Tampere otti muumit ilolla vastaan, kun Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä etsivät taidekokoelmalleen kotia

Tove Jansson (vas.), Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola. Kuva: Per Olov Jansson © Moomin Characters™  

Tämä on tilausjuttu, jonka Kulttuuritoimitus on tuottanut yhteistyönä Tampereen kaupungin kanssa.

* *

Istumme pääkirjasto Metson kahvilassa Tuula Martikaisen ja Sointu Langin kanssa. He ovat asiantuntijoita Tampereen muumihistoriassa, koska heillä oli näköalapaikat kokoelman saamiseen vuosikymmeniä sitten. 

Tuula Martikainen oli Tampereen kirjaston johtaja pääkirjasto Metson avautuessa vuonna 1986. Sointu Lanki puolestaan oli tuohon aikaan kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja kulttuurilautakunnan jäsen. 

Muumien luoja Tove Jansson ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä lahjoittivat suuren muumikokoelman Tampereen taidemuseolle vuonna 1986. Kokoelmaa oli tarjottu muuallekin, mutta Tampere ehti ensin. Täällä lahjoitus otettiin vastaan ilolla ja innostuksella. 

– Taidemuseon kokoelma on mittaamattoman arvokas ja jokaisella tamperelaisella on syytä olla ylpeä siitä. Kokoelman sisällöstä ja merkityksestä ei koskaan puhuta riittävästi, painottaa Tuula Martikainen. 

Tuula Martikainen pääsi jännittävälle vierailulle Tove Janssonin ateljeehen. Häneen teki suuren vaikutuksen nukkumaparven lasten kirjepinot ja etenkin se, että Tove Jansson vastasi niihin kaikkiin. Kuva: Mikko Vattulainen / Kulttuuritoimitus

Sinnikäs neuvottelija 

Kokoelman saaminen Tampereelle on suurelta osin Tampereen taidemuseon silloisen johtajan, Anneli Ilmosen ansiota. Hän oli sitkeä neuvottelija ja taustavaikuttaja. Hän ja museon silloinen varatoimitusjohtaja Pentti Parkkola lähestyivät valtuustoryhmiä ja pyysivät, että lahjoituksen vastaanottaminen hyväksyttäisiin. 

– Taidemuseo oli juuri siirretty kaupungille. Kaupunginvaltuuston silloinen puheenjohtaja, rovasti ja sosiaalineuvos Matti Koponen ilmaisi asian tunteikkaasti, ja sanoi haluavansa kokoelman Tampereelle, jotta hänen lapsenlapsensa saavat käydä Muumilaaksossa, kertoo Sointu Lanki, joka tuolloin toimi kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtajana. 

Sointu Lanki oli muumihistorian näköalapaikalla, sillä hän oli päättäjänä kunnallispolitiikassa. Lisäksi hän oli aktiivinen Muumien ystävät -yhdistyksessä. Kuva: Arto Jalonen

Ensimmäinen koti 

Pääkirjasto Metso toimii haastattelun tapaamispaikkana, sillä sen alakertaan sijoitetusta laajennuksesta muumikokoelma sai ensimmäisen kotinsa toukokuussa vuonna 1987. 

– Reima Pietilä keksi, että Metson laajennus tehdään heti kirjaston alakertaan, eikä jätetä tulevaisuuden armoille – ja ei missään nimessä jonkun muun toteutettavaksi. Sen nimi oli ”kaivettu käyttämätön tila”, kertoo Tuula Martikainen. 

Metso ja Tampereen taidemuseon Muumilaakso olivat aikamoisia matkailunähtävyyksiä. Kirjasto veti uutuuttaan 2,5 miljoonaa kävijää ja matkailijaryhmiä vuosittain yli tuhat. Ensimmäinen muumibuumi oli korkeimmillaan ja kävijävirta Muumilaaksoon oli valtava, vuositasolla 150 000. 

Taiteilijoillekin ajatus muumikokoelman sijoittamisesta Railin ja Reima Pietilän suunnittelemaan rakennukseen oli varmaan mieluisa. Yläkerrassa lainattiin tuhansittain muumikirjoja, kasetteja, videoita ja cd-levyjä. Ja alakerrassa oli koettavissa ainutlaatuinen muumikokoelma. 

Taidemuseon kautta Tampere-taloon 

Kirjaston ja muumien rinnakkaiselo kesti 15 vuotta. Sitten muumikokoelma muutti Tampereen taidemuseon alakertaan vuosiksi 2013–2016. 

Nykyään Muumimuseo sijaitsee Tampere-talossa ja se kuuluu edelleen Tampereen taidemuseon alaisuuteen. Tampere-talossa Muumimuseo avattiin vuonna 2017. 

Tuula Martikainen arvostaa sitä, että kaupunki satsasi isosti Muumimuseon tiloihin ja on laajentanut museota. 

Muumipatsas muutti museon kanssa Tampere-talon viereen. Tässä kesäistä juhlamenoa. Kuva: Laura Vanzo / Visit Tampere, © Moomin Characters™

Ajassa taaksepäin 

Hyvän tarinan vuoksi sukelletaan ajassa vähän taaksepäin hetkeen, jolloin isosta kokoelmalahjoituksesta ei ollut vielä mitään tietoa. 

Tuula Martikainen oli tiiviisti mukana uuden pääkirjasto Metson suunnittelussa. Hänet oli vapautettu virkatehtävästään, joka oli maakuntakirjaston hoitaja. 

Alkuvuodesta 1984 hän oli jälkeen kerran Helsingissä Raili ja Reima Pietilän arkkitehtitoimistossa neuvottelemassa kirjaston kalusteista. Raili Pietilä etsi oikeaa sävymaailmaa pianon päälle nostetun täytetyn metson sulista. Tämä on tarinassa sivuseikka, mutta kuvaa suunnittelun kunnianhimoa. 

Reima Pietilä oli Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän veli, ja arkkitehtitoimisto sijaitsi lähellä ateljeeta. Raili Pietilä oli jo pitkään puhunut ideastaan saada Metsoon Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän rakentama kolmiulotteinen muumikuvaelma. 

Yllättävä ateljeevierailu 

– Kesken kokouksen Raili Pietilä soitti Tuulikki Pietilälle ja Tove Janssonille. Hän kysyi, voisimmeko nyt tulla valitsemaan Metson lastenosastolle yhtä kuvaelmaa. Vierailu ateljeessa oli merkittävä asia. Yksi kuvaelma muuttui kahdeksi, koska kaksi on mukava luku, kertaa Tuula Martikainen tapahtumia. 

Tuulaan teki vaikutuksen Tove Janssonin nukkumapaikka asunnon parvella. Parvi oli huteranoloinen, mutta vielä jännittävämpää oli se, että makuusijan ympärillä oli kirjepinoja. 

Jansson kertoi, että hän vastasi jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti. Myöhemmin Tuula Martikainen luki, että kirjeitä tuli 2 000 vuodessa. Taiteilija todella arvosti lapsia. 

Tällä ateljeevierailulla olivat mukana silloinen kirjastonjohtaja Elna Eloheimo ja projektipäällikkö Juha Mäkinen. 

Kauhistus ja helpotus 

Elna Eloheimon ehdotuksesta kahden vitriinin saamista lähdettiin vielä sulattelemaan Fazerin kahvilaan. Juha Mäkinen kysyi, onko teillä määrärahaa hankintaan. 

– Elna ja minä kauhistuimme. Olimmeko ymmärtäneet hankinnan väärin. Mikä helpotus: olimme vastaanottamassa lahjoitusta, kertoo Tuula Martikainen. 

Kirjaston lastenosasto sai kuvaelmat Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Mörkö. Kuka lohduttaisi Nyytiä on edelleen Metson lastenosastolla, mutta Mörkö siirrettiin myöhemmin Tampere-taloon. 

– Etukäteen arveltiin, että lapset pelkäävät Mörköä. Ei suinkaan. Lapset halusivat katsella Mörköä ja heille tuli siitä levollinen olo. 

Sointu Langin arkistot 

Sointu Lanki omistaa paljon asiakirjoja muumihistoriasta, koska taidemuseon johtaja Anneli Ilmonen lahjoitti ne hänelle turvatakseen niiden säilymisen. Varsinaiset sopimukset ovat toki Tampereen kaupungin arkistossa. 

Yksi Soinnun tarkasti säilyttämänsä paperi on liite lahjakirjaan. Liite on vuodelta 1992. Sen ovat allekirjoittaneet Tove Jansson, Tuulikki Pietilä ja heidän ystävänsä Pentti Eistola. Tampereen kaupunginhallituksen allekirjoittajat olivat Kaarina Suonio ja Timo Sivula. 

Sointu Lanki puhuu edelleenkin Muumilaaksosta, koska nimitys oli käytössä esimerkiksi lahjakirjan liitteessä ja yleisemminkin 1980-luvulla. 

Liitteen sisältö on kattava ja antaa mahdollisuuden käyttää kokoelmaan kuuluvia teoksia tai hahmoja mainonnassa, julkaisuissa sekä esiteltäessä Tamperetta lahjoitettujen teosten sijaintipaikkana. Kaupunki puolestaan lupasi vastata siitä, että muumiaiheita käytetään ja säilytetään teknisesti ja taiteellisesti asianmukaisella tavalla. 

Lahjakirjan liitteen allekirjoittajat ovat Tove Jansson, Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola sekä Kaarina Suonio ja Timo Sivula. Kuva: Arto Jalonen

Muumien ystävät ja Janssonin fanit 

Vuonna 1991 perustettiin Muumien ystävät -yhdistys. Aloite tuli kulttuuritoimenjohtaja Lassi Saressalolta. Hän piti yhdistystä notkeana markkinointityökaluna. Myös Anneli Ilmonen kuului Muumien ystäviin. 

Tove Jansson piirsi Muumien ystävien jäsenmerkin. Vuonna 2000 presidentti Tarja Halosesta tuli yhdistyksen kunniajäsen. 

Alkuaikoina yhdistys oli hyvin aktiivinen. Se tuotti muun muassa näytelmät Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Taikurin hattu ja kiersi esittämässä niitä Tampereen ystävyyskaupungeissa. Näytelmät ohjasi Lisbeth Nyström. 

– Toven veli Lars Jansson, joka piirsi muumisarjakuvia, kehui meitä, että vaalimme hyvin alkuperäisyyttä ja aitoutta. Hän kehotti meitä tulemaan Veikkolaan ja perustamaan sinnekin yhdistyksen, muistelee Sointu. 

Tähtihetkiä oli myös se, kun Tove Jansson lähetti korusähkeen, jossa hän kiitti siitä, että yhdistys antoi unelmille oman todellisuuden ja avasi ovet leikille. 

Yhdistys on edelleen olemassa, ja Sointu toivoo sen toiminnan viriävän jollain tavoin hiljaiselon jälkeen. 

Kun Sointu tätä haastattelua varten kävi läpi arkistojaan, hän löysi myös teatteriohjaaja Reijo Paukun viestin, jonka mukaan Tampereelle perustettiin jo 1960-luvulla Tove Jansson Fan Club. Jansson oli lahjoittanut klubille kaikki kirjansa omistuskirjoituksin sekä nahalle piirretyn tunnuksen, jonka kohtalosta ei ole enää tietoa. 

Tässä ollaan Kultarannassa pyytämässä presidentti Tarja Halosta Muumien ystävät -yhdistyksen kunniajäseneksi. Kuva on tauluna Sointu Langin kotona. Kuva: Arto Jalonen

Hurmaava persoona 

Sointu Lanki tapasi Tove Janssonin useaan kertaan. Heidän keskusteluissaan käytettiin ruotsia ja suomea sekaisin. Eräällä illallisella Lanki muistelee kaksikon polttaneen ”hieman synnillisesti” yhdessä tupakkaa. Hänelle Jansson jäi mieleen hurmaavana persoonana ja tavallisena, ystävällisenä ihmisenä. 

Tuula Martikaista kiehtoo muumikirjojen humaanisuus, suvaitsevaisuus, empaattisuus, perhekeskeisyys ja onnellisuus. Kirjailija on sanonut: “Yhden asian lastenkirjailija on velkaa lukijoilleen, jonkinlaisen onnellisen lopun, tai avoimen mahdollisuuden siihen.” 

– Ihailen Tove Janssonin viisautta ja laaja-alaisuutta taiteilijana, kuvailee Tuula Martikainen. 

Tulevaisuus on toiveikas 

Tampereen taidemuseon johtaja Selma Green pitää tärkeänä sitä, että korostetaan Tampereen ainutlaatuisuutta. Tämä on Muumimuseon kotikaupunki, ja se on ainoa Muumimuseo koko maailmassa. 

– Kannattaa houkutella viestinnän ja markkinoinnin keinoin muumifaneja ympäri maailmaa Tampereelle, koska täällä voi saada autenttisen muumikokemuksen. Yksi tavoite on saada tosifanit viipymään kaupungissa pidempään. Museot ovat vetonaula. Matkailijoiden Tampereelle tuomat eurot ovat ”hyvää rahaa”, koska se tulee oman talousalueen ulkopuolelta ja lisää taloudellista aktiviteettia. 

Selma Green toivoo, että muumit näkyisivät kaupunkitilassa enemmän. Yksi hyvä näkyvä tekijä on muumiratikka, joka on saanut jatkoaikaa. Hän ei pistäisi pahakseen, jos jokin ratikkapysäkki nimettäisiin Muumimuseon mukaan. 

– Ideoita ja valmisteluja on tekeillä, mutta ne selviävät sitten aikanaan. 

Muumimuseon rooliksi Green näkee ainutlaatuisen kokoelman vaalimisen ja ylläpitämisen. 

– Museon pitää huoltaa kokoelmaa niin, että se säilyy tuleville sukupolville. Tulevaisuuden museoelämykset ammentavat kokoelmasta ja Tove Janssonista. Olemme pidentäneet vaihtuvan näyttelyn kestoa yli vuoteen. Pitkäaikaiseen kokoelmanäyttelyyn teemme uudistuksia noin kymmenen vuoden välein, ja teosten vaihtoja useamminkin. 

Tampereella ollaan iloisia ja ylpeitä omasta Muumimuseosta. Kuva: Moomin Characters, © Moomin Characters™

Ennätysvuosi jälleen mahdollinen 

Muumimuseolla on ollut peräkkäin ennätysvuosia kävijämäärissä. Nyt näyttää hyvältä, joten tänäkin vuonna ennätys saattaa rikkoutua. 100 000 kävijää vuodessa on ihan hilkulla. Vaikka se on vain numero, on sillä suuri symbolinen merkitys. 

– Sekä vaihtuva näyttely Tove Janssonista että parhaillaan esillä oleva Tervetuloa Muumitaloon! ovat olleet menestyksiä. Muumitalosta sanottiin jo lahjakirjassa, että se ei lähde minnekään Tampereelta. 

Selma Green painottaa sitä, että näyttelyiden pitää olla elämyksellisiä. Muumitalo-näyttelyssä tätä tavoitetta toteuttaa esimerkiksi salonki, joka on tehty aikuisten mittoihin ja jossa voi viihtyä. Näyttelyiden eteen tehdään tutkimusta, mutta museokävijä voi vain nauttia elämyksestä ja oivaltaa itse asioita. 

– Keskiössä on oma kokoelma. Siitä riittää ammennettavaa, hän sanoo. 

Muumimuseon kotikaupungille hän asettaa tulevaisuuden suunnitelmaksi kansainvälisen tunnettavuuden lisäämisen. Tätä on toki jo tehty ja itse taiteilija Tove Jansson oli kansainvälinen henkilö. 

Muumimuseon aarre on Muumitalo, jonka Tove Jansson, Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola rakensivat yhdessä. Pieniä esineitä etsittiin matkoilta ja saatiin ystäviltä. Kuva: Mikko Vares, © Moomin Characters™

Tällä hetkellä meneillään 

Ensimmäisen muumitarinan, Muumit ja suuri tuhotulva, julkaisusta tulee vuonna 2025 kuluneeksi 80 vuotta. 

Tampereen kaupunki on tehnyt muumioikeuksia hallitsevan Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa kolmivuotisen strategisen kumppanuuden, ja kaupungilla on juhlavuoden ajan myös oma Muumi 80 -projekti. 

Juhlavuoden Tervetuloa Muumitaloon! -näyttely Muumimuseossa Tampere-talossa on koettavissa 30.8.2026 asti. Lue lisää täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua