Café Milavidassa on esillä kuvia Suomen pahimmasta rauhanaikaisesta laivaonnettomuudesta, Kurun haaksirikosta. 136 ihmisen hengen vienyt turma tapahtui 7.9.1929 – eli siitä tulee kuluneeksi nyt 90 vuotta.

Mikko Manka

Vapriikin ja Museo Milavidan Café Milavidaan kokoama 13 valokuvan näyttely ei ole kovin laaja ja ripustuskin hieman vaatimattomasti piiloutuu kahvilan seinille, mutta sisällössä on ainutlaatuisia kuvia, jotka kertovat 90 vuoden takaisen onnettomuuden kulun tiivistetysti – hetkestä ennen onnettomuutta aina Kalevankankaan joukkohautajaisiin ja Kurun nostamiseen asti. Milavida on joka tapauksessa erinomainen ja oikea paikka näyttelylle: aivan sen vierestä on kuvattu osa näyttelyn kuvista.

Tieto Siilinkarin lähellä iltapäivällä 7.9.1929 tapahtuneesta onnettomuudesta levisi äkkiä: Näsikallio ja etenkin Mustanlahden satama täyttyivät epätietoisista, omaisiaan kaipaavista ihmisistä ja uteliaista, jotka olivat kuulleet onnettomuudesta. Myös Aamulehden valokuvaaja Veikko Kanninen kameroineen käytiin hakemassa kotoaan Mustaanlahteen, jossa tilapäismiehistön nopeasti kasannut höyryhinaaja Näsijärvi oli juuri lähdössä pelastustöihin ja otti Kannisen mukaan.

Kahdet pelastusliivit päälleen pukenut ja itsensä ohjaushytin katolla mastoon sitonut Kanninen otti pelastustöistä kuvia, joita sittemmin julkaistiin sanomalehdissä ympäri maailmaa. Heti onnettomuuksien jälkeen otetut kuvat olivat tuohon aikaan harvinaisia etenkin tiedonkulun hitauden ja kameroiden harvinaisuuden takia: onnettomuusvideot eivät vielä levinneet YouTubessa.

Näyttelyn pysäyttävimmät kuvat onkin otettu juuri pelastustöistä: kaksi veden varassa olevaa ihmistä sinnittelemässä Näsiselällä kelluvaan esineeseen tarrautuneina sekä kuva miehestä roikkumassa hinaaja Näsijärven pelastusveneen laidalla pelastajien yrittäessä auttaa häntä laivaan oman henkensä uhalla. Jälkiviisauden valossa melko hyytävä on myös näyttelyn ensimmäinen, Herman Lumion ottama, valokuva juuri satamasta lähteneestä Tarjanteesta, jonka edellä näkyy vielä Kuru: suurin osa kyydissä olleista ihmisistä on hetken päästä kohtaamassa loppunsa syyskuisen Näsijärven sylissä. Vain 22 heistä pelastui.

* *

Vaikka elämme visuaalista aikaa ja lähes kaikki on julkista, niin näyttelyn kuvien joukossa on muutama kuva, joita tuskin nykyään enää julkaistaisiin sanomalehdissä niiden sisältämän kuoleman kuvauksen vuoksi. Esimerkkinä valokuva soutuveneessä naaraustöissä olevista kahdesta miehestä, joista jälkimmäinen pitää, tupakka suussaan, kiinni järvestä löydetyn uhrin paidan selkämyksestä miesten soutaessa häntä todennäköisesti hukkuneiden keruupaikalle tai -proomuun. Kanninen on onnistunut saamaan yhteen valokuvaan ”arkisen” työnteon kuvauksen ja kuoleman karuuden. Itselläni kuva herätti yleisemmän kysymyksen omasta suhtautumisestamme paitsi kuolemaan myös nykypäivänä katseiltamme piilotettuihin kuolleisiin: miksi juuri tuo valokuva koskettaa niin paljon? Samaa pohdintaa herättää karu valokuva kuoleman jäykistämistä uhreista hukkuneiden kokoamispaikalla.

Café Milavidan yhteen saliin ripustetun näyttelyn katselee läpi varsin nopeasti, mutta suosittelen tutustumaan myös Vapriikin Reetta Tervakankaan toimittamaan näyttelykatalogiin, joka taustoittaa valokuvia mallikkaasti näyttelykokemusta syventäen. Vihkonen sisältää informatiivisia kuvatekstejä ja lyhyitä selostuksia onnettomuuden kulusta ja syistä sekä lisäksi elävöittäviä lainauksia haaksirikon silminnäkijöiltä. Mukana on myös lainaus haaksirikosta selvinneeltä Niilo Varikselta: ”Koko tapaus välähti ohitse kuin kuumeinen katkelma jostain elokuvasta. En voi siitä paljoakaan kertoa, muistan vain kamppailun veden ja tuulen läpitunkevaa ja jäätävää kylmyyttä vastaan.”

Elämän oli jatkuttava, vaikka omaisille jäi ikuinen suru ja Kurun onnettomuudesta kertovat arkkiveisut alkoivat kiertää maata (mistä muuten kannattaa lukea Anna Huhtalan mainio artikkeli Suru- ja murhelaulut lohduttavana perinteenä – Kuolema höyrylaiva Kurun haaksirikosta kertovissa arkkiveisuissa). Höyrylaiva Kuru nimittäin nostettiin pinnalle, selkeät turvallisuuspuutteet korjattiin, jälkikäteen tehty laivan korotus purettiin, ja jo 14.11.1929, reilun kahden kuukauden päästä traagisesta onnettomuudesta, se jatkoi liikennettään Kuruun. Kuru-laivalla kulkemiseen liittyi tästedes eittämättä synkkiä ajatuksia, mutta liikenteen tarve meni edelle: ihmisten ja tavaroiden liikettä ei voinut pysäyttää edes suuronnettomuuden muisto.

Syyskuun seitsemäs – Höyrylaiva Kurun haaksirikko -valokuvanäyttely Cafe Milavidassa 28.8.–7.11.2019. Jutun kirjoittaja FM, laivuri Mikko Manka esitelmöi lauantaina 7.9.2019 klo 12 Milavidassa Kurun onnettomuudesta ja sisävesien matkustajaliikenteen nopeasta hiipumisesta. Näyttelyyn ja luennolle on vapaa pääsy.