Kuvassa ylärivi vasemmalta: Pirkko Saisio, Malin Kivelä, Ralf Andtbacka ja Maija Muinonen. Alarivi vasemmalta: Antti Salminen, Laura Laakso, Aki Salmela ja Meiju Niskala.

Esiraati valitsi ehdolle Runeberg-palkintoon kahdeksan teosta, joiden joukosta voittaja valitaan. Voittaja julkistetaan Runebergin päivänä 5.2.2020.

Marja Aaltio

Runeberg-palkinnon valitsijaraadilla oli vaativa tehtävä löytää kahdeksan palkintoehdokasta 242 teoksen joukosta.

Ehdokkaiksi valikoituivat Ralf Andtbacka teoksella Potsdamer Platz. En dikt (Förlaget), Malin Kivelä teoksella Hjärtat/Sydän (Förlaget/Teos, suom. Laura Jänisniemi), Laura Laakso teoksella Mrs. Milkyway (Aviador), Maija Muinonen teoksella sexdeathbabies (Teos), Meiju Niskala teoksella Sata kirjettä kuolleelle äidille (WSOY), Pirkko Saisio teoksella Epäröintejä – tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä (Siltala), Aki Salmela teoksella Eläimen varjo (Tammi) ja Antti Salminen teoksella Mir (Poesia).

Valitsijaraatiin kuuluivat tänä vuonna kirjailija Sinikka Vuola, kriitikko Marissa Mehr ja FT, kirjallisuudentutkija Julia Tidigs.

Voittajan valitsee kolmihenkinen palkintoraati, johon kuuluvat kirjailija Marjo Heiskanen, kriitikko ja kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijonen sekä FT, kirjallisuudentutkija Veli-Matti Pynttäri.

Ehdokkaiden joukossa on sekä esikoisteoksia että kokeneiden kirjailijoiden teoksia.

Esikoisillaan ovat mukana Meiju Niskala ja Laura Laakso.

* *

Valitsijaraati kuvaa perusteluissaan Meiju Niskalan (s. 1978) kaunokirjallista esikoisteosta Sata kirjettä kuolleelle äidille näin:

”Niskalan teos yhdistelee fragmentaarista kirjoitusta, kirjemuodon keinoja sekä autofiktiivistä proosaa. Se on suruteos, jota haastavasta aiheesta huolimatta kannattelee ilmava, valoisa kieli. Myös teoksen typografinen asu ja visuaalinen kompositio ovat vaikuttava osa sekä narratiivia että esteettistä ilmaisua. Sata kirjettä kuolleelle äidille on paitsi konkreettinen myös näkemyksellinen esimerkki siitä, miten yksityisiä kokemuksia voi muokata ja käsitellä taiteen keinoin ja antaa ne pois, lahjaksi.”

* *

Laura Laakson (s. 1974) teosta Mrs. Milkyway raati kuvailee seuraavasti:

”Laakson esikoisteos, kollaasiromaani Mrs. Milkyway on tekstilaboratorio, kaunokirjallinen pähkinä, sanasirkus ja intertekstuaalinen labyrintti. Kollaasien tapaan se leikittelee myös tekijyyden kysymyksellä. Mrs. Milkyway sallii paljon leikkitilaa rakentamallaan hiekkalaatikolla: se flirttailee lukijan kanssa paljastamisen ja peittämisen välisellä jännitteellä. Kokeellinen rakenne yhdistyy seksuaalisuuden, naisellisuuden ja sukupuolen kysymyksiin, ja vaihtuvien kielirekisterien ilotulituksesta erottuu myös trauman ja hajoamisen ääni.”

* *

Kokenutta kaartia edustaa Pirkko Saisio (s. 1949), joka on mukana tekstikokoelmallaan Epäröintejä – tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Sitä kuvataan seuraavasti:

”Saision tekstikokoelma on novellistiikan ja esseistiikan keinoja hyödyntävä teos. Siinä tarkastellaan halua, tarpeita, rakkautta, ihmisten välisiä suhteita ja kirjoittamisen prosesseja – sekä nähdyksi ja toteutetuksi tulemista. Tunnustaminen merkitsee myös tunnustelemista: teos etenee kohtauksesta tai episodista toiseen pohtien ja luonnostellen. Kerronta on paljaan rehellistä, ilmaisu suvereenia. Teoksen kieli on vivahteikasta ja lauseet teräviä, jopa viiltävän osuvia. ”

* *

Myös Ralf Andtbacka (s. 1963) on julkaissut jo useita teoksia, esikoisteos Öga för öga ilmestyi vuonna 1994. Hänen essee- ja runoteoksensa Magnetmemoarerna oli vuoden 2011 Runeberg-palkintoehdokas. Nyt mukana olevaa teosta Potsdamer Platz raati kuvailee seuraavasti:

Potsdamer Platz on runo fyysisestä paikasta mutta myös muuttuva maisema, johon lukija saa astua sisään. Berliinin menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta kuvataan monikielisin keksityistä, yhdistellyistä ja manipuloiduista sanoista rakennelluin segmentein. Potsdamer Platz on paikkaa ja muistia koskeva taiteellinen tutkimustyö mutta myös geopolitiikan ja kapitalismin kerrostumien pohdintaa sekä ihmisyyden ja teknologian rajapinnan tarkastelua. Ekspansiivisen minimalistinen hybriditeos pitää lukijan herkeämättä otteessaan ja tekee vaikutuksen lukemattomilla tulkintamahdollisuuksillaan.”

