Lukupäiväkirja 2025: osa 3 – Syksyn uutuusluettelot tulevat

Kuva: Mikko Saari

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Aikaisemmin arvioin kaikki lukemani kirjat; nyt olen päättänyt päästää tästä rajoituksesta irti. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne huhtikuun aikana.

* *

Kaunokirjallisuus

Kate Atkinson: Kuolema kulkee kartanohotellissa (S&S 2025, suom. Kaisa Kattelus) – Edellisestä Jackson Brodie -kirjasta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Puitteina on vanhassa aateliskartanossa järjestettävä murhamysteeriesitys, mutta ennen kuin siihen päästään, setvitään paria taidevarkautta ja ihmetellään hyvä tovi rapistuvan aatelissuvun ja heidän ympärilleen levittäytyvän kylän asioita. Juonikuviot ovat hämmentävän monimutkaisia. Klassisiin kultakauden dekkareihin viittaillaan niin moneen kertaan, että tätä on vaikea nähdä muuna kuin parodiana Christien ja kumppaneiden maailmasta. Atkinsonilla lienee ollut hauskaa tätä kirjoittaessaan ja tunnelma kyllä välittyy lukijoillekin. Tässä on toisaalta tuttuja piirteitä aikaisemmista Brodie-dekkareista, mutta toisaalta kirja tuntuu vähän irralliselta. Nautin kuitenkin suuresti. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Elisa Shua Dusapin: Pachinko-kuulat (Siltala 2025, suom. Anu Partanen) – Korealaistaustainen, mutta Sveitsissä kasvanut nuori nainen Claire viettää kesää isovanhempiensa luona Tokiossa. Korean sotaan paenneet isovanhemmat pyörittävät pachinko-hallia ja elävät eristäytynyttä elämää. Claire opettaa ranskaa japanilaistytölle ja yrittää järjestää isovanhemmilleen matkaa Koreaan, missä nämä eivät ole käyneet kertaakaan lähtönsä jälkeen. Perhesuhteidenkin välillä on hankalia esteitä, kun kieli ja kulttuuri asettuvat väliin. Lyhyessä romaanissa on vahva tunnelma ja hienoa vieraantumisen ja kommunikoimisen vaikeuden kuvausta. Marjatta Honkasalon arvio Kulttuuritoimituksessa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maija Kajanto: Taatelitalvi (WSOY 2022) – Onko feelgoodia lukea siitä, miten yrittäjä raataa itseään hengiltä tekemällä vähintään kolmen ihmisen työt? Jos Kahvila Koivu -sarjan avausosassa oli hauskaa lukea Krissen pyrkimyksistä kehittää kahvilatoimintaa pikkupaikkakunnalla, tässä kakkososassa Krisse perustaa kahvilan seuraksi pienen butiikkihotellin. Työmäärä onkin sen jälkeen jokseenkin tolkuton. No, koska tämä on viihdettä, Krisse ei saa totaaliseen loppuunpalamiseen johtavaa romahdusta, vaan kaikki järjestyy lopulta parhain päin ja romantiikkaakin on mukana. Onneksi tämä oli aika napakan mittainen, eikä maailmanlopun tunnelmissa viivytty pitkään. Ei siis ihan ykkösosan veroinen, mutta jatkan seuraavaan osaan. Arvioni Kirjavinkeissä.

Laura Liimatainen: Sukellus (S&S 2025) – Esikoisteoksen päähenkilö Ulla pyrkii lääkikseen, taas, ja on muuttanut kesäksi Helsinkiin. Pääsykokeen tuloksia odotellessaan hän työskentelee Linnanmäellä grillissä ja haaveilee paremmasta huomisesta. Työkaveri Noomi on jo opiskelija ja kaikin puolin täydellinen: ennen kaikkea Noomi on laiha, toisin kuin Ulla. Uusi ystävyys tuntuu hyvältä, mutta Ullan on vaikea suhtautua siihen luottavaisesti. Elämän suunta on täysin auki ja itsensä hyväksyminen hankalaa. Tässä on kelpo sekoitus lihavuutta, luokkaa, ystävyyttä, itsetutkiskelua ja suunnan etsimistä. Arvioni Kirjavinkeissä. Laura Liimataisen haastattelu Kirjavinkeissä.

L. M. Montgomery: Runotyttö (Art House 2023, suom. Kaisa Ranta) – Lisää tyttökirjaklassikoita! Orpotyttö joutuu sukulaistätiensä kasvatettavaksi. Tädeistä toinen on kovin ankara, toinen onneksi lempeämpi, mutta mielikuvituksekkaalla ja herkällä tytöllä on silti kova koulu edessään. Kirjoittajan kokemuksen karttuminen näkyy, rakenteeltaan tämä oli Vihervaaran Annea parempi. Se, pitääkö enemmän touhukkaasta Annesta vai taiteellisesta Emilystä, on sitten toinen kysymys. Uusi suomennos on aikaisempaa kattavampi ja tarkempi; vertailin vanhaan ja siitähän on jätetty pois kokonaisia kappaleita ilman sen suurempaa syytä. Arvioni blogissani.

L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla (Art House 2024, suom. Kaisa Ranta) – Runotytön tarina jatkuu Kaisa Rannan lyhentämättömien suomennosten toisessa osassa. Orpotyttö on kasvanut teiniksi ja pääsee käymään lukiota. Luvassa on paljon taiteellista haaveilua, aina vain parempaa ja menestyksekkäämpää kirjoittamista, kevyesti skandaalinkäryisiä seikkailuja ystävien kanssa ja vähän myös silmien aukeamista rakkaudelle. Emily on kovasti kypsynyt ensimmäisestä Runotyttö-kirjasta. Kirja etenee edellisen tapaan yhdistelmänä kerrottua tarinaa ja Emilyn päiväkirjamerkintöjä; nyt päiväkirjamerkinnät ovat vähän laajempia ja kypsempiä. Emilyn kehitys kirjoittajana näkyy hienosti kirjojen edetessä.

Anne Muhonen: Kuuden kättelyn sääntö (Hertta 2025) – Kuuden kättelyn teorian mukaan kaikki maailman ihmiset ovat korkeintaan kuuden linkin päässä toisistaan. Eron jälkeisessä surussaan piehtaroiva 19-vuotias Pihla päättää pistää teorian testiin ja ottaa tavoitteekseen exänsä idolin, jalkapalloilija Jude Bellinghamin. Tuttu vartija opiskelee espanjaa ja tuntee espanjalaisen kieltenopettajan, siitä on hyvä lähteä kohti Madridissa pelaavaa Bellinghamia. Säeromaanin muotoon kirjoitettu matkakertomus on ilahduttava tarina oman voiman löytämisestä ja erosta selviytymisestä. Säeromaanina tämä on kallellaan enemmän selkokieliseen kuin runollisempaan suuntaan.

Ulla Onerva: Hattaradilemma (Tammi 2025) – Abivuoteen mahtuu runsaasti draamaa, kun Emma aloittaa vuoden ensirakkautensa menettäneenä. Emman huomio on kirjoitusten lisäksi vahvasti romanttisessa kirjallisuudessa, mutta Emma ei voi sietää sitä, miten romanttista kirjallisuutta aliarvioidaan ja tuomitaan. Emma alkaa ajaa rakastamansa kirjallisuuden asiaa koulussa Oikukkaiden romantikkojen piirin muodossa, mutta maailman muuttaminen ei olekaan niin helppoa. Siinä sivussa tunteet roihuavat Emman ympärillä niin hyvässä kuin pahassa ja luvassa on melkoista sotkua. Troopeistaan tietoinen romaani on viihdyttävä ja kantaaottava.

Titia Schuurman (toim.): Aito huijaus – 10 novellia nyky-Intiasta (Aporia 2016, suom. Titia Schuurman) – Suomentaja itse vinkkasi Mastodonissa tästä kokoamastaan ja suomentamastaan kokoelmasta intialaista nykykirjallisuutta. Kenttä on sinänsä helposti lähestyttävä, koska moni intialainen kirjoittaja kirjoittaa englanniksi. Mukaan on valikoitu uppo-outoja, ennen suomentamattomia nimiä, ja tyylilajeissa on edustettuna niin arkirealismia kuin spefimpää tavaraa – onpa mukana yksi vampyyritarinakin. Kelpo setti novelleja antaa näkymiä eri puolille nyky-Intiaa, jossa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla vanhat perinteet ja nopea kehitys. Arvioni Kirjavinkeissä.

