Lea Orpana näyttää laulutunnilla, miten ääni toimii terveesti. Kuva: Selja Lakkonen
Laulunopettajat Riitta Keränen ja Lea Orpana huomaavat työssään, miten suuri tarve suomalaisilla näyttelijöillä on saada lisää koulutusta laulamiseen.
Sirpa Pääkkönen, teksti
Suomalaisissa teattereissa on meneillään musikaalibuumi. Maakuntien ykkösteatterit tuottavat isoja musikaaleja ja pääkaupunkiseudulla niitä pyörii useissa teattereissa. Teattereille ne ovat suuria, usein menestyviä produktioita. Ne tuottavat teattereihin kassavirtaa, koska liput ovat verrattain kalliita.
Näyttelijöille laulaminen musikaaleissa tuo uusia vaatimuksia. Osalla valmiudet ovat hyviä, mutta monet joutuvat laulamaan näyttämölle varsin vähäisen laulukoulutuksen turvin.
Laulunopettajat Riitta Keränen ja Lea Orpana huomaavat työssään, miten suuri tarve suomalaisilla näyttelijöillä on saada lisää koulutusta.
– Minut on kutsuttu apuun sellaisessakin tilanteessa, että ensi-iltaan oli aikaa kaksi viikkoa ja kolme näyttelijää joutui opettelemaan stemmoissa uuden kappaleen. Säveltäjä toi säveltämänsä laulun, mutta teatteri ei pystynyt tukemaan näyttelijöitä lainkaan musiikin oppimisessa, Riitta Keränen kertoo.
* *
Lea Orpanan mielestä teattereissa on niin kova kiire, että lauluopetus jää monesti muun työn jalkoihin. Näyttelijöiden täytyy oppia nopeasti vuorosanat, rooli, asemointi näyttämöllä, tulkinta ja tunneilmaisu. Niiden päälle tulee musiikki ja laulaminen.
– Näyttelijä joutuu hetkessä omaksumaan valtavan määrän asioita. Jos näyttelijä ei ole koskaan joutunut laulamaan tai laulutunneista on hyvin kauan aikaa, musikaaliroolin oppiminen on hyvin haastavaa. Melodioiden, stemmojen ja tulkinnan opiskelu vaatisivat säännöllisyyttä. Lauluääntä on huolettava samalla tavalla kuin omaa kuntoa. Laulu ja ääni ovat näyttelijän työkaluja, joiden huoltamiseen työpaikalla pitäisi olla resursseja. Näyttelijät pitävät laulamisesta ja haluavat laulaa, Orpana sanoo.
Riitta Keränen ei tiedä yhtään suomalaista teatteria, jossa järjestettäisiin säännöllistä esimerkiksi kerran viikossa tapahtuvaa laulunopetusta. Helsingin kaupunginteatterissa järjestetään ajoittain työpajoja, joissa näyttelijät saavat laulutreeniä.
Musiikkiopetusta kaivataan muun muassa siksi, että läheskään kaikki näyttelijät eivät osaa lukea nuotteja. Silloin lauluja harjoitellaan korvakuulolta ja opettaja laulaa stemmat nauhalle.
–Näyttelijöiden laulutaidoissa tasoerot ovat suuria. Näyttelijästä on ikävää, jos hän joutuu yleisön eteen tilanteessa, jossa hän on epävarma. Laulutekniseen epävarmuuteen voi liittyä henkistä epävarmuutta. Instrumentti tuntuu olevan ruosteessa tai tarvittavat soundit eivät löydy. Jos esityksessä on tansseja, koreografi tulee mukaan harjoituttamaan niitä jo aikaisessa vaiheessa, mutta laulamista saatetaan vähätellä. Näyttelijöille voidaan sanoa, että kyllähän te osaatte laulaa, Riitta Keränen kertoo.
Musikaalien harjoitusaika on sama kuin puhenäytelmienkin eli kolme kuukautta. Keräsen mielestä olisi hyvä, jos isoille musikaaleille saataisiin vaikka kuukausi lisää harjoitusaikaa. Näin musiikille jäisi enemmän aikaa. Laulunopettaja ei ole mukana koko harjoitusperiodia, vaan laulunopetukseen on varattu vain sata tuntia. Keränen toivoo, että aika olisi pidempi ja laulunopettaja voisi olla mukana vaativissa musikaaleissa koko kolmen kuukauden harjoittelujakson.
– Silloin näyttämöllä olevien taukojen aikana voisi harjoituttaa näyttelijöiden laulutaitoa.
Varsinkin uudet kantaesitykset ovat teattereille suuria ponnistuksia. Joskus säveltäjä säveltää tietylle näyttelijälle tai laulajalle ja se nopeuttaa harjoituksia. Kun uusi musiikkinäytelmä tai musikaali lähtee seuraavaan teatteriin, sama näyttelijä ei olekaan enää roolissa, jolloin seuraavan esittäjän haasteet kasvavat.
Riitta Keränen kouluttaa näyttelijöitä, ammattilaulajia, kuorolaisia ja yksityisoppilaita Helsingissä. Kuva: Sirpa Pääkkönen
* *
Riitta Keränen ja Lea Orpana ovat molemmat monipuolisesti koulutettuja laulunopettajia. He ovat opiskelleet muun muassa Tanskassa kehitettyä CVT-tekniikkaa ja soveltavat sitä laulunopetuksessaan. CVT on lyhenne sanoista Complete Vocal Technique eli kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka. Menetelmän kehitti tanskalainen Cathrine Sadolin.
Menetelmä auttaa laulajaa tuottamaan erilaisia soundeja terveesti ja ääntä rasittamatta. Huomio kiinnittyy tukeen eli ilmavirran säätelyyn sekä ääntöväylän muotoiluun. Keinoja äänen tukemiseen on monia, mutta avainasemassa on pallea ja sen liike. Keuhkoihin ei tarvitse vetää ilmaa niin kuin olisi hengen hädässä. Sen sijaan uloshengityksessä ilmavirtaa pitää säästellä, jolloin laulu kantaa puhtaana fraasin loppuun saakka.
Laulamisen on aina tunnuttava mukavalta. Jos jossakin kohtaa kiristää tai kurkkuun alkaa koskea, vika on tekniikassa. Virhe voi syntyä vaikka huulten jännittämisestä ja siitä johtuvasta liian aktiivisesta kurojalihasten käytöstä. Opettajan tehtävä on korjata virheellinen tekniikka.
CVT antaa laulajalle laajan työkalupaketin ääneen käyttöön. Erilaisten soundien kirjo on valtava vibaraatosta säröihin ja vaikkapa dubbaustöissä tarvittaviin monipuolisiin soundeihin. Eri soundit löytyvät, kun tekniikan saa haltuun.
– CVT-tekniikka on konkreettinen työkalu, jonka avulla laulaja saa apua ongelmakohtiin. Ratkaisuja voi löytää nopeasti. Kaikkeen ei tarvita monen vuoden työtä, mutta toistoja tarvitaan, jotta tekniikasta jää oikea muistijälki, Keränen sanoo.
Tekniikan lisäksi opiskelu on laulajan ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Opettaja kyselee, miltä laulaminen tuntuu ja mitä teit, kun tuotit tuollaisen äänen. Rohkaisevaa palautetta saa nopeasti, kun oikea suunta löytyy.
* *
Näyttelijöitä kouluttaessa opettajat lähtevät niistä vahvuuksista, joita näyttelijöillä on jo olemassa. He ovat puheilmaisun ammattilaisia ja siitä on paljon apua myös laulamisessa.
Keränen ja Orpana kehuvat näyttelijöiden upeaa työmoraalia. Näyttelijät ovat tottuneet toistamaan asioita, kun kohtauksia harjoitellaan. Samaa tarvitaan laulamisessa. Harjoittelu ja toisto kehittävät lauluääntä ja tekniikkaa.
– CVT-pedagogiikka perustuu yhteistyöhön. Opettaja auttaa laulajaa löytämään oman soundinsa. Näyttelijä saa ilmaisulleen rauhan, kun soundi alkaa tuntua omalta ja hän kokee olevansa tärkeä. Ääni on yhteydessä tulkintaan. Esimerkiksi volyymi nousee, kun näyttelijä ilmaisee vihaisuutta, Keränen sanoo.
Orpana jatkaa, että eläytymiskyky auttaa myös laulutekniikan haltuunotossa. Tekniikka auttaa tulkinnassa ja toisinpäin.
Riitta Keränen harjoitutti näyttelijöitä muun muassa Helsingin Kansallisteatterin musiikkinäytelmään Musta Saara. Kuva: Tuomo Manninen
Riitta Keränen on kouluttanut näyttelijöitä kymmenisen vuotta Helsingin kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa. Hän harjoitutti näyttelijöitä muun muassa Jussi Tuurnan säveltämiin ja Pirkko Saision kirjoittamiin näytelmiin Homo!, Slava ja Musta Saara. Lisäksi hänen tunneillaan käy paljon näyttelijöitä yksityisopetuksessa. Lea Orpana on kouluttanut Lahden ja Riihimäen teattereiden näyttelijöitä.
Osa näyttelijöistä ja teatterialan opiskelijoista saa apurahaa täydennyskoulutukseen musiikissa, osa käy tunneilla omalla ajallaan.
– Olisi hyvä, jos Suomessa ymmärrettäisiin laajasti musikaalien uusi tuleminen ja monipuolista, kentän tarpeisiin vastaavaa laulun opetusta lisättäisiin sekä alan oppilaitoksissa että teattereissa. Koulutustarve on valtava. Se näkyy muun muassa siinä, että näyttelijöillä on yhä enemmän koelaulamisia. He haluavat, että heillä on varastossa varmoja, teknisesti ja tulkinnallisesti mietittyjä lauluja, jos tulee kutsu koe-esiintymiseen, Keränen sanoo.
Teattereissa on kova työtahti. Näyttelijät voivat kokea stressiä siitä, kestääkö ääni koko esityskauden.
– Teemme töitä näyttelijöiden kanssa, että he oppisivat terveen äänenkäytön ja heidän instrumenttinsa eli äänensä kestäisi kovassakin paineessa, Orpana sanoo.
