Jani Henttonen. Kuva: Ulla-Maija Svärd
ANTIKVARIAATTI | Lukulaarissa uskotaan paperiseen kirjaan. Niin uskovat sen asiakkaatkin. Monen lapsiperheen Tampereen kesäretkeen kuuluu käynti Särkänniemessä ja Lukulaarissa.
”On vakioasiakkaita, jotka käyvät melkein päivittäin.”
Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat
Tammikuussa antikvariaatti Lukulaarissa on hiljaisempaa joulusesongin jälkeen, mutta ei mitenkään hipihiljaista. Tavallisena torstaina iltapäivällä asiakkaita saapuu tasaiseen tapaan.
Antikvariaatissa on kaksi huippusesonkia: joulukuu lahjanostajineen ja heinäkuun lomalukemisten hankinta-aika.
Kauempaakin tulee lapsiperheitä loma-aikana ja heillä on Tampereella kaksi vakiokohdetta, Särkänniemi sekä Lukulaarin runsas lasten- ja nuortenosasto.
Yläkerran neliöt ovat kompaktit, mutta alakerrassa avautuu kirjataivas. Jatkuvasti järjestellään liikkeen rakennetta ja uusia hyllyjä sovitellaan entisten sekaan.
Henkilökunta käy iltakierroksen ja huhuilee, onko täällä ketään, nyt suljetaan ja kohta sammuvat valot. Voisi olla, että joku on jäänyt hyllyjen väliin niin kirjojen lumoihin, ettei ole ottanut huomioon ajan kulua.
Kanta-asiakas ja ensikertalainen
Me tapaamme tammikuisena torstaina dramaturgi Seija Holman, jolla on kolme olohuonetta: kotona, Lukulaarissa ja Pälkäneen kirjastossa. Hän on kiinnostunut Nobel-voittaja Annie Ernaux’n kirjoista. Sitten hän katsastaa, onko tullut uusia lintukirjoja. Erik Bruunin kokoelmateos olisi myös tervetullut.
Seija Holma jännittää parhaillaan, kuinka hänen Sally Salmisen kirjan pohjalta sovittama näytelmänsä Katrina löytää yleisönsä.
– Olen eläkkeellä Tampereen Työväen Teatterissa, mutta teen vielä kevään puolipäiväistä Kuopion kaupunginteatterissa, hän kertoo.
Tyhjin käsin Holma ei tälläkään kertaa poistu Lukulaarista, vaan mukaan lähtee muun muassa Tuija Välipakan ruokakirja Kirjailijan keittiössä.
Viiden minuutin päästä törmäämme Juha Kantolaan, joka on ensimmäistä kertaa Lukulaarissa.
– Etsin Tarzaneita ja kaveri vinkkasi tämän paikan.
Tarzaneita löytyikin alakerrasta.
45 vuotta taivalta takana
Lukulaari juhli joulukuussa 45 vuoden ikää. Viiden vuoden päästä juhlitaan sitten komeammin. Kivaksi synttäri- ja joululahjaksi Lukulaari sai Kotilieden lukijoiden valinnan Suomen parhaaksi antikvariaatiksi.
Jani Henttonen osti työpaikkansa omakseen puolitoista vuotta sitten. Mukana pysyivät työkavereina Hannele Kivilahti ja Arto Lappi, joka tekee töitä osa-aikaisesti silloin, kun kirjailijan työt sallivat. Lappi on ollut töissä Lukulaarissa 25 vuotta, ja hän on asettunut ”kalustoon”. Suurimman osan ajasta hän on ollut osa-aikainen. Hannele Kivilahti on ollut Lukulaarissa töissä reilut 17 vuotta.
– Tämä oli pitkään edellisellä omistajalla Juha Kallunkilla. Hän suunnitteli eläkepäiviä. Juhan kanssa olimme jo pidemmän aikaa miettineet siirtymää, joten olin sitä kypsytellyt takaraivossani valmiiksi.
– Tässä kaupassa oma suhde liikkeeseen oli tärkeä tekijä. Minun työurallani tämä liike on tärkeä ja se on monille muille merkityksellinen. Mietin, että tästä saisin pitkän työuran mielekkäissä puitteissa.
