Marja Aaltio, teksti ja kuvat

Kirjalitta on koko perheen lastenkirja- ja sanataidefestivaali. Tämän vuoden teemana on Kirja liikuttaa. Viikon aikana on paljon ohjelmaa, ja maanantaina hämeenlinnalainen kirjailija Tapani Bagge tulee Tesoman kirjastoon kertomaan työstään ja kirjoistaan.

Kulttuuritoimitus nappasi monia dekkareitakin kirjoittaneen Baggen kuulusteluun. Kameran linssin eteen hänet raahattiin hiljattain Helsingin kirjamessuilla, ja revolverihaastatteluun hän vastasi sähköpostitse.

* *

Millä tavalla kirjat ovat liikuttaneet sinua, konkreettisesti ja kuvainnollisesti?

– Kirjat ovat liikuttaneet minua sadoilla koulu- ja kirjastovierailuilla ympäri Suomen, Hangosta Kilpisjärvelle saakka, ja Tukholmaan ja Barcelonaankin. Uudessa-Seelannissa kävin muuten vain, mutta siitäkin syntyi kirja, joka ilmestyy tammikuussa. Se on toimintajännäri Vieras maa.

– Hiljattain liikutuin lukiessani Bohumil Hrabalin kirjaa Liian meluisa yksinäisyys. Tarina miehestä, joka joutui työkseen paalaamaan kiellettyjä kirjoja jätepaperiksi, osui suoraan sydämeen.

Kirjalitta nostaa esiin liikunta-, urheilu- ja peliaiheista lastenkirjallisuutta ja pohtii, miten tarinat ja liikkuminen yhdistyvät toisiinsa. Onko sinulla jotain peliaiheisia kirjoja?

– Aika monessa lasten- ja nuortenkirjassani pelataan jalkapalloa, jääkiekkoa tai salibandya, joissain myös shakkia. Niitä olen itsekin harrastanut. Missään kirjassani nämä eivät kyllä ole pääosassa.

Miten tarinan ja liikkumisen voisi yhdistää?

– Voisi vaikka käydä katsomassa kirjan tapahtumapaikkoja, kuten minäkin monesti käyn kirjoittaessani niitä.

Oletko tehnyt jotain muuta työtä kuin kirjailijan työtä?

– Kokeilin aika monta ammattia ennen kuin kaksikymppisenä aloin kirjoittaa elääkseni: puistotöitä, vartiointia sekä antikvariaatin, sarjakuvakaupan ja levykaupan myyjän hommia.

Miksi ryhdyit kirjailijaksi?

– Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta. Tuntuu vieläkin. Tarinoiden kertominen sanoin on hieno ammatti.

Miten löydät kirjojesi aiheet?

– Luen paljon kaikenlaista, katson elokuvia ja tv-sarjoja, kuuntelen ihmisten tarinoita, matkailen ja mietiskelen, kuuntelen musiikkia, käyn kävelemässä tai pyöräilemässä. Kaikki tämä auttaa siihen, että ideoita putkahtelee mieleen. Sitten ne täytyy vain kirjoittaa ylös ja seuloa niistä sellaiset, joista syntyy kirja.

Tapani Bagge asettui kuvattavaksi kirjojensa viereen. Baggen kirjoittamat kirjat täyttäisivät helposti koko hyllyn. Hän on kirjoittanut noin 117 kirjaa ja kirjoittaa koko ajan lisää.

Olet tuottelias kirjoittaja. Montako kirjaa olet kirjoittanut? Kuinka monta niistä on lasten- ja nuortenkirjoja ja kuinka monta aikuisten kirjoja?

– Olen julkaissut noin 117 kirjaa. Niistä lasten- ja nuortenkirjoja on ehkä 75 ja loput aikuisten.

Kävit juuri Helsingin kirjamessuilla kertomassa Apassit-sarjan uusimmasta kirjasta Katoava muumio. Apassit seikkailevat 1910-luvun Helsingissä. Miksi kirja kertoo niin kaukaisista ajoista ja miksi juuri Helsingistä?

– Vanhassa maailmassa on oma lumonsa, ja 1900-luvun alussa moni nykyajan keksintö oli jo olemassa tai ainakin sitä oltiin kehittämässä. Helsinki oli siihenkin aikaan Suomen suurin kaupunki, joten siellä on tilaa seikkailla erilaisissa ympäristöissä. Apassit kuitenkin vierailevat seikkailuissaan muissakin paikoissa, kuten Hämeenlinnassa kirjassa Vanajaveden hirviö. Ehkä vielä Tampereellakin?

Millaista palautetta olet saanut lukijoilta?

– Enimmäkseen ihmiset kehuvat. Esimerkiksi Apasseja ovat kehuneet niin lapset, kirjaston ja kirjakaupan ihmiset kuin kriitikotkin.

Mikä on kirjoittamisessa hankalinta?

– Ei kai siinä ole mitään hankalaa. Panee vain oikeat sanat oikeaan järjestykseen.

Mikä on parasta työssäsi?

– Kaikki. Työ on kivaa, eikä tarvitse aamulla lähteä räntäsateeseen, paitsi jos on kouluvierailu tai kirjamessut. Ja nekin ovat kivoja.

Millaiset asiat ja arvot ovat sinulle tärkeitä? Haluatko puolustaa tai edistää jotain tiettyä asiaa kirjoillasi?

– Haluan edistää kaikkia hyviä asioita, mutta yritän välttää saarnaamista. Lukija pitää saada ajattelemaan omilla aivoillaan ja oivaltamaan asiat rivien välistä.

Millaisia kirjoja itse luet?

– Paljon tietokirjoja, erityisesti historiaa. Muusikkojen, kirjailijoiden ja elokuvantekijöiden elämäkertoja. Dekkareita ja muita romaaneja, novellikokoelmia, sarjakuvia, lasten- ja nuortenkirjoja.

Mitä luit lapsena?

– Kaikkea mitä käteen osui. Aloitin Keravan kirjaston lastenosaston seitsemänvuotiaana A:sta: Aapelista ja Aarteiden kirjasta ja Andersenista. Luin sen ja nuortenosaston suunnilleen läpi ennen kuin täytin kaksitoista. Niihin aikoihin siirryin aikuisten puolelle. Huumori ja jännitys olivat mielilukemistani, mutta myös kaikenlaiset tietokirjat.

Miksi lukeminen kannattaa?

– Lukemalla saa elämyksiä ja oppii katsomaan maailmaa erilaisista näkökulmista. Pääsee itse kuvittelemaan kokonaisia maailmoja kirjailijan antamien vihjeiden pohjalta.