Ilona Tuominen: Normipäivä (Bazar 2024) – Kortteli-sarjan kakkososassa vaihdetaan päähenkilöä ja käännetään katse Amalia Tammilehtoon, yksinasuvaan opettajaan. Edellisessä osassa Amalia sai kannustusta vaihtaa epämukava työpaikka parempaan ja Amalia odottaakin kouluvuoden alkua innolla. Uuden koulun rehtoriksi on kuitenkin kesän aikana vaihtunut naapurin Hilman yrmy pojanpoika, jolle Hilma on yrittänyt parittaa Amaliaa jo pitkään huonolla menestyksellä, ja kaiken lisäksi Amalia pistetäänkin odotetun ykkösluokan sijasta opettamaan koulun kauheinta viitosluokkaa. Melkoista suhdesoppaa ja vauhdikasta koulutyön arjen kuvausta on siis luvassa! Sarja jatkuu hyväntuulisena ja kiinnostavana, joten ei muuta kuin odottelemaan kolmososaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Reetta Vuokko-Syrjänen: Harhakoto (Hertta 2025) – Yläkoululainen Ani kärsii koulukiusaamisesta, köyhyydestä ja äidistä, jolla ei pysy hommat kasassa. Ani purkaa turhautumistaan paperille. Tarina saa oudomman käänteen, kun sorsa nappaa paperin, vie sen mennessään – ja tuo myöhemmin vastauskirjeen Lintukodosta. Yhteydestä Lintukodon Ikiin tulee Anille tärkeä keino jaksaa arjessa ja kun käy ilmi, että Iki on vaikeuksissa, Ani haluaa tehdä kaikkensa pelastaakseen Ikin. Seikkailu on jännittävä ja sen henkilögalleriassa on mukavaa syvyyttä. Anin saamattomasta äidistäkin löytyy vahvempi puoli ja jämptillä Suski-tädillä on omat heikkoutensa. Tarinassa on hieno sekoitus todellista ja fantastisia mausteita. Upea paketti!

Tietokirjallisuus

Johanna Frondelius: Feminismiä ihan kaikille (Minerva 2023) – Vaatipa pitkän ajan, että sain tämän kirjan luettua. Isoin välttelyn syy oli arvio siitä, että sisältö on enimmäkseen tuttua. Näin tosiaan oli: tämä on feminismin peruskurssi, joka käsittelee aihetta sen verran perustasolla, että pitkänlinjan feministille sisällössä ei ole liiemmin uutta. Kirja on kuitenkin toimiva, sillä se käsittelee feminismin nykytilan sujuvasti ja tehokkaasti. Tekstin monimutkaisuudesta ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni, kirja on kirjoitettu sillä tavalla selkeästi, että se muistutti paikoin selkokirjaa. Jos joku haluaa perehtyä helposti nykyfeminismiin, tämä on hyvä lähde. Arvioni Kirjavinkeissä.

Vuokko Hurme & Mari Ahokoivu: Juhlakirja (WSOY 2024) – Värikäs lasten tietokirja esittelee juhlakulttuuria monelta kantilta. Pääpaino on suomalaisissa ja Suomessa vietettävissä juhlissa, mutta mukaan on mahtunut myös kuriositeetteja maailmalta. Tekstiä ja tietoa piisaa, mutta taitto on selkeää ja kepeä kirja henkii iloista tunnelmaa. Mari Ahokoivun leikkisä kuvitus sopii aiheeseen hyvin. Arvioni Kirjavinkeissä.

Tom Jackson & Maggie Li: Matkaopas tulivuorten maailmaan (Kustannus-Mäkelä 2024, suom. Pia Korpisaari) – Luin tästä Matkaopas-sarjasta aikaisemman kirjan ja sen perusteella nappasin tämän uusimmankin luettavaksi. Tämä on oikein kelpo tietopaketti maailman tulivuorista ja kiertelee nimensä mukaisesti esittelemässä maailman merkittävimmät ja kiinnostavimmat tulivuoret. Ulkoasu on sekoitus piirroksia, karttakuvia ja valokuvia. Tässä valokuvat häiritsivät vähemmän kuin uhanalaisista eläimistä kertovassa kirjassa. Tekstiä on aika paljon, kyllä tästä aikuislukijakin oppii jotain uutta. Arvioni Kirjavinkeissä.