Pandemia kolkutteli kuitenkin takaraivossa. Ensimmäinen koronakevät hiljensi kaupungin, ja pandemian ensimmäiseen vuoteen mahtui paljon epätietoisuutta tulevasta. Pandemia oli suuri epävarmuustekijä, mutta Jani päätti uskaltaa ja kaupat tehtiinkin toisena koronakesänä.
– Omistajanvaihdos onnistui. Työpaikat säilyivät ja liike pysyi tutuissa käsissä.
Lukulaari oli Janin perusleiri
45 vuoden taipaleen alku oli Juhan äidin ja äidin ystävän antikvariaatti Kauppakadulla vuonna 1977. Nimi on aina ollut Lukulaari.
Vuonna 1991 Lukulaari muutti Puutarhakadulle. Juha Kallunki piti liikettä 30 vuotta. Eläkepäivistä hän ei juuri ehtinyt nauttia, sillä hän menehtyi pian omistajanvaihdoksen jälkeen.
– Olen ollut Lukulaarissa noin 17 vuotta. Hannele aloitti hieman ennen minua. Tullessani olin innostunut vaellusmatkoista ja tahdoin kävellä pitkiä matkoja. Juha piti matkailusta ja ymmärsi minun tarpeeni. Sain pitää Lukulaaria niin sanottuna perusleirinä ja käydä kävelemässä pitkiä matkoja. Moni työnantaja ei olisi tätä mahdollistanut, Jani kertoo.
Erinomainen polkupyörä
Jani Henttonen vertaa Lukulaaria yli 40-vuotiaaseen polkupyörään.
– Polkupyörä on ollut kovassa käytössä, sitä ei ole juurikaan huollettu, mutta siitä huolimatta se on erinomainen polkupyörä. Pyörä vaatii päivitystä ja huoltoa, mutta sen runko täytyy pitää samana, koska se on hyväksi havaittu. Yksityiskohtia voi muuttaa. Jostain syystä ajattelen paljon tämän polkupyörän kautta.
Verkkonäkyvyyttä ei ennen ollut ja sitä laajennetaan pikku hiljaa. Itse liiketilaa järjestellään ja somistetaan. Se on kaaoksen järjestämistä, eikä tähtäimessä ole täydellisyys.
– Hylly kerrallaan käymme tätä läpi. Tavaraa on paljon. Haemme selkeämpää ilmettä, jos joku hakee jotakin. Tämän tyyliseen paikkaan kuuluu pieni kaaos, koska se on myös kodikasta.
Lukulaarin rakenne on nyt se, että yläkerrassa ovat dekkarit seinustalla, paljon haettu scifi-kirjallisuus, sarjakuvat, musiikki ja elokuvat. Alakerrassa on kaunokirjallisuus ja kaikki muu erikoiskirjallisuus.
Yläkerrassa on myös uutuushyllykkö, jossa on tuoreimmat tulokkaat. Kassalla on suosituksia ja poimintoja harvinaisemmista niteistä.
Isoja eriä ja pieniä eriä
Suurin osa myytävistä kirjoista on käytettyjä ja kotikirjastoista. Jonkin verran hankitaan valikoiden kustantamoilta.
Kaikki ei kelpaa, koska tilaa on rajallisesti. Vanhat kirjasarjat, kirjakerhokirjat ja vanhat bestsellerit ovat niitä, joilla ei ole menekkiä.
– Toisaalta meillä ei ole paineita saada myytyä kirjaa puolessa vuodessa, vaan me voimme odottaa vaikka 20 vuotta.
Menekkiä on maailman kirjallisuuden klassikoilla, kuten vaikka Dostojevskillä. Klassikoita on koeteltu monta vuosikymmentä, joten ne kestävät aikaa. Toisaalta kysytään tuoreita uutuuskirjoja.
– Päivittäin meille tarjotaan sellaista, mitä emme voi ottaa. Pitkän uran ansiosta alkaa olla tuntumaa siitä, mikä vetää ja mikä ei. Antikvariaatit ovat keskenään erilaisia, maantieteellisestikin, mutta niin ovat kirjakaupatkin.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus
Alusta asti Lukulaari on halunnut olla koko perheen antikvariaatti.
