Tomi Palsa. Kuva: Ulla-Maija Svärd
HENKILÖ | Tomi Palsan soivat valokuvat antavat syyn lähteä tänä kesänä Hyvinkäälle. Hyvinkään taidemuseossa on elokuun loppuun asti näyttely Palsan rock-kuvista.
”Aika ajoin keikoille ilmaantuu taitavia ja innokkaita valokuvaajia, jotka kuitenkin katoavat parin aktiivisen keikkakesän jälkeen kuvioista; he tulevat järkiinsä ja lopettavat.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, Tomi Palsan henkilökuvat
Tästä hetkestä elokuun loppuun rock-kuvaaja Tomi Palsa on liikkeellä joka ainoa viikonloppu. Keikat ja festivaalit antavat hänelle energiaa, ja työ on mieluisaa, joten sitä jaksaa.
On kapeuttavaa sanoa Palsaa rock-kuvaajaksi, sillä hän ei rajoitu yhteen musiikkilajiin. Katse ja kameran linssi ovat avoimet monenlaiselle musiikille.
Jos musiikin saralla tapahtuu jotain uutta, hän haluaa kokea sen. Jos kokemus on myönteinen, hän jatkaa bändin tai artistin seuraamista. Jos ensikokemus on pettymys, seuraaminen jää siihen.
Hämäläisen vaatimattomana tyyppinä Palsasta saa irti vain sen, että hän pitää itseään ahkerana. Muut saavat sitten sanoa, että hänen kuvansa ovat hyviä.
Hyvinkään museo pyysi näyttelyyn
Tomi Palsa on kuvannut 30 vuoden uran verran. Hyvinkään taidemuseossa on elokuun loppupuolelle asti auki retrospektiivinen näyttely Palsalandia – Tomi Palsan soivat kuvat.
Retrospektiivisen näyttelyn idea lähti museolta. Palsa oli tästä otettu ja suostui heti. Museo halusi musiikkikuvia isoon saliinsa, koska Hyvinkäällä on tänä vuonna paljon musiikkitapahtumia. Kaupungin suurin kesäfestivaali Rockfest järjestetään tänä viikonloppuna ja totta kai Palsa on paikalla.
– Kun tiedostin, että saan Hyvinkään taidemuseon ison salin yksin puoleksi vuodeksi, olin hämmentynyt. Se ei olisi tullut itselle mieleenkään.
Syksyltä 1989 syksyyn 2021
Museon väki on poiminut näyttelyesitteeseen otteen Palsan toisen kuvakirjan esipuheesta, jossa Olavi Uusivirran luonnehtii Palsan kuvia, etteivät ne ole sokerisia vaan totta. Palsa itsekin luonnehtii olevansa dokumentaristi.
Palaute Hyvinkään näyttelystä on ollut myönteistä ja kävijöitä on ollut runsaasti.
Esillä olevat 64 kuvaa Palsa valitsi itse. Hän rajasi valinnan vaikeutta niin, että mukana on kahden paksun valokuvakirjan (toinen on uran 20 ensimmäiseltä vuodelta ja toinen Valitut Palsat 2009–2019) sekä kahden muhkean aikakauslehtityyppisen Vuoden kuvat -lehden kuvia. Niitä oli yhteensä noin 600, josta karsittiin esillä olevat 64. Sääntö siitä, että otanta tehtiin jo julkaistuista kuvista, oli hänen omansa.
Näyttelyn vanhin kuva on syksyltä 1989 ja uusin syksyltä 2021.
Näyttelyn avauskuvalla on tarina
Hyvinkään museonäyttelyn avauskuva on ensimmäinen Tomi Palsan ottama musiikkikuva. Se on kuvaajansa mielestä niin hyvä, että se kelpaa uraa esittelevän näyttelyn lähtökohdaksi vuonna 2022.
Helsingin Lepakossa oli yhdysvaltalaisen metalliyhtyeen Nuclear Assaultin keikka. Tomi oli päässyt peruskoulun yhdeksännelle luokalle ja hänen kaverinsa kaksospojat kahdeksannelle. Vuosi oli 1989. Kaksospoikien siskon mies oli Lepakossa monitorimiksaajana ja järjesti pojille takahuonepassit.
Tomin isä oli lainannut kameran pojalleen. Tomi otti pilkkopimeässä, salamalla päin naamaa läväyttäen henkilökuvan basistista Dan Lilkerista – yhden filmiruudun.
Enää Tomi ei toki koskaan jätä kuvaamista yhteen ruutuun, mutta 1989 tilanne menee jännityksen piikkiin. Keikaltakin hän otti kuvia, mutta ne eivät ole niin merkittäviä.
Lainakamera oli hyvä, sillä Tomin isä oli Forssassa Finlaysonin valokuvauskerhon puheenjohtaja. Pimiö oli naapuritalossa ja avain sinne Tomin kotona, joten siellä kului aikaa filmien kehittämisessä ja valokuvien teossa.
