Kuvat: Liisa Valonen / Gummerus
KIRJAT | Puhealan ja kielen ammatilainen ei pitkitä sanottavaansa turhaan, vaan ilmaisee itsensä lyhin lausein ja ytimekkäästi.
”Lämpö, luottamus ja ystävällisyys ovat Röngän romaanin kantavia teemoja.”
ARVOSTELU
Matti Rönkä: Onnen kaukoranta
- Gummerus, 2024.
- 235 sivua.
Olen siinä iässä, että kaikenlainen nostalgia liikuttaa. Suotta ei mieliohjelmani radiossa ole Yle Radio 1:n Muistojen bulevardi.
Matti Rönkä kuuntelee varmaan samaa ohjelmaa. Röngän uusin romaani Onnen kaukoranta (Gummerus, 2024) on melkoinen nostalgiapläjäys itsekin – jopa niin, että jokainen luku alkaa sitaatilla tutusta Suomi-iskelmästä. Kirjassa soivista kappaleista on lisäksi koottu pitkä soittolista Spotifyihin.
Eikä siinä mitään. Musiikki oli ennen parempaa, tarinat kauniimpia, maailma oikoisemmassa järjestyksessä. Vilja kasvoi pelloilla, tehtiin oikeita töitä, valmistuttiin koulusta ja lähdettiin maalta kohti kaupunkia ja valoisaa tulevaisuutta.
Selkeä ja yksinkertainen suomalaisen elämisen malli, ilman mitään myöhempiä poliittisia painotuksia.
Raimosta Ramiksi ja tähdeksi
Onnen kaukoranta alkaa 1970-luvun Suomessa, jossa elintaso kasvaa tasaisesti ja mahdollisuuksia löytyy kaikille. Niihin tarttuu vuorollaan savolaispoika Raimo Rissanen, jonka Tarvaisen Tuomo pyytää yhtyeensä kitaristiksi ja laulajaksi.
Vuonna 1977 Rami on vajaa parikymppinen tuore ylioppilas. Kirjan lopussa eletään kuluvaa vuotta, ja musiikkimaailman untuvikosta on kehittynyt tanssilavojen kiintotähti Rami Sarri. Siinä sivussa Rami kasvaa pojasta mieheksi kaikkine siihen kuuluvine käänteineen. Matkalle mahtuu myös suomalaisen kevyen musiikin historia 50 viime vuoden ajalta.
”Ajattelin että tämä oli minun osani. Työni. Arvoni”, kypsynyt laulaja summaa seuratessaan päivätanssien yleisöä.
”Ne katsoivat minua, silmissään lämpö, kaipaus, yksinäisyys, ihmisen ikävä toisen luo.”
Lämpö, luottamus ja ystävällisyys ovat Röngän romaanin kantavia teemoja. Ne näkyvät esimerkiksi Ramin ja hänen bändikaveriensa keskinäisten suhteiden ja perheolojen kuvauksissa. Niistä tulee hyvä mieli.
Ajankuva kolahtaa syvälle
Onnen kaukoranta on määritelty iskelmäromaaniksi. Minulle se on kuin Markku Pölösen Onnen maa -elokuva purettuna sanoiksi kovien kansien väliin. Samaa perua kummatkin.
Röngän suomi on vekkulia luettavaa, iloisen leikittelevää ja keekoilematonta. Puhealan ja kielen ammatilainen ei pitkitä sanottavaansa turhaan, vaan ilmaisee itsensä lyhin lausein ja ytimekkäästi. Ja aina pieni pilke silmäkulmassa:
”Seinillä oli kirjoituksia, joissa Huttusta pidettiin mulkkuna. Myös raakalautaan jukerretut piirrokset esittivät samaa aihepiiriä. Ei Huttusta vaan mulkkua. Tai mistä minä Huttusen ulkonäön tiesin. Mainitsin siitä Riitalle. Se nauroi, ymmärsi vitsin. Se tuntui mukavalta.”
Moni Röngän kertoma 1970-luvun ilmiö kolahtaa suoraan omaan tajuntaani. Radion Pop eilen tänään -ohjelma. Kasettimankka ja sormi valmiina rec-nappulalla. Huoltoaseman kahviot, jossa keittimen lämpölevyn päälle oli aseteltu pari kymmenen pennin kolikkoa. Melodijan klassisen musiikin levyt silloisesta Neuvostoliitosta.
Ja tietysti se ihmisen ikävä toisen luo, niin vahvana kuin vähän yli 15-vuotias sen voi koskaan kokea.
”Ääni on kiehtovan vaikea soitin”
Rami Sarrin uran varrelle osuu tukku oikeitakin artisteja, kuten Anneli Sari, Hurriganes sekä Juice ja Coitus Int. Juicen suuhun on saatu pari vinoilevaa kommenttia nuorelle kollegalle. Miehen yhtään tuntien ne voisivat olla hyvinkin totta.
Röngän kertoman mukaan Ramin ja Salamat-orkesterin tarinassa on aineksia monen kotimaisen muusikon elämästä. Ajankuvaa on haettu ajan kirjallisuudesta, tv-dokumenteista ja artistien muistelmista. Itsekin laulamista harrastava kirjailija kuvaa myös asiantuntevasti Ramin ottamia laulutunteja ja niiden opetuksia. Musiikin koko maailma on hänellä hyvin hallussa.
”Paljon olen mukaillut ja muokkaillut muusikkotarinoita, niin elävistä kuin kuolleistakin laulajista ja soittajista. Ihmisen ääni on ihmeellinen, kaunis – ja kiehtovan vaikea soitin”, Rönkä tunnustaa.
Onnen kaukoranta on Matti Röngän 13. kirja – kahdeksan Viktor Kärppä -dekkarin, kolmen romaanin ja yhden kertomuskokoelman jälkeen. Kärppä-tarinat ovat ”yleisistä syistä” hieman hapantuneet, mutta nyt valitulla nostalgian tiellä kelpaa kyllä jatkaa. Hyvän mielen kirjoja kaivataan juuri tässä ajassa.
Onnen kaukoranta ilmestyy myös sähkö- ja äänikirjana 11. marraskuuta. Lukija on Matti Rönkä itse.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
