Kirjailija Anneli Kanto esiintyy Tampereen Kirjafestareilla kolme kertaa viikonlopun mittaan. Kuvat: Eli Harju
TUOKIOKUVA | Kulttuuritoimituksen minireportaasi kulttuuritapahtumasta, pienestä tai isosta.
TAPAHTUMA: Tampereen Kirjafestarien 2023 ensimmäinen päivä 2.12.
PÄÄPAIKAT: Tampere-talon kolme kerrosta.
TUNNELMA: Kupliva ja vilkas, silti rauhallinen. Lipputiskille pääsi kertymään ruuhkaa puolen päivän aikoihin, mutta itse festarialueella ei tarvinnut jonottaa eikä missään tönitty, vaikka tiiviin ohjelman perässä olisi tehnyt mieli juosta salista toiseen. Edes myyntitiskien äärellä lompakosta ankarasti ulos pyrkivien setelien kovaääninen havina ei latistanut kiertelyn iloa.
Vaikka väkeä riittää, Kirjafestareilla on tervetullut olo ja iloinen meininki.
HUIPPUHETKIÄ: Kirjafestarit on jo itsessään loppuvuoden huippuhetkiä Tampereella. Jokainen ohjelmanumero ja messupöytä on aivoja kutittava ja kaunis.
Kirjailija Anneli Kanto esiintyy Kirjafestareilla viikonlopun mittaan kolmessa eri tilaisuudessa kertomassa uusimmista teoksistaan Punaorvot ja Saalistetut. Hän sanoo pitävänsä tapahtuman rauhallisuudesta.
– Tämä on hyvä paikka. Keskustelut käydään rauhallisesti saleissa, joissa ei ole yleishälyä. Nämä muistuttavat vähän Turun kirjamessuja siinä mielessä, että ovat kulttuuriset eivätkä kaupalliset, mille sillekin on tietysti paikkansa. Tampereen Kirjafestarit eivät ole myöskään kalliit, joten tänne voivat tulla pienemmätkin näytteilleasettajat, esimerkiksi pienkustantamot.
Kannon mielestä omista uusista teoksista kertominen on ihanaa, eikä messuille tai festareille lähteminen ole koskaan vastenmielistä.
– Kun kirja valmistuu, jää sellainen tyhjiö, että mitä minä nyt teen. Kirjoittaminen on tavallaan umpio, jossa vain istuu huoneessaan ja kirjoittaa. Sitten kun tällä tavalla kommunikoi ihmisten kanssa, se umpio avautuu. Ja onhan se aina ihanaa puhua kirjoista!
Kirjansitojamestari Kaija Pihlajamäki oli tullut poikkeuksellisesti pitämään messupöytää. Hän ei usein ehdi myymään tekemiään tuotteita tapahtumiin, koska tilaustyöt pitävät hänet kiireisenä.
Kirjansitojamestari Kaija Pihlajamäki hyödyntää työssään luonnonmateriaaleja ja yhteistyötä monenlaisten käsityöläisten kanssa. Mustan kirjan kannen lukko on sepän takoma, ja oikean alareunan neulakirjoissa on monesta paikasta koottua villaa.
– Esimerkiksi kirjankorjausasiakkaita on todella paljon. Teen myös arkistosidontaa, esimerkiksi sanomalehtien vuosikertoja. Sitten on muunlaisia tilaustöitä, niin kuin hääkirjoja, Pihlajamäki kertoo.
Korjattavat kirjat ovat muun muassa Raamattuja, virsikirjoja ja keittokirjoja, jotka ovat kulkeneet pitkään suvussa, tai sanakirjoja, joilla on paljon käyttöä. Myös romaaneja tulee korjattaviksi.
– Tässä työssä saa olla ihmisten elämänkierrossa mukana, se on hienoa.
Markku Yli-Erkkilä on kirjoittanut ja kuvittanut pelillisiä kirjoja, joissa lukijan valinnat vaikuttavat siihen, miten tarina päättyy. Joskus peliä ei pääsekään läpi, ja silloin tarinan joutuu aloittamaan alusta. ”Tein nämä alakoululaisia ajatellen, mutta aikuisetkin ovat kertoneet pitäneensä niistä”, Yli-Erkkilä sanoo.
Oma lauantain kohokohtansa oli toki Tulenkantaja-palkintotilaisuus. Palkinto jaetaan kotimaiselle teokselle, jolla uskotaan olevan vahvoja mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla. Iltapäiväinen tilaisuus vetikin Aamulehtisalin täyteen kuulijoita.
Tänä vuonna ehdolla palkinnon saajiksi olivat Juhani Branderin Amerikka, Antti Hurskaisen Suntio, Reetta Niemelän kirjoittama ja Katri Kirkkopellon kuvittama Mustan kuun majakka, Katja Raunion Viime aikoina ja Iida Turpeisen Elolliset.
– Kun ulkomaiset kustantajat ostavat teoksia, tällaiset palkinnot ovat tärkeitä, ja 11-vuotias Tulenkantaja on siinä jo melko tärkeä, kertoi kirjallisuuden vientikeskus Filin johtaja Tiia Strandén tilaisuuden alussa.
Kaisa Järvelän haastateltavina vuoden 2023 Tulenkantaja-ehdokasteosten tekijät Reetta Niemelä, Katri Kirkkopelto, Katja Raunio, Antti Hurskainen, Iida Turpeinen ja Juhani Brander.
Vuoden 2023 Tulenkantaja-palkinnon voitti Katja Raunion romaani Viime ajat. Häirinnästä, varattomuudesta ja patriarkaalisesta vallasta kertova teos on Raunion kolmas romaani.
Jokaista päivää ja tapahtumaa piristää toki karvakaveri, ja Kirjafestareilla sellaisia oli tavattavissa uudella Lasten alueella Opus 1 -salissa. Kennelliiton koulutuksen käyneet vapaaehtoiset lukukoirat vuorottelivat salissa kuuntelemassa ääneen lukemista ja vastaanottamassa rapsutuksia.
Lukukoira Elli on rodultaan pumi. Elli ja ohjaaja Sanna Laine ovat olleet mukana lukukoiratoiminnassa jo pari vuotta.
Lukukoira Elli ja lukukoiraohjaaja Sanna Laine ovat käyneet jo kaksi vuotta kirjastoissa ja kouluissa.
– Elli kuuntelee kaikenlaista, sen ei tarvitse olla edes suomeksi. Mutta yleensä lapset lukevat mielellään kaikenlaisia eläinkirjoja, Laine kertoo.
Useimmiten lukukoiran asiakkaat ovat lapsia, mutta periaatteessa aikuisetkin ovat tervetulleita. Jyväskylän yliopistolla toimii kampuskoira, joka on kuunnellut muun muassa esitelmiä, sanoo lukukoirien yhteyshenkilö Heli Jalander.
KOMMENTIT: Paikalliset Katri, Jarno ja Vieno olivat käyneet festivaalialueella ensin konsertissa ja tulleet sitten kiertämään lastenkirjojen aluetta.
Jarno, Vieno ja Katri olivat lähteneet kirjafestareille koko perheen voimin. He tulivat juuri Tatu ja Patu -kirjojen luojia tapaamasta.
– Saatiin Ainolta (Havukainen) ja Samilta (Toivonen) nimmarit, Vieno kertoo.
– Ja upea piirustus Tatu ja Patu -kirjaan, Katri lisää.
SÄÄ: Ulkona sormia ja nenänpäätä nipisteli raikas pakkanen, mutta Tampere-talossa ilmanala oli oikein sopiva. Vain välillä yleisömäärä alkoi nostaa lämpötilaa saleissa.
JÄRJESTÄJÄ: Tampere-talo Oy, pääyhteistyökumppanina Aamulehti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Maria Veitolan vaikea valinta – kuka saa Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia palkinnon?
KIRJALLISUUS | Matti Kuusela luki ehdokaskirjat, löysi oman suosikkinsa – mutta uskoo Maria Veitolan valitsevan toisin.
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
