn Camilla Georgen musiikissa, johon kannattaa ehdottomasti tutustua!
Lauantai-illan keikkoihin voit tutustua tarkemmin Juho Hakkaraisen Kulttuuritoimitukseen tekemästä jutusta.
Camilla George. Kuva: Johanna Peltola
Tampere Jazz Happening kokoaa monipuolisesti erilaisia kävijöitä; löytyy jazzin suurkuluttajia ja sitä kerran vuodessa Tampere Jazz Happeningilla kuuntelevia.
Kyselin kolmelta herralta, Ilkka Sinisalolta, Harri Tähtiseltä ja Harri Heiskaselta, heidän suhteestaan jazziin ja he kertoivat sen olevan aktiivinen. Kolmikko kiertää jazzfestivaaleja ympäri Suomea ja kehui Tampere Jazz Happeningiä yhdeksi parhaiten järjestetyksi.
Ilkka Sinisalo, Harri Tähtinen ja Harri Heiskanen käyvät jazzklubeilla ja -festivaaleilla aina kun siihen on mahdollisuus. Kuva: Johanna Peltola
Tampere Jazz Happeningin valosuunnittelu oli todella kiinnostavaa. Valojen värisävyt, muodot ja kohdistukset yhdistyivät kulloinkin vuorossa olevan artistin musiikin ”väriin”. Syntyi synergiaa, valojen ja musiikin yhdistyessä esityksistä tuli myös visuaalisia elämyksiä.
Oma roolinsa festivaalilla on stage managerilla. Myyri Sysivesi huolehti siitä, että artistit ovat oikeaan aikaan lavalla ja soundcheckeissä.
Myyri Sysivesi huolehti artisteista ja heidän soittoaikatauluistaan. Kuva: Johanna Peltola
Marcus Strickland Twi-Life -yhtyeen jäsenet saapuivat Tampereelle kahdeksi päiväksi, jonka jälkeen he jatkoivat matkaa seuraaville keikkapaikoille. Yhtyeen musiikki oli lempeää ja helposti lähestyttävää.
Useimpien festivaalin artistien esittelyteksteissä sanotaan, että tyyli on rajoja rikkovaa tai genrerajoja ylittävää. Tämä on selvää myös Marcus Stricklandin kohdalla, hän on saanut vaikutteita niin hiphopista kuin dj-kulttuurista.
Jazzia voi onneksi kuunnella myös ilman musiikkitieteellistä genreanalyysiä tai teoreettista tulkintaa. Sitä voi lähestyä tunteella ja antaa oman ajatuksen ja mielikuvituksen lentää sinne, minne se on lentääkseen. Näin vaikuttavat myös monet muusikot tekevän, tunteella soittaen ja tilanteeseen ja hetkeen eläytyen.
Esimeriksi Twi-Life-yhtyeen pianisti Henry Mitch keskittyi ja eläytyi soittamiseen täydellä intensiteetillä.
Marcus Strickland Twi-Life: saksofonissa Marcus Strickland, rummuissa Charles Haynes, koskettimissa Mitch Henry ja bassossa Kyle Miles. Kuva: Johanna Peltola
Telakan illat perjantaina ja lauantaina olivat loppuunmyytyjä ja tunnelma sen mukainen. Lauantai-illan tunnelmasta ja musiikista vastasi legendaarinen Jimi Tenor Band, jonka meno oli erinomaista. Jimi Tenorin musiikillinen taival on jatkunut jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
Jimi Tenor on tuttu näky monilta festivaaleilta, eikä jätä ketään kylmäksi. Kuva: Johanna Peltola
Lauantai-ilta jatkui Klubilla Kutun tanssittamana. Yhtyeeseen kuuluvat viulisti Théo Ceccaldi ja energinen laulaja Hewan Gebrewold.
Klassisen viulukoulutuksen saanut Ceccaldi sai viulun kuulostamaan totunnaisesta poikkeavalta. Viululla ja jazzilla on Ranskassa pitkät yhteiset perinteet, ja Ceccaldin soitto oli jotain aivan muuta kuin klassinen tai kansanomainen viulunsoittaminen. Parasta jazzeilla on se, että usein saa kuulla ja nähdä jotain aivan uutta!
Kutu tanssitti yleisöä lauantaina Klubilla pikkutunneille. Kuva: Riikka Vaahtera
Tampere Jazz Happeningin sijainti on optimaalinen esityspaikkojen läheisyyden osalta. Tullikamarin ja Telakan ympäristöön muodostuu oma jazzmaailmansa, josta nauttivat sekä kävijät, artistit että festivaalin tekijät.
Marraskuun sääolot tuovat oman lisämausteensa festivaalin henkeen. Jazz vapauttaa mielikuvitusta ja luovuutta, joka syntyy erityisesti jazziin liittyvästä improvisaatiosta, joka vaatii soittajilta kykyä heittäytyä ja olla läsnä tilanteessa. Siksi on niin inspiroivaa kuunnella jazzia!
Ensi vuoteen!
Seuraavaa Tampere Jazz Happeningia odotellessa voi keskittyä festivaalin bändien kuuntelemiseen marraskuisin iltoina. Kuva: Johanna Peltola
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