Kari Koskela: Kolmen kortin heitto (SKS Kirjat 2025) – 1910- ja 1920-lukujen korttihuijareita käsittelevä kirja kuvaa siinä sivussa myös rautatieverkoston kehittymisen ja teollistumisen myötä tapahtuvaa yhteiskunnallista kehitystä. Ovelille kaupustelijoille avautui uusia mahdollisuuksia ja osa tästä porukasta ryhtyi rikollisille teille. Koskela kuvaa teoksessaan yhteiskunnan varjopuolia, matalaa sosiaalista miljöötä, jossa maalaisten ja siirtolaisten huiputtaminen oli peruselinkeinoa. Kirjassa esitellään junahuijareiden toimintaa, mutta myös muutaman roiston Helsingissä pyörittämää petosliigaa. Toiminnan ytimessä oli kolmen kortin heitto, rehdiksi uhkapeliksi naamioitunut petos, jolla monet maalaisisännät ja siirtolaiset saatiin irti rahoistaan. Kirja on mielenkiintoinen kurkistus sadan vuoden takaiseen alamaailmaan.

Maria Laakso: Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus (Tammi 2021) – Kuuntelin Takakansi-podcastista Maria Laakson haastattelun ja sen innostamana nappasin lukuun koko Taltuta klassikko -sarjan. Klassikkokirjallisuushan kiinnostaa: tämän kirjan kuudestatoista klassikosta olen lukenut puolet ja loputkin olivat muuten tuttuja. Laakson tapa käsitellä klassikoita on kaikkea muuta kuin tomuinen. Tämä on hauska kirja, ja vaikka nuorisokielisenä tavoitteleekin ennen kaikkea suunnilleen yläkouluikäisiä lukijoita, tätä kehtaa kyllä suositella vähemmän tosikoille aikuisillekin, jotka haluavat vankentaa yleissivistystään, mitä länsimaisen kirjallisuuden klassikoihin tulee. Laakso on poiminut kelpo poikkileikkauksen kirjallisuushistoriaa, valinnoista ei ole suuremmin valittamista. Johanna Rojolan kuvitus on mukava lisä kirjaan. Arvioni Kirjavinkeissä.

Stacey Roderick & Kwanchai Moriya: Mikä ihmeen merenelävä? (Kvaliti 2024, suom. Jade Haapasalo) – Nappasin tämän lasten tietokirjan kirjastosta kuvittajan vuoksi: Moriya on tuttu nimi lautapelipiireistä ja jäänyt mieleen. Paperileiketyylillä kuvitettu kirja on todella kaunis ja esittelee joukon merieläimiä näyttämällä ensin jonkun yksityiskohdan ja seuraavalla aukeamalla koko eläimen. Tietoa on päiväkoti-ikäisten kirjalle sopivasti. Sarjassa on julkaistu kirjat ötököistä, linnuista ja dinosauruksista. Arvioni Kirjavinkeissä.

Susanna Syld: Tunneseksi (Viisas Elämä 2025) – Seksuaali- ja pariterapeutti opastaa kirjassaan paremman tunneyhteyden pariin. Kun seksin taustalla on vahva tunneyhteys ja avoin reitti omaan ydinminään, siinä on myös rentoutta ja turvallisuutta, jota nautintoon tarvitaan. Kirja alkaa tunneyhteyden löytämisestä omaan itseen, etenee suhteen tunneyhteyteen ja siitä kohti tunneseksiä. Mukana on paljon harjoituksia, joiden avulla asia konkretisoituu. Pariskunnille, jotka haluavat syventää seksielämäänsä, Syldin kuvaama tunneyhteydellinen seksuaalisuus on kullan arvoista ja tie parempaan läheisyyteen. Arvioni Kirjavinkeissä. Susanna Syldin haastattelu Kirjavinkeissä.

Maaria Ylikangas: Kritiikistä (S&S, 2025) – Kritiikki kiinnostaa minua omakohtaisella tasolla. Olen kirjoittanut kritiikkiä yli 20 vuotta, mutta olen koko ajan sijoittanut itseäni vernakulaarin kritiikin puolelle ja vierastanut oikeastaan koko sanaa. Olen sittemmin asian kanssa enemmän sinut ja nykyään jopa Suomen arvostelijain liiton jäsen. Maaria Ylikangas paaluttaa tietokirjamaisessa esseeteoksessaan kritiikin raja-aitoja ja rakenteita puoleensavetävällä tavalla. Selväksi käy, ettei monikaan asia ole selvä, kun kritiikistä puhutaan, ja yleiset käsitykset ovat harhaanjohtavia. Tässä riittää pureskeltavaa. Ylikankaan ajattelua suosittelen lämmöllä kaikille, joilla on jonkunlainen suhde kritiikkiin, koska tästä saa kyllä monipuolisesti näkökulmia niin kriitikon työn teoriaan kuin arkisiin olosuhteisiin. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Kuvakirjat