Antikvariaatissa onkin aina huomioitu lapset ja nuoret. Tähän on viime aikoina panostettu lisää.
– Minua ilahduttaa, että joka viikko käy lapsia ja nuoria. Heille meillä on iso osasto. Nuoret hakevat paljon englanninkielistä lukemista, Henttonen sanoo.
– Aina valitetaan, että nuoret eivät lue. Se ei pidä paikkaansa, vaan osa lukee hyvinkin paljon. Minulla on luotto siihen, että tämä puoli menestyy, jos sen tekee hyvin. Tekee hyvää katsoa peiliin ja miettiä, onko tarjonta kunnossa ja relevanttia.
Alusta asti Lukulaari on halunnut olla koko perheen antikvariaatti.
Jotain sinistä ja vähän ruskeaakin
– Hannelella ja Artolla on omat erityisosaamisensa ja uusimmalla työntekijällä Annastina Sonnélla omansa. Me emme ole samasta muotista, vaan meillä kaikilla on monen näköisiä kiinnostuksen kohteita.
– Toisaalta kaikesta pitää tietää jotain perustietoja, ja onhan meillä pääkirjasto Metso vieressä, josta hakea apua. Joskus joku etsii jotain sinistä kirjaa, jossa oli vähän ruskeaa ja joka oli hauskakin. Sitä sitten yhdessä arvuutellaan ja mietitään, mikä se olisi, kun näin epämääräistä haetaan. Kirjoja on niin paljon, että vaatii ammattitaitoa, että osaa hakea oikean.
Toiset asiakkaat ovat hyvin tarkkoja hakemisessaan. Toiset kiertelevät katsomassa ja antavat sattuman ratkaista, koska hyllyissä voi olla melkein mitä vaan.
Vahva vakioasiakaskunta
Lukulaarilla on vahva vakioasiakaskunta. Toiset tuovat jälkikasvunsakin antikvariaattiin. Kauempaakin käydään.
– Tiesin tähän ryhtyessäni, että tässä on potentiaalia. Kenties olemme nyt Tampereen vanhin kirjakauppa ja kivijalkakauppojen joukossakin senioriosastoa. Tämän liikkeen jatkuvuuden ylläpito on tärkeää ja merkityksellistä, Jani sanoo.
Jatkuvuudesta yksi osoitus ovat ulkomailla asuvat suomalaiset, jotka hakevat lomillaan hirveät pinot luettavaa.
Näin alkuvuonna on aikaa järjestellä ja laittaa hyllyjä uudelleen. Ensi kesänä siitä harvinainen tilanne, että Hannele Kivilahti ja Jani Henttonen voivat pitää heinäkuussa pienen pätkän lomaa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirsi Kunnas kirjoitti yli 40 vuotta sitten nuoren Jounin vihkoon Lahden kirjailijakokouksessa uniikin lorun
LUKIJOILTA | Lukijoiden muistoissa nousevat esiin sekä Kirsi Kunnaksen kirjoittamat rakkaat runot että huumorintajuinen ja välitön ihminen runojen takana.
Jalmari Finne oli monen toimen mies ja elämä oli hänelle seikkailua – syntymästä nyt 150 vuotta
JUHLAVUOSI | Jalmari Finne syntyi 1874 eli hänen syntymästään tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta. Kangasalan suuruuteen voi tutustua uudella sivustolla ja kirjaston näyttelyssä.
Sota Ukrainassa: Maxim Fedorov palaa pelottomasti toimittajaksi Kiovaan ja jatkaa kirjojen kirjoittamista
HENKILÖ | Maxim Fedorov on kiertänyt syksyn ajan Suomea erilaisissa kirjallisuustapahtumista ja saanut lahjaksi muun muassa Tampere-kalsarit, mutta nyt hän palaa töihinsä rauhattomaan Kiovaan.
Lukupäiväkirja 2024 – osa 11: Novellikokoelmia ja uutuusluetteloita
LUKEMINEN | Mikko Saari luki marraskuussa nipun romaaneja, useamman novellikokoelman ja vielä muutamia kevään kirjakuvastoja.