Aili Järvelä ja kolme kitaraa G Livelabissa Tampereella. Kuvat: Mikko Vattulainen
MUSIIKKI | Aili Järvelä kulkee rohkeasti omaa tietään henkilökohtaisella musiikkimatkallaan. Tamperelainen yleisö otti artistin uuden levyn musiikin vastaan osaamalla jo ulkoa laulujen sanoja, seuraavaksi vuorossa Helsinki.
”Heikolla jäällä tanssittaa, mutta onko se liian erikoinen jopa Järvelän mittapuulla?” Näin kirjoitti Keskipohjanmaa-lehti viime joulukuussa, kun Aili Järvelä oli irrottanut singleksi yhden kappaleen nyt julkaistulta Älä pelkää -albumiltaan (2023).
Kun ihminen syntyy tunnettuun kansanmusiikkisukuun ja viulistiperheeseen, hänen tiensä muusikkona on viitoitettu jo lapsena. Viitoitettu ja viitoitettu – Aili Järvelä saapuu joka kesä kotipitäjäänsä Kaustisen kansanmusiikkijuhlille kuin nahkansa luoneena. Viime kesänä Kaustisen tiheätunnelmaisella Mondo-lavalla Aili otti yleisönsä Bergå Folk Projectin kanssa. Korona-ajan rajoitetun yleisön eteen hän tuli yhdessä Jutta Rahmelin ja Paula Vesalan kanssa.
Aili Järvelä on itse kuvaillut haahuiluaan muusikkona oman tien etsimisenä. Viulun kanssa on pitänyt kulkea oma tie, rakkaus tämmäämiseen harmoonilla tuskin hiipuu koskaan – sen henkevää saundia ei voi mikään muu soitin koskaan korvata musiikissa.
Järvelän musiikin suunta voi yllättää toisinaan, hänestä on niin moneksi. Tampereella yleisön eteen käveli laulaja, jälleen uusi Aili mutta entistä vapaampi – ja valmiimpi.
Tämän päivän artisteista Järvelän ääni on yksi herkullisimmista.
Aili Järvelää tultiin G Livelabiin nimen omaan kuuntelemaan. Yhteys artistin ja yleisön välillä oli vahva.
Vaikka kokoonpano on melko tuore, bändin meininki tuntui hyvältä. Aili Järvelän ja kitaristi Sigurdur Rögnvadssonin duetto täynnä tunnetta.
* *
Aili Järvelää on esitelty helsinkiläisten keikkojen yhteydessä ”uuden polven lauluntekijöiden piilotetuksi helmeksi”.
Tampereen G Livelabin yleisö syventyi heti tunnelmaan, kun konsertti alkoi uuden levyn tapaan kappaleilla Kesäyössä ja Vakavana. Biisisetti jatkoi tasaista kasvun voimaa alusta, ja aika kului kuin siivillä (”mitä, onko jo väliaika”). Nälkä ja utopian alkaessa viereisen pöydän mies huudahti ”Maarit”, kun hän koki yhteyden Maarit Hurmerinnan musiikkiin.
Yleisö hurmaantui vallan, kun vuorossa on Rakkaus, jonka levyllä Ailin kanssa laulaa Matti Johannes Koivu – täällä sen teki basisti Kalle Ylitalo. Nyt se ”piilotettu helmi” sai nähdä ensimmäistä kertaa, miten yleisö on ottanut hänen uuden musiikkinsa vastaan.
– En olisi uskonut, että tämäkin päivä vielä tulee, Aili Järvelä huokaisi mikrofoniin kimaltelevin silmin, kun yleisö osasi laulaa hänen uusia biisejään.
Keskustorin puoleisella seinustalla pöydässä istui mies Liedosta. Hän oli ajanut yksin Turun seudulta vain tullakseen kuulolle.
– Järvelän keikka on ollut suunnitelmissa pitkään ja tämä osui nyt kohdalle. Varasin liput ajat sitten. Kyllä kannatti tulla, todellakin, Antti Mäkelä sanoi ja osoittautui Jarkko Aholan yhtyeen rumpaliksi.
Aili Järvelä tunnetaan herkkänä ja vahvasti läsnäolevana laulajana, jonka tulkinta käy sieluun.
Sigurdur Rögnvaldsson aloitti illan encoret näppärän herkällä soololla.
Älä Pelkää -albumin musiikki on herkkää, mutta myös vahvan ja persoonallisen kaunista sointia, johon on helppo upota. Bassossa Kalle Ylitalo.
* *
Aili Järvelän tapa puhua elämästä ja rakkaudesta menee suoraan asiaan. Viesti pysyy kirkkaana biisien läpi ensimmäisestä nuotista viimeiseen. Laulut ovat täynnä toivoa ei-liian-osoittelevalla tavalla, jokainen voi tulkita viestin hiljaa omassa mielessään.
Kaunista, ihan vaan kaunista. Sitä mieltä on tämän jutun valokuvaaja Mikko Vattulainen. Hänelle tulee keväinen olo Ailin puhtaasta ja puhdistavasta musiikista. Sellainen ravistelee suomalaisen ihmisen herkästi melankolista mielenmaisemaa.
Tampereen G Livelab on juurikin oikea paikka Järvelän musiikin julkituonnille. Loistava äänentoisto ja intiimi tunnelma kruunaavat musiikin.
Monessa mukana puuhaava Aili Järvelä on yksi nykypäivän lupaavimmista muusikoista ja musiikin tekijöistä.
* *
Tunnelma nousee keikan loppua kohti, se ”erikoinen” Heikolla jäällä saa meidät taputtamaan mukana ja pyytämään bändin takaisin. Pitkä alkusoitto aloittaa tunnetuimman kappaleen Roihuvuori.
Aili Järvelän sävelet ja sanat ovat tämän ajan runolaulua sovitettuna tiukkaan bändisoittoon. Hän antoi yleisölle tuulahduksen kevättä ja rakkautta. Keikan jälkeen olo on raikas – kuin olisi käynyt uimassa kesäisellä rannalla.
Marita Salonen, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat ja kuvatekstit
Antti Mäkelä nautti Aili Järvelän musiikista: ”Juuri tällaisesta folkahtavasta popista pidän.”
* *
Tulevat keikat
- 3.5.2023 G Livelab, Helsinki
- 10.5.2023 Kalevan Navetta, Seinäjoki (trio)
- 11.–12.7.2023 Kaustisen Kansanmusiikkijuhlat, Kaustinen
- 27.7.2023 Espan lava, Helsinki (trio)
- 28.7.2023 Työväen musiikkijuhla, Valkeakoski
Kokoonpano
- Aili Järvelä, laulu
- Matias Tyni, koskettimet
- Jaakko Murros, kitara
- Janne Mathlin, rummut
- Kalle Ylitalo, basso
- Sigurdur Rögnvadsson, kitara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