Réka Király: Pieni suuri tarina surusta (Etana Editions 2025) – Metsän eläimistä kertovan kuvakirjasarjan viidennessä kirjassa aiheena on suru ja kuolema. Kettu tietää kuolevansa pian. Mitä kaikkea pitää vielä tehdä ennen kuin on aika? Onneksi ystävät ovat lähellä. Ystävien osa on myös surra jälkeenpäin ketun poismenoa. Tavattoman herkkä ja kaunis kuvakirja kuvaa lähestyvää kuolemaa ja ystävän menettämisen surua hienovaraisesti. Onpa hienoa, että lapsille tehdään kirjoja tällaisella taidolla. Arvioni Kirjavinkeissä.

Réka Király: Pieni suuri tarina huomisesta (WSOY 2013) – Pöllöä mietityttää, mikä ihme on huominen. Tänään on selvä juttu, eilinen on myös helppo ymmärtää – mutta huominen? Ei mitään aavistusta. Muiden yritykset selittää asiaa eivät tuo asiaan selvyyttä, joten eläinystävät päättävät valvoa koko yön nähdäkseen, mitä tapahtuu. Ilahduttavaa oli GoodReads-arvio, jossa todettiin ”I found this book to be more confusing than helpful” – tämä onkin filosofiaa pienille lapsille, eikä anna selkeitä yksiselitteisiä vastauksia. Királyn kuvitus on todella kaunista. Arvioni Kirjavinkeissä.

Réka Király: Pieni suuri tarina ystävyydestä (Etana Editions 2017) – Suloisessa pienten lasten kuvakirjassa Siili ja Jänis ovat Ketun luona yökylässä, kun Hiiri saapuu kylään ja puheenaiheeksi nousee pelko. Jänis väittää, ettei pelkää mitään. Ystävät auttavat Hiirtä poimimaan puusta jättipäärynän, mutta Jänispä saakin oppia pelkäävänsä korkeita paikkoja. Ystävien kanssa pelot ovat kuitenkin voitettavissa ja itsensä voi ylittää. Sympaattisen tarinan opetus on hyvä ja kuvat kauniita. Arvioni Kirjavinkeissä.

J. S. Meresmaa & Pamela Samel: Kevätystävyys (Etana Editions 2024) – Suomalais-virolaista yhteistyötä Lastenkirjasilta-hankkeen kautta. Arpa saattoi tämän kirjan tekijät yhteen ja näin syntyi kevyesti riimitelty tarina kohtaamisesta liito-oravan ja tavallisen oravan välillä. Kaksi vähän erilaista voi olla ystäviä keskenään. Samelin kuvitus on hauskasti lapsellista, eloisaa ja leikkisää. Soma kirja!

Runous

Kristian Blomberg: Sukupolvialus (Poesia 2025) – Blombergin runous on miellyttänyt ja ajatus tieteisfiktiosta ponnistavasta runokokoelmasta miellytti. Kokoelma osoittautui kuitenkin pettymykseksi. Blomberg kirjoittaa hyvin fragmentaarisesti ja elliptisesti. Loppupuolelta löytyy jonkun verran hyviä oivalluksia (“vielä hetken / saatamme olla ihmisiä / ja tunnistaa liikennevaloja maisemasta”), mutta kokonaisuus on muuten lähinnä turhauttavalla tavalla vaikeasti hahmottuva. Toisinaan runoissa vaikeus ei haittaa, mutta tämän kanssa lähdin jotenkin heti väärällä jalalla liikkeelle ja huomasin lähinnä ärtyväni Blombergin tavasta asetella säkeensä. Jättipä kylmäksi!

Anna Tapola: Puut liikkuvat öisin (Aviador 2025) – Esikoisrunokokoelman tyylilajina on lyhyehkö proosaruno. Kuvasto on luonteeltaan hurjanpuoleista, kokoelman kansikuva on synkkä ja sisäsivuillakin tapahtuu pelottaviakin asioita. Kokoelmassa on monenlaista levottomuutta: on kauhukuvastoa, eroottisuutta, kuolemaa. Kokonaisuus on vähän vaikeasti käsiteltävä, en saa siitä ihan kiinni, mutta matka on kuitenkin ennemmin kiinnostava kuin luotaantyöntävä. Ei helppo, mutta kiehtova. Arvioni Kirjavinkeissä.

Uutuuskirjat

Hertta Kustannus ehti ensimmäisenä minun tutkaani syksyn kirjoillaan. Kattauksessa on yhdeksän kirjaa ja joukossa monta kiinnostavaa teosta. Edith Arkon Eino / Aurora oli hieno selkokielellä kirjoitettu kääntökirja, joka kuvasi nuorten rakkaustarinan. Nyt ilmestyy Samira / Ninni, jossa kerrotaan kahden yhdeksäsluokkalaisen tarinat. Teos käsittelee nuorten haaveita ja mielenterveyshaasteita.

Seanan McGuiren Ovi joka sydämessä aloittaa kirjasarjan, jonka aiheena ovat erilaisiin ihmemaihin tiensä löytäneet lapset. Kirja kertoo lapsista sen jälkeen, kun he ovat joutuneet pois ihmemaistaan. Asetelma vaikuttaa kiinnostavalta ja kirjaa kuvaillaan ”synkän purevaksi”. Suomennos on Kaisa Rannan käsialaa, mikä lupaa hyvää.

Jacqueline Harpmanin En ole koskaan tuntenut miehiä on ilmestynyt jo 1990-luvulla, mutta belgialaisen kirjan englanninnos on saanut viime aikoina nostetta TikTokissa. Sitä kautta se on noussut myös Hertan listalle. Nana Sironen on suomentanut dystooppisen tarinan naisista maanalaisessa vankilassa. Vaikuttaa kiinnostavalta.

Lopuksi on vielä Anne Muhosen Särkyneen sydämen korjaussarja, sanaton kuvakirja aikuisille. Tämä on kiinnostava genre, johon tutustuminen ei koskaan ole ison kynnyksen takana.

Innon kuvastossa on jälleen yksi Auschwitzin X -kirja. Luulisi, että tässä vaiheessa jotakuinkin jokainen ammattinimike olisi jo käsitelty. Kuvastossa on kaikennäköistä, mutta kiinnostavinta on Aura Koiviston sieniteemainen romaani Lahottajat.

Kirjapajan kuvastosta nappaan heti kiinni Ito Ogawan Paperikauppa Tsubakaan. Japanilaista hidasta tyylittelyä ja rentoa ihmiskohtaloiden kuvausta, Raisa Porrasmaan suomennoksena? Takuuvarmasti.

S&S:n kuvastossa Marisha Rasi-Koskisen Kesuura tutkiskelee ihmisyyttä ja tietoisuutta androidin näkökulmasta. Susanna Hastin uusi romaani Toivottomuus kuulostaa hurjalta; edeltäjä Ruumis/huoneet oli yksi ilmestymisvuotensa parhaita, joten odotukset ovat korkealla. Piia Leino on kirjoittanut ennenkin hyvä scifiä ja uutuus Hämärän laulu lupaa matkaa syvälle sekä avaruuteen että ihmisen sisimpään.

Viihdekirjallisuuden puolelta voi harkita Jaana Tapion esikoisromaania Näin on hyvä. Asetelma kuulostaa vähän tavanomaiselta – kaupunkilaisnainen oppii rakastamaan leppoisaa maalaiselämää – mutta pistetään harkintaan.

Lanupuolelta löytyy Miila Westinin Myyttiset-sarjan päätösosa Sammuva valo. Nyt kun sarja tulee päätökseensä, on sopiva aika lukea koko trilogia. Maija Hurmeen filosofinen kuvakirja Mistä kaikki päivät tulevat? vaikuttaa myös puhuttelevalta.

Kustannus-Mäkelän kuvastosta pistää heti silmään Heli Koskisen Zeta – Pelisuunnittelun mestariksi, joka kertoo pelisuunnittelun perusteita ja esittelee pelien mekaniikkoja ja historiaa. Hanna Kökön uuden Virhekartasto-sarjan avausosa Aron Vala ja aaveraiteet voisi olla tutustumisen arvoinen.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua