Jani Henttonen osti oman työpaikkansa – Lukulaarissa kirja elää pitkän elämän

Jani Henttonen. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti
Ulla-Maija Svärd, kuvat

Tammikuussa antikvariaatti Lukulaarissa on hiljaisempaa joulusesongin jälkeen, mutta ei mitenkään hipihiljaista. Tavallisena torstaina iltapäivällä asiakkaita saapuu tasaiseen tapaan.

Antikvariaatissa on kaksi huippusesonkia: joulukuu lahjanostajineen ja heinäkuun lomalukemisten hankinta-aika.

Kauempaakin tulee lapsiperheitä loma-aikana ja heillä on Tampereella kaksi vakiokohdetta, Särkänniemi sekä Lukulaarin runsas lasten- ja nuortenosasto.

Yläkerran neliöt ovat kompaktit, mutta alakerrassa avautuu kirjataivas. Jatkuvasti järjestellään liikkeen rakennetta ja uusia hyllyjä sovitellaan entisten sekaan.

Henkilökunta käy iltakierroksen ja huhuilee, onko täällä ketään, nyt suljetaan ja kohta sammuvat valot. Voisi olla, että joku on jäänyt hyllyjen väliin niin kirjojen lumoihin, ettei ole ottanut huomioon ajan kulua.

Seija Holma on vakioasiakkaita. Hänelle Lukulaari on kuin yksi olohuone oman kodin ja Pälkäneen kirjaston lisäksi. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Meidän käydessämme Arto Lapilla oli vapaapäivä, mutta hänen kirjansa oli läsnä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Kanta-asiakas ja ensikertalainen

Me tapaamme tammikuisena torstaina dramaturgi Seija Holman, jolla on kolme olohuonetta: kotona, Lukulaarissa ja Pälkäneen kirjastossa. Hän on kiinnostunut Nobel-voittaja Annie Ernaux’n kirjoista. Sitten hän katsastaa, onko tullut uusia lintukirjoja. Erik Bruunin kokoelmateos olisi myös tervetullut.

Seija Holma jännittää parhaillaan, kuinka hänen Sally Salmisen kirjan pohjalta sovittama näytelmänsä Katrina löytää yleisönsä.

– Olen eläkkeellä Tampereen Työväen Teatterissa, mutta teen vielä kevään puolipäiväistä Kuopion kaupunginteatterissa, hän kertoo.

Tyhjin käsin Holma ei tälläkään kertaa poistu Lukulaarista, vaan mukaan lähtee muun muassa Tuija Välipakan ruokakirja Kirjailijan keittiössä.

Juha Kantola oli saanut kaveriltaan vinkin, että Lukulaarista kannattaa etsiä Tarzaneita. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Kirjan elämä on Lukulaarissa pitkä, koska antikvariaatissa ei ole paineita myydä kirjaa loppuun puolessa vuodessa. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Viiden minuutin päästä törmäämme Juha Kantolaan, joka on ensimmäistä kertaa Lukulaarissa.

– Etsin Tarzaneita ja kaveri vinkkasi tämän paikan.

Tarzaneita löytyikin alakerrasta.

45 vuotta taivalta takana

Lukulaari juhli joulukuussa 45 vuoden ikää. Viiden vuoden päästä juhlitaan sitten komeammin. Kivaksi synttäri- ja joululahjaksi Lukulaari sai Kotilieden lukijoiden valinnan Suomen parhaaksi antikvariaatiksi.

Jani Henttonen osti työpaikkansa omakseen puolitoista vuotta sitten. Mukana pysyivät työkavereina Hannele Kivilahti ja Arto Lappi, joka tekee töitä osa-aikaisesti silloin, kun kirjailijan työt sallivat. Lappi on ollut töissä Lukulaarissa 25 vuotta, ja hän on asettunut ”kalustoon”. Suurimman osan ajasta hän on ollut osa-aikainen. Hannele Kivilahti on ollut Lukulaarissa töissä reilut 17 vuotta.

– Tämä oli pitkään edellisellä omistajalla Juha Kallunkilla. Hän suunnitteli eläkepäiviä. Juhan kanssa olimme jo pidemmän aikaa miettineet siirtymää, joten olin sitä kypsytellyt takaraivossani valmiiksi.

– Tässä kaupassa oma suhde liikkeeseen oli tärkeä tekijä. Minun työurallani tämä liike on tärkeä ja se on monille muille merkityksellinen. Mietin, että tästä saisin pitkän työuran mielekkäissä puitteissa.

Pandemia kolkutteli kuitenkin takaraivossa. Ensimmäinen koronakevät hiljensi kaupungin, ja pandemian ensimmäiseen vuoteen mahtui paljon epätietoisuutta tulevasta. Pandemia oli suuri epävarmuustekijä, mutta Jani päätti uskaltaa ja kaupat tehtiinkin toisena koronakesänä.

– Omistajanvaihdos onnistui. Työpaikat säilyivät ja liike pysyi tutuissa käsissä.

Jani Henttonen vertaa Lukulaaria polkupyörään, joka on erinomainen, mutta kaipaa pientä päivitystä ja huoltoa. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Kartta opastaa, mistä mitäkin löytyy. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Lukulaari oli Janin perusleiri

45 vuoden taipaleen alku oli Juhan äidin ja äidin ystävän antikvariaatti Kauppakadulla vuonna 1977. Nimi on aina ollut Lukulaari.

Vuonna 1991 Lukulaari muutti Puutarhakadulle. Juha Kallunki piti liikettä 30 vuotta. Eläkepäivistä hän ei juuri ehtinyt nauttia, sillä hän menehtyi pian omistajanvaihdoksen jälkeen.

– Olen ollut Lukulaarissa noin 17 vuotta. Hannele aloitti hieman ennen minua. Tullessani olin innostunut vaellusmatkoista ja tahdoin kävellä pitkiä matkoja. Juha piti matkailusta ja ymmärsi minun tarpeeni. Sain pitää Lukulaaria niin sanottuna perusleirinä ja käydä kävelemässä pitkiä matkoja. Moni työnantaja ei olisi tätä mahdollistanut, Jani kertoo.

5482 Lukulaarin peruskokoonpano eli Jani Henttonen, Annastina Sonné ja Hannele Kivilahti. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Erinomainen polkupyörä

Jani Henttonen vertaa Lukulaaria yli 40-vuotiaaseen polkupyörään.

– Polkupyörä on ollut kovassa käytössä, sitä ei ole juurikaan huollettu, mutta siitä huolimatta se on erinomainen polkupyörä. Pyörä vaatii päivitystä ja huoltoa, mutta sen runko täytyy pitää samana, koska se on hyväksi havaittu. Yksityiskohtia voi muuttaa. Jostain syystä ajattelen paljon tämän polkupyörän kautta.

Verkkonäkyvyyttä ei ennen ollut ja sitä laajennetaan pikku hiljaa. Itse liiketilaa järjestellään ja somistetaan. Se on kaaoksen järjestämistä, eikä tähtäimessä ole täydellisyys.

– Hylly kerrallaan käymme tätä läpi. Tavaraa on paljon. Haemme selkeämpää ilmettä, jos joku hakee jotakin. Tämän tyyliseen paikkaan kuuluu pieni kaaos, koska se on myös kodikasta.

Lukulaarin rakenne on nyt se, että yläkerrassa ovat dekkarit seinustalla, paljon haettu scifi-kirjallisuus, sarjakuvat, musiikki ja elokuvat. Alakerrassa on kaunokirjallisuus ja kaikki muu erikoiskirjallisuus.

Yläkerrassa on myös uutuushyllykkö, jossa on tuoreimmat tulokkaat. Kassalla on suosituksia ja poimintoja harvinaisemmista niteistä.

Alakerrassa on kaunokirjallisuus ja erikoiskirjallisuus. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Isoja eriä ja pieniä eriä

Suurin osa myytävistä kirjoista on käytettyjä ja kotikirjastoista. Jonkin verran hankitaan valikoiden kustantamoilta.

Kaikki ei kelpaa, koska tilaa on rajallisesti. Vanhat kirjasarjat, kirjakerhokirjat ja vanhat bestsellerit ovat niitä, joilla ei ole menekkiä.

– Toisaalta meillä ei ole paineita saada myytyä kirjaa puolessa vuodessa, vaan me voimme odottaa vaikka 20 vuotta.

Menekkiä on maailman kirjallisuuden klassikoilla, kuten vaikka Dostojevskillä. Klassikoita on koeteltu monta vuosikymmentä, joten ne kestävät aikaa. Toisaalta kysytään tuoreita uutuuskirjoja.

– Päivittäin meille tarjotaan sellaista, mitä emme voi ottaa. Pitkän uran ansiosta alkaa olla tuntumaa siitä, mikä vetää ja mikä ei. Antikvariaatit ovat keskenään erilaisia, maantieteellisestikin, mutta niin ovat kirjakaupatkin.

Joskus joudutaan ratkomaan arvoituksia, kun asiakas hakee ruskeaa kirjaa, jossa on vähän sinistä ja joka on hivenen hauskakin. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Kirjailijat valokuvina. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus

Alusta asti Lukulaari on halunnut olla koko perheen antikvariaatti.

Antikvariaatissa onkin aina huomioitu lapset ja nuoret. Tähän on viime aikoina panostettu lisää.

– Minua ilahduttaa, että joka viikko käy lapsia ja nuoria. Heille meillä on iso osasto. Nuoret hakevat paljon englanninkielistä lukemista, Henttonen sanoo.

– Aina valitetaan, että nuoret eivät lue. Se ei pidä paikkaansa, vaan osa lukee hyvinkin paljon. Minulla on luotto siihen, että tämä puoli menestyy, jos sen tekee hyvin. Tekee hyvää katsoa peiliin ja miettiä, onko tarjonta kunnossa ja relevanttia.

Alusta asti Lukulaari on halunnut olla koko perheen antikvariaatti.

Jotain sinistä ja vähän ruskeaakin

– Hannelella ja Artolla on omat erityisosaamisensa ja uusimmalla työntekijällä Annastina Sonnélla omansa. Me emme ole samasta muotista, vaan meillä kaikilla on monen näköisiä kiinnostuksen kohteita.

– Toisaalta kaikesta pitää tietää jotain perustietoja, ja onhan meillä pääkirjasto Metso vieressä, josta hakea apua. Joskus joku etsii jotain sinistä kirjaa, jossa oli vähän ruskeaa ja joka oli hauskakin. Sitä sitten yhdessä arvuutellaan ja mietitään, mikä se olisi, kun näin epämääräistä haetaan. Kirjoja on niin paljon, että vaatii ammattitaitoa, että osaa hakea oikean.

Toiset asiakkaat ovat hyvin tarkkoja hakemisessaan. Toiset kiertelevät katsomassa ja antavat sattuman ratkaista, koska hyllyissä voi olla melkein mitä vaan.

Pääosa valikoimasta on käytettyjä ja peräisin kotikirjastoista, jonkun verran hankitaan kustantamoilta eriä. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Koska kirjoja on paljon, on joukossa kaikenlaisia sattumia. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Vahva vakioasiakaskunta

Lukulaarilla on vahva vakioasiakaskunta. Toiset tuovat jälkikasvunsakin antikvariaattiin. Kauempaakin käydään.

– Tiesin tähän ryhtyessäni, että tässä on potentiaalia. Kenties olemme nyt Tampereen vanhin kirjakauppa ja kivijalkakauppojen joukossakin senioriosastoa. Tämän liikkeen jatkuvuuden ylläpito on tärkeää ja merkityksellistä, Jani sanoo.

Jatkuvuudesta yksi osoitus ovat ulkomailla asuvat suomalaiset, jotka hakevat lomillaan hirveät pinot luettavaa.

Näin alkuvuonna on aikaa järjestellä ja laittaa hyllyjä uudelleen. Ensi kesänä siitä harvinainen tilanne, että Hannele Kivilahti ja Jani Henttonen voivat pitää heinäkuussa pienen pätkän lomaa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua