KUVATAIDE | Ajan kysymys teemakokonaisuuksissa näkyvät luonto, kansallinen identiteetti, valta taiteessa ja 1900-luvun modernismi.
Pääkuvassa vasemmalla: Tove Jansson, Omakuva (1942). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Oikealla: Mikko Jalavisto, Krash (1971). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok: Skop. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.
* *
Sirpa Pääkkönen, teksti
Ateneumin taidemuseo Helsingissä avautuu yleisölle vuoden kestäneen remontin jälkeen perjantaina. Museon ilmastointijärjestelmä on uusittu, yleisiä tiloja on kohennettu ja samalla kokoelmanäyttely on rakennettu uudelleen.
Jos muistikuvissa on kokoelmanäyttelyn edellinen ripustus, kierros näyttelysaleissa yllättää, koska muutos edelliseen on suuri. Mukana on toki paljon rakastettuja klassikkoja. Nimilistasta löytyvät Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg, Magnus Enckell, Ilja Repin, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Ferdinand von Wright, Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik ja monet muut Ateneumin klassikkotaiteilijat.
Uutta on näyttelysalien temaattinen ripustus, joiden teosvalinnoista vastaavat eri kuraattorit. Näyttelykokonaisuus Ajan kysymys jakaantuu neljään teemaan, joihin on valittu teoksia käymään vuoropuhelua keskenään kustakin teemasta. Teemat herättelevät myös kävijöitä kysymysten avulla.
Luonnon aika -teema kysyy, miten luonto muuttuu. Kansan kuvat -kokonaisuus herättelee pohtimaan, miltä suomalaisuus näyttää ja mistä rakentuu suomalainen identiteetti. Taiteen vallassa -teeman alla kysytään, kuka käyttää valtaa, kun taidetta asetetaan näytteille yleisön katsottavaksi. Moderni elämä esittää kysymyksen, miltä nykyaika tuntuu.
Ateneumissa on Suomen laajin ja kattavin taidekokoelma, johon kuuluu 28 000 teosta neljältä eri vuosisadalta alkaen 1700-luvulta. Museolla on siis valtavat mahdollisuudet rakentaa erilaisia näyttelyitä. Monet teoskokonaisuudet on saatu lahjoituksina yksityishenkilöiltä ja pariskunnilta, joille taiteen keräily on ollut intohimo. Toisaalta taidehankinnoista ovat vastanneet museossa työskennelleet asiantuntijat.
* *
Ferdinand von Wright: Sikoja ja harakoita (1875). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen
Kansan kuvat -teemaan on nostettu Kansallisgallerian kokoelmasta teoksia, joissa heijastuu, miten suomalaisuus ymmärrettiin 1800-luvun puolivälistä lähtien. Teoksissa korostuu käsitys luontoa ja maisemaa ihailevasta kansasta, joka ahertaa työn parissa, huolehtii lapsista ja tunnustaa kristinuskoa. Toisaalta mukaan on poimittu teoksia, joissa näkyy moniulotteisempi näkemys suomalaisuudesta.
Moderni elämä esittelee teoksia modernismin vuosisatana tunnetulta 1900-luvulta. Teoksissa heijastuvat yhteiskunnan nopea muuttuminen, kaupungistuminen ja arjen uudet tuulet. Teemakuvastaa vuosisadan kaksijakoisuutta. Taiteessa kuvataan toivoa ja optimismia, kun uudet keksinnöt helpottavat arkea. Samaan aikaan 1900-luku on tuhon aikakausi, joka synnyttää sotia ja terroria. Taide kertoo myös kauhusta ja melankoliasta.
Luonnon aika -teema on ilmastonmuutoksen torjumisen paineessa hätkähdyttävän ajankohtainen. Näyttely herättää pohtimaan, kuinka katsoa taidetta aikana, jolloin ihmisen toiminta uhkaa luontoa. Taide kertoo muutoksista luonnossa. Väitöskirjatutkija Mariia Niskavaara muistuttaa, että taiteen kautta voimme nähdä muistoja sukupuuttoon kuolleista lajeista. Suomen luonnossa on asunut esimerkiksi karvainen sika, mutta se on hävinnyt kokonaan.
* *
Unto Koistinen: Mustat Kuhilaat (1959). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Ajan kysymys -näyttelyssä eri salien ripustukset on luotu oman tyylisiksi toisistaan erottuviksi. Salien värit ja valaistus vaihtelevat. Reitti vie valosta varjoon ja päinvastoin. Teoksia on esillä lähes kolmesataa.
Ateneumin näyttely on runsaudensarvi, josta voi halutessaan etsiä omia suosikkeja. Taidehistoriallisesti näyttely kertoo, että esittävä taide on ollut valtavirtaus Suomen taiteessa halki vuosikymmenten, vaikka erityisesti sotien jälkeen myös abstraktit suuntaukset löysivät tiensä tänne.
Yksi havainto on myös se, että Ateneumin kokoelmissa vain kymmenen prosenttia teoksista on naisten tekemiä. Uudessa näyttelyripustuksessa on mukana teoksia tunnetuilta naistaiteilijoiltamme. Ilahduttavaa on nähdä teoksia esimerkiksi Tove Janssonilta, Ulla Rantaselta, Eila Hiltuselta, Anitra Lucanderilta ja Elga Sesemannilta.
Ajan kysymys Ateneumissa perjantaista 14.4.2023 alkaen. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Euroopan siistein taidefestivaali” – Helsinki Biennaali 2025 antaa tilaa muille elollisille
KUVATAIDE | Ihminen saa jäädä Helsinkin Biennalessa sivuosaan ja tilalle nousevat eläimet, vesi, kasvit, hyönteiset, mineraalit ja muut elolliset.
Vapriikin Seitsemän sisarta kuljettaa meidät yhteisille juurillemme näyttäen, kuinka taide on jo aikojen alusta ollut erottamaton osa ihmisyyttä
KUVATAIDE | Aboriginaaliryhmän kuratoima ja valvoma Songlines-näyttely seitsemästä sisaresta on nähty ennen Vapriikkia Pariisisissa, Berliinissä ja Plymouthissa – sekä tietysti Canberrassa.
Rauno Rintasen taide on ajattelua, keksimistä ja tekemistä – Ajatusjälkiä-näyttely Nokian taidetalolla
HENKILÖ | ”Olen ollut aika pahoissakin paikoissa, semmoisissa missä ihmiset ovat ilkeimmillään. Että jos joku nyt sanoo, että mun taulu on ihan paska, ei se harmita mua sen enempää.”
Öljyn lumo ja tuho – Monira Al Qadirin näyttely Kiasmassa
KUVATAIDE | Näyttely muistuttaa kiusallisesti, että öljy on syvemmällä jokaisen elämässä kuin päivittäin tulee ajatelleeksi. Mikromuovin muodossa se on tunkeutunut itse kunkin elimistöön.