Lepakon kokemus oli käänteentekevä. Sen jälkeen keikkareissuilla oli aina mukana kamera.
Tätä nykyä käytössä on digikamera, eikä kaipuuta filmiaikaan ole. Se on nähty, ja filmit sekä kehitteet ovat melko kallista puuhaa.
Ei kehtaa soittaa Lady Gagalle
Hyvinkään taidemuseon Palsalandian ripustuksessa on haettu monipuolisuutta. Lähekkäin ovat Riihimäen Vihreässä talossa otettu kuva Mirel Wagnerista ja Lady Gaga ikuistettuna Helsingin Hartwall-areenalla.
– Vihreää taloa ollaan purkamassa, joten se kuva on myös symbolinen kunnianosoitus tälle menetykselle. Vihreä talo on Riihimäen aseman vieressä entisessä VR:n kiinteistössä, johon kulttuurinrakastaja Olli Soini perusti hienon ja lämminhenkisen keikkapaikan.
Monipuolisuutta näyttelyyn tuo myös, että mukana on sekä pieniä että suuria artisteja, kuten äsken mainittu Lady Gaga ja Metallica. Keikkapaikka voi kuvassa olla Lontoon Hyde Park ja hyväntekeväisyyskonsertti Live 8 tai pieni ja intiimi Vihreä talo Riihimäeltä.
Ainakaan nyt ei ole mitään suunnitelmia siitä, mihin 64 näyttelykuvaa päätyvät. Näin isoa näyttelyä tuskin muualle saa ja laimeampi versio ei Palsaa kiinnosta.
– Näyttelyn artisteista puolet on kotimaisia ja heidän kanssaan voisin varmaan hieroa kauppoja kuvasuurennuksista. Lady Gagan halukkuutta hankkia hänestä ottamani kuva kokoelmiinsa en kehtaa kysäistä.
Taiteilijavieraat tekevät ainutlaatuiseksi
Ainutlaatuista Palsalle Hyvinkään näyttelyssä on taiteilijavieraiden osuus eli heidän Palsan kuvien pohjalta tekemänsä piirustukset tai maalaukset. Ne ovat vinyylilevyn kannen kokoisia ja niiden vieressä on referenssikuvat. Nämä vertailukuvat Palsa antaa näyttelyn jälkeen taiteilijavieraille, mutta heidän teoksensa hän säilyttää visusti itsellään.
Taiteilijavieraat ovat Ville Pirinen, Ramo Teder, Kalle Taivainen, Stina Koistinen, Kivi Larmola, Jarkko Martikainen ja Tommi Liimatta.
Kirjoittaminen maistui tauon jälkeen
Palsan ensimmäinen oma valokuvakirja oli nimeltään Tomi Palsan kuvat ja tunnelmat (Like, 2009). Kustannustoimittaja oli hyvä ja tarkka tiivistäjä. Ensin kustannustoimittajan punakynämerkinnät tuntuivat lannistavilta, mutta nopeasti Palsa pääsi kärryille kustannustoimittajan rakentavasta palautteesta ja ohjauksesta.
– Ensimmäisen kirjan tekstien viimeistelyn aikaan päätin, että kirja jää viimeiseksi ja päätös piti pitkään. Noin kahdeksan vuotta esikoisteoksen julkaisun jälkeen aloin lämmetä jatko-osalle ja pari vuotta myöhemmin se ilmestyi omakustanteena. Löysin uudelleen kirjoittamisen riemun.
Kirjojen kuviin liittyy tiivis tarina, jossa kerrotaan kuvattavan taustaa ja lyhyt raportti kuvaustilanteesta. Ne on kirjoitettu hauskalla tavalla.
Kirjojen lisäksi Palsa on julkaissut vuosilehteä. Niissä on kuvia muustakin kuin musiikista.
Samalle päivälle neljä keikkaa
Palsan ahkeruudesta löytyy tuore esimerkki viime pääsiäiseltä. Hän oli pyhien aikana kuvaamassa yhdeksässä tapahtumassa. Yhtenä päivänä keikkoja oli neljä.
– Nämä ovat ihmiskokeita. Jos samana päivänä on neljä tapahtumaa, jotka kaikki kiinnostavat, sitä ensin ajattelee, että toteutus on mahdoton. Sitten alkaa sumplia ja haastaa itsensä tekemään sen mahdolliseksi. Mitä hullumpi juttu, sen innostuneempi on.
Moni on kysynyt Palsalta, miten hän jaksaa tätä rumbaa. Heille hän vastaa, että festivaalit ja keikat antavat kuvaajalle energiaa. Joku saa voimaa urheilutapahtumista, Palsa saa sitä musiikkitapahtumista.
Rumba-lehti oli kuvaamisen korkeakoulu
Rumba-lehteen Palsa otti ensimmäiset kuvat vuosina 1991–1992. Sittemmin hän teki kymmenittäin konserttiraportteja, haastatteluita ja levyarvosteluja. Rumba-lehti on ollut hänelle rock-kuvaajan korkeakoulu. Palsa on kuvannut myös Soundiin.
– Vuonna 1996 siskoni oli muuttanut Tukholmaan ja siellä on kiinnostava keikka. Kysyin Rumban tekijöiltä, tekeekö joku keikkajuttua ja sain vastauksen, että voin itsekin sen kirjoittaa. Kuvaaminen on kuitenkin päähommani, sillä nautin siitä enemmän.
Palsan kuvia on käytetty kymmenissä levynkansissa ja useissa bändikirjoissa.
Hiljainen tarkkailija
Rock-kuvaajana pitää reagoida nopeasti tilanteisiin ja olla valmistautunut, silti on monia asioita joihin ei voi vaikuttaa. Palsa tuntee esiintyjät niin pitkältä ajalta, että hän osaa ennakoida, milloin tulee hyvä kuvaustilanne.
– Lehmän hermot taitaa olla päällimmäinen vaatimus.
Palsan kuvista näkee, että ne on otettu sydämellä.
– Olen innostunut keikkojen kuvaamisesta. Kävisin varmaan keikoilla, vaikka en kuvaisi, sillä haluan aistia tilanteen yhteisöllisyyden. Aika ajoin keikoille ilmaantuu taitavia ja innokkaita valokuvaajia, jotka kuitenkin katoavat parin aktiivisen keikkakesän jälkeen kuvioista; he tulevat järkiinsä ja lopettavat. Heillä on ehkä haavekuvia jostain hienommasta.
– Itse en osaisi pysyä poissa keikoilta vaikka yrittäisin. Ja ilman kameraa en osaa tapahtumissa käydä, silloin vain harmittaisivat kaikki taltioimatta jääneet tilanteet.
Kuvaamisen Palsa on oppinut tekemällä. Kysyn, onko ollut kamalia tilanteita. Kuulemma ei, mutta aina on vähän epätoivoa ilmassa.
Kysyn, onko ollut hankalia artisteja. Tähän Palsa vastaa sympaattisella tavallaan, että toki eroja lavapersoonan ja muun persoonan välillä löytyy. Lavapersoonaa ei kukaan kestäisi 24 tuntia vuorokaudessa.
– Pyrin saamaan kuviini juuri sen hetken tärkeyden. Pidän erikokoiset keikkapaikat ja artistit samalla viivalla. Kuviini pyrin saamaan uusia tulokulmia, siksi on hyvä, että on monipuolisuutta.
* *
Tomi Palsa
- 48-vuotias rockvalokuvaaja ja toimittaja. Syntynyt Forssassa. Asuu Tampereella.
- Kuvannut freelancerina muun muassa Soundiin, Nyt-liitteeseen ja erityisesti Rumbaan, jonka kanssa yhteistyö alkoi 1991.
- Toimii monien festivaalien ja artistien hovikuvaajana.
- Kokosi 20-vuotisen uransa kunniaksi 2009 kirjan Tomi Palsan kuvat ja tunnelmat, jossa on liki 200 valokuvaa. Toinen kuvateos Valitut Palsat kattaa vuodet 2009–2019. Lisäksi julkaissut kaksi vuosilehteä kuvistaan.
- Palsan kuvia on käytetty lukuisissa levynkansissa ja bändikirjoissa.
Palsalandia – Tomi Palsan soivat kuvat Hyvinkään taidemuseossa 28.8.2022 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kimmo Pohjonen tarjoili kauneutta ja kantaaottavuutta – 60-vuotisjuhlakonsertti Tampere-talossa
HENKILÖ | Kimmo Pohjonen ei päästä helpolla sen paremmin itseään kuin yleisöään. Tinkimätön taiteen tekeminen on nostanut hänet maailmanmaineeseen.
Miia Selinin Marple katselee maailmaa tutkivasti mutta lempeästi – Tuijottava katse valtaa Tampereen Työväen Teatterin
TEATTERI | Työviksen ensi-illassa Agatha Christien rakastettua harrastelijasalapoliisimummelia esittää Miia Selin, joka on pohtinut onko hän viisikymppisenä liian nuori rooliin.
Yli puolet elämästä Tampereella – Pauli Hanhiniemi tiesi tullessaan, että tänne kannattaa jäädä
HENKILÖ | Vastikään 60 vuotta täyttänyt Pauli Hanhiniemi on asunut elämästään yli puolet Tampereella. Millainen on hänen Tampereensa, missä on hyvä asua, missä keikkailla, se selviää nyt.
Kahil El’Zabarin ensemble palasi Jazz Happeningiin 42 vuoden jälkeen: ”Tampereella on minulle erityinen merkitys”
MUSIIKKI | Perkussionisti, säveltäjä Kahil El’Zabar tuo yhtyeensä Tampere Jazz Happeningiin 50-vuotisjuhlakiertueellaan. Maestro muistaa nuoruutensa jännittävät ajat Suomessa.