* *

Malin Kivelä (s.1974) on kirjoittanut kolme romaania, kolme lastenkirjaa ja näytelmiä. Hänen teoksiaan on käännetty suomeksi, venäjäksi ja tanskaksi. Hjärtat (Sydän, suomentanut Laura Jänisniemi) on hänen neljäs romaaninsa. Valintaraati toteaa teoksesta seuraavaa:

”Kivelän fyysinen tarina Hjärtat piirtää trauman kehollisena ja sielullisena kokemuksena. Kertojaminän kuljeskelua Lastensairaalan käytävillä ja pakkasessa höyryävää Helsinkiä leimaavat aistihavaintojen yksityiskohtaisuus ja intensiteetti. Fyysinen läsnäolo tunkee läpi myös teoksen kielestä, joka on samaan aikaan sekä sykkivää ja tiivistä että kevyttä ja rytmikästä. Teksti tulee lukijan lähelle mutta jättää myös tilaa. Teos henkii vauvantuoksua ja kirjoitustyötä, odotusta ja kiihkoa – kaikkea samalla aisteihinkäyvällä tarkkuudella.”

* *

Ehdokkaista nuorimmat ovat Maija Muinonen (s. 1983) ja Antti Salminen (s. 1983). Raati kirjoittaa Maija Muinosen sexdeathbabies-teoksesta näin:

”Muinosen sexdeathbabies on antiikin tragedian elementtejä hyödyntävä, kuoleman läheisyydessä liikkuva teos. Se käsittelee kauheita ja tuskallisia kokemuksia, sohii tabuja ja matkaa läpi kaaoksen rohkealla kielellä, joka testaa ja venyttää ilmaisun rajoja. Teoksen kieli uskaltaa ulottua infantiilin ja kömpelönkin puheen rekistereihin. Luopumiseen ja kuolemaan viittaa myös tekstiasun kekseliäs painoväri, joka tuo mieleen laskimoveren sinertävyyden. sexdeathbabies lähestyy inhimillisen olemassaolon ydintä ennen näkemättömällä tavalla ja säteilee taiteellisesti uudistavaa voimaa.”

* *

Antti Salmisen Mir saa puolestaan seuraavat perustelut:

Mir on fiktiivinen dokumenttikokoelma, joka sijoittaa tieteellisen tyylin rohkeasti lyyriseen tekstimaisemaan. Asiakirjakielen, reportaasien ja päiväkirjamerkintöjen sirpaleista rakentuu postapokalyptisen, vahvasti omalakisen esteettisen biosfäärin kuvaus. Ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta kuvataan fantastisen mykologisen maailmanselityksen kautta. Teos yhdistää jännittävästi, ansiokkaasti ja lukijaa aktivoivasti filosofisen ja humoristisen lähestymistavan. Mir on Lomonosovin moottorin avaaman trilogian itsenäinen jatko-osa.”

* *

Aki Salmelan (s. 1976) faabeli- ja runoteos Eläimen varjo on hänen yhdeksäs teoksensa. Hän on suomentanut toistakymmentä teosta, joista kolme on lastenkirjoja. Eläimen varjosta raati toteaa:

Eläimen varjon lukeminen on meditatiivinen kokemus, jossa älykkäiden ja herkullisten runojen sanatarkkuutta voi vain ihailla. Hiotun ja tasapainoisen teoksen proosarunot vuorottelevat säemuodon sekä aforististen oivallusten kanssa. Häivähdys vanhanaikaista sivistystä ja viisautta yhdistyy tyylikkäästi faabeliperinteen ajankohtaisuuteen. Eläimen varjossa on voimakas eetos: siinä pohditaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta sekä ihmiskunnan tilaa. Millaisen yhteyden pystymme luomaan toisiimme, entä niihin, jotka eivät ole kuin me?”

Runeberg-palkinto

Sanomalehti Uusimaan, Porvoon kaupungin, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen arvostelijain liiton ja Finlands Svenska Författareföreningin kirjallisuuspalkinto.

Palkinto on perustettu vuonna 1986.

Palkintosumma on 10 000 euroa. Sen maksavat yhdessä sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki.

Vuoden 2019 Runeberg-palkinto myönnettiin Heikki Kännölle hänen romaanistaan Sömnö (Sammakko).