Minna Eloranta. Kuva: Päivi Vasara
KUVATAIDE | Tamperelainen kuvataiteilija ja yhteisötaiteilija Minna Eloranta on ”istunut” tussipiirrostensa päällä kaksikymmentä vuotta.
”Nyt haluan jakaa kuviani ja saada niille katsojia.”
Päivi Vasara, teksti ja kuvat
Minna Eloranta on Kulttuuritoimituksen lukijoille tuttu Viikon runon kuvituksista. Tämä ilo jatkuu, sillä Viikon runosta tehdään toinen kausi.
Nyt hänen pieniä tarinanomaisia tussipiirroksiaan, sekatekniikkatöitään ja pigmenttivedoksiaan on joulukuun loppuun asti esillä Galleria Koppelossa Tampereen Kauppakadulla. Yhteisnäyttelyn toiseen taiteilijaan Krista Mäkelään Minna tutustui opiskellessaan ammatilliseksi opettajaksi.
Heidän teoksiaan yhdistää kuvan ja sanan suhde toisiinsa ja sanomattomat tarinat mielen pohjalla. Heitä yhdistää myös nopea, vaistonvarainen tekeminen sekä liikkuminen tietoisen ja tiedostamattoman välimaastossa.
Ei etukäteistä suunnittelua
Minna Eloranta on ”istunut” tussipiirrostensa päällä kaksikymmentä vuotta. Hän ei ole juurikaan osallistunut näyttelytoimintaan, koska sosiaaliset taideprojektit ovat olleet hänen päätyönsä.
– Nyt haluan jakaa kuviani ja saada niille katsojia.
Tussiviiva kertoo tarinaa, jonka tunnelmaan läpikuultava akryyliväri luo omaa sanottavaansa.
– Kaikki tapahtuu sattuman ja hallinnan kohtaamispisteessä. En suunnittele teoksiani etukäteen, vaan annan kuvan tapahtua.
Tämä on yksi harvoista Elorannan valokuvan pohjalta tekemistä töistä. Kuva: Päivi Vasara
Kuvarunoja ja runokuvia
Koppelon yläkerrassa on runoilija Kristiina Wallinin ja Minna Elorannan jatkuvasta kirjeenvaihdosta syntyneitä kuvia runoihin ja runoja kuviin eli kuvarunoja ja runokuvia.
Heidän kirjeenvaihtonsa alkoi vuosia sitten Pirkankadulla, kun he olivat naapureita. Oli helppo liikkua villasukkasillaan lähinaapuriin.
Kristiina Wallin on yksi Kulttuuritoimituksen ensimmäisen “tuotantokauden” runoilijoista yhdessä Arto Lapin, Tuija Välipakan ja Juhani Ahvenjärven kanssa.
Koppelon alakerrassa on esillä Minnan mustavalkoisia tussipiirroksia, joiden joukossa on Minnan Viikon runoihin valitsemia kuvia. Kuvat olivat olemassa jo ennen kuin Viikon runo -juttusarja alkoi, joten on jotenkin ihmeellistä, miten osaan runoista on osunut aivan napakymppejä kuvia, ja jos ei ole osunut kymppiin, niin ainakin yhdeksikköön.
Kulttuuritoimituksen päätoimittaja Marita Salonen onkin antanut Minna Elorannalle arvonimen: Kulttuuritoimituksen hovikuvittaja.
Koppelon katutasossa on myös värillisiä teoksia.
– Värien kautta tunteet tulevat eri tasolla läsnäoleviksi. Tussi on hermoviivaa, värit olemista.
Yksi uusimmista Minna Elorannan töistä. Kuva: Päivi Vasara
Kun kuvia ei tullut
Minna Elorannan ja Krista Mäkelän näyttelyn nimi on Olopaloja / Ekokeloja. Olopaloja on Minnan osuus, sillä hän sanoo kuviensa syntyvän omasta olosta. Kristan Ekokeloja viittaa muun muassa siihen, että hän käyttää kasvi- ja maavärejä teoksissaan.
– Olopaloja juontaa juurensa myös viiden vuoden jaksoon, jolloin en pystynyt juurikaan tekemään kuvia. Tein silloin tekstejä samaan tapaan kuin kuviani teen. Kuvan kimpoavat oloista. Se on kehollinen olo, sillä en suunnittele kuviani rationaalisesti.
Näyttelyn vieraskirjaan oli ilmestynyt hieno kiitosteksti. Yksi pariskunta oli löytänyt oman tarinansa Sielunsiskot-nimisestä kuvasta, jossa kaksi naista istuu bussin tai ratikan kyydissä. Kuva on tehty vuotta ennen kuin he tutustuivat, joten he ottivat sen ennustuksena.
Tästä kuvasta eräs pariskunta löysi oman tarinansa. Kuva: Päivi Vasara
Nimi on pienellä
Kuviaan Minna Eloranta ei halua häiritä, joten hän signeeraa ne mahdollisimman pienellä. Niillä on kyllä nimet, mutta kuviin ei nimeä ole laitettu. Nimet ovat mielenkiintoisia: Vanhainkodin pääsykoe, Nakkinaama, Tekoripset.
– Nakkinaama on poikani suosikki. Hän kysyi yhdestä työstä, mitä karhu kantaa. Vastasin, että karhu kantaa avaruutta. Tekoripset on vuodelta 2012, jolloin ne eivät olleet vielä suurta huutoa. Käytin työhön meikkisivellintä, joka antoi ilmavuutta.
Minna Eloranta & Krista Mäkelä: Olopaloja / Ekokeloja 30.12.2022 asti Galleria Koppelossa, Kauppakatu 14 33210 Tampere. Avoinna: ti–pe 12–18 ja la-su 12-15, maanantaisin ja yleisinä juhlapäivinä suljettu.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Markku Klamin viulukonsertossa soi lapsettomuuden tuska ja toivo – Requiemin kantaesitys Tampere Biennalessa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Markku Klamin viulukonsertto muistuttaa toivon tärkeydestä ja on lämmin myötätunnon osoitus kaikille niille, joita lapsettomuus on koskettanut.
Räppäri Mikko Mato valmistelee soololevyään ja opettelee olemaan läsnä: ”Olin selkärangaton mato joskus – nyt pöyhin maata”
KULTTUURITYÖLÄISET | Räppäri Mikko Mato työstää ensimmäistä soololevyään, viihtyy Tampereen saunoissa ja elättelee toivoa paremmasta huomisesta.
Petri Poikolainen (1975–2026) – Hymy, joka valaisi puoli Nokiaa ja kaupan päälle muun tunnetun maailmankaikkeuden
MUISTOKIRJOITUS | Täysin uuden ulottuvuuden eli häpeämättömän ihmisyyden suomalaiseen elokuvaan tuonut vaikeavammainen Petri Poikolainen on kuollut 50-vuotiaana.
Tekoäly ei ikinä pysty tekemään yhtä hyviä elokuvia kuin Tarkovski – siltä puuttuvat mielikuvitus ja sielu
ELOKUVA | Useiden mielestä maailman paras elokuva on Andrei Rublev. Aprillipäivänä Niagarassa esitettävän elokuvan esittelee katsojille emerituspiispa Juha Pihkala.