Panu Rajala on elämäkerturina ilmiö. Laajat teokset seuraavat toinen toistaan hengästyttävässä tahdissa. Porissa Rajala puhui runoilija Yrjö Jylhästä.
Risto Ojanen
Panu Rajala on elämäkerturina ilmiö. Laajat teokset seuraavat toinen toistaan hengästyttävässä tahdissa. Kun hitaimmat vielä lueskelevat tuoreinta, Iki-Kiannon värikkäitä vaiheita valottavaa Suomussalmen sulttaania, Rajala virittelee jo vuoden päähän ajanmukaista kuvausta Runebergistä ihmisenä.
Eikä Rajala olisi Rajala, ellei juuri olisi tullut markkinoille Erään soturin loppu, runoilija Yrjö Jylhän traaginen tarina. Siitä kuultiin Jylhä-kirjan ensimmäisessä yleisötilaisuudessa Porissa Rajalan itsensä todistamana. FT Panu Rajala veti Kirjojen yössä torstaina 22.8.2019 avaran auditorion pullolleen väkeä.
Vesa Karonen ja Panu Rajala kirjoittivat yhdessä kymmenen vuotta sitten seikkaperäisen elämäkerran Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija. Mittava biografia anekdootteineen, aikalaiskertomuksineen ja kirjeineen jätti Rajalaan yhtä kaikki tunteen, että Jylhä ihmisenä olisi sittenkin jäänyt katveeseen. Asia vaivasi niin, että hän on nyt lähestynyt Jylhää romaanin keinoin, minämuodossa. Ajankohta on sikälikin sopiva, että marraskuussa tulee 80 vuotta talvisodan alkamisesta.
Aseena eläytymiskyky
– Nythän on ilmestynyt tutkimustakin siitä, miten sota vaikutti miehiin. Komppanianpäällikkönä Jylhä antoi Taipaleenjoella hyökkäyskäskyn, jonka seurauksena kaatui 22 miestä Soinin pitäjästä. Jylhä kantoi lopun elämäänsä taakkaa epäonnistuneesta tulikasteesta, Rajala kertoi.
Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija -teoksen aineisto oli vielä muistissa ja lämmitettävissä; Karosen kanssa tutkitut vaiheet ja tapaukset alkoivat elää. Karonen tarjosi kirjoittajakumppanilleen vielä auliisti uuttakin materiaalia.
Panu Rajala signeeraili uusinta teostaan, Yrjö Jylhän elämää valaisevaa Erään soturin loppua Porin Kirjojen yössä 22. elokuuta. Kuva: Risto Ojanen
Panu Rajala luonnehti työtapaansa eläytyväksi. Sillanpää-tutkimuksissaan hän on joutunut epäilemään, että heittäytymiskykyä on liikaakin, kun hän jossain vaiheessa jo suorastaan kuvitteli olevansa F.E. Sillanpää.
Rajalalle symbioottinen suhde kuvattavaan kasvaa paljosta lukemisesta, valokuvien tutkimisesta, unien näkemisestä. Waltari (Unio mystica, Mika Waltarin elämä ja teokset, 2008) tunkee uniin edelleen, muttei kuulemma onneksi ainakaan vielä Ilmari Kianto, ”kirjallisuutemme komeljanttari, sähläri ja peluri”, toki kahden kestävän klassikkoromaanin luoja.
Ei tullut uutta Vänrikki Stoolia
Kun Rajala meni nyt Yrjö Jylhän nahkoihin, hän jakoi monumentaalisen Kiirastuli-kokoelman tekijän ahdistuksen.
– Runoilija pantiin talvisodassa kovaan paikkaan. Onneksi hän oli kovakuntoinen reservinupseeri, nyrkkeilijä ja keihäänheittäjä. Hän oli ennen sotaa ollut lisäansioinaan vieläpä kartoittamassa Karjalan maastoja, aivan kuin olisi tiennyt joutuvansa taisteluihin siellä. Vihollinen oli 20-kertainen, mutta raskaista tappioista huolimatta Yrjö Jylhän johtama komppania kesti.
Fyysisistä kyvyistään huolimatta Jylhä ei kestänyt.
– Jälkensä jättivät myös epäoikeudenmukaiset rauhanehdot, joita Jylhä ei mitenkään voinut hyväksyä.
Rajala kertoi Jylhän suurena haaveena olleen kirjoittaa Vänrikki Stoolin tarinat uudelleen sijoitettuina talvisotaan, mutta hanke ei tunnetusti toteutunut.
– Hän ei kyennyt enää sellaiseen luovuuteen, jota himoitsi. Rahkeet riittivät ”vain” Shakespearen draamojen kääntämiseen.
Jylhällä oli kaiken lisäksi onneton avioliitto. Rajala uskoo, että salakihloissa olleet Katri Vala ja Jylhä olisivat olleet kova, produktiivinen pari yhdessä. Omilla tahoillaan heillä ei ollut onnea rakkaudessa; myös molempien terveys petti. Suomalaisesta sankaruudesta kirjoittanut, sairas ja väsynyt Jylhä ajoi lopulta taksilla veljensä luo Turkuun ja ampui itsensä sotilaspistoolilla 53-vuotiaana.
