Roope Lipasti. Kuvat: Otto Virtanen / WSOY
KOLUMNI | Runeberg Junior -lastenkirjallisuuspalkinnon tarkoituksena on edistää lasten lukuintoa. Palkinto jaetaan kuitenkin sellaisessa salamyhkäisyydessä, että uutisjuttua on mahdotonta kirjoittaa olematta auttamatta myöhässä.
”Me 1900-luvun loppupuolen lapset kasvoimme kirjojen ja kirjallisuuden keskellä, ja lukeminen ja kirjoitustaito muodostuivat meille itsestäänselvyydeksi, mutta tosiasiassa ne vaativat kokoaikaista huomiota ja huolenpitoa pysyäkseen hengissä.”
Runebergin päivänä 5.2.2023 tamperelainen Marja Kyllönen palkittiin Runeberg-kirjallisuuspalkinnolla teoksestaan Vainajaiset (Teos, 2022). Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto Runeberg Junior jaettiin kaksi päivää aikaisemmin, mutta asian uutisointi jäi vähäiseksi. Tällä kertaa ei voi yksin syyttää lasten- ja nuortenkirjallisuuteen yliolkaisesti suhtautuvaa mediaa, sillä koko palkintojenjako oli verhottu salamyhkäisyyteen.
Päätin jo viime vuoden puolella kirjoittaa Runeberg Junior -palkintojenjaosta Kulttuuritoimitukseen jutun. Ongelmana on, että Runeberg-kirjallisuuspalkinnolla ei ole verkkosivuja. Wikipedia kertoo, että Runeberg Junior jaetaan vuosittain Runebergin päivän tienoilla, sen tarkemmin päivää erittelemättä. Oletin palkintojenjaon tapahtuvan Runebergin päivänä samaan aikaan isoveli (tai -sisko) -palkinnon kanssa. Väärin meni.
Kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse, sanoo vanha suomalainen sananlasku. On ristiriitaista, että samaan aikaan, kun lehdet ja toimittajat voivottelevat lasten ja nuorten lukemisen huonoa tilaa, he jättävät lasten- ja nuortenkirjat ja -kirjailijat huomiotta. Mutta aina ei voi (näköjään) syyttää mediaa. Runeberg Junior -palkinnon tiedotuksessa on parannettavaa.
* *
Me 1900-luvun loppupuolen lapset kasvoimme kirjojen ja kirjallisuuden keskellä, ja lukeminen ja kirjoitustaito muodostuivat meille itsestäänselvyydeksi, mutta tosiasiassa ne vaativat kokoaikaista huomiota ja huolenpitoa pysyäkseen hengissä.
Ei riitä, että kaikenmaailman kolumnistit vaahtoavat, ettei nuoriso lue. Luku- ja kirjoitustaidon ylläpitäminen vaatii kirjallisuuden tuomista lähelle, siitä keskustelemista, kirjailijoiden ja kirjallisuuden vaalimista, ja näkyvää kirjallisuuskritiikkiä. Ellei kukaan hehkuta kirjojen hienoutta lapsille ja nuorille, eivät he siitä innostukaan.
Runeberg-kirjallisuuspalkintoa pidetään maan toiseksi merkittävimpänä kirjallisuuspalkintona, eikä 10 000 euron Junior-palkinto ole mitätön sekään. Palkinnon jakajien pitäisi suhtautua palkitsemiseen sen vaatimalla arvokkuudella. Vaikeneminen ei ole aina arvokkuuden tae.
* *
Vuonna 2023 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Runeberg Junior -palkinnon sai Roope Lipasti Turun paloon sijoittuvalla seikkailukirjallaan Palavan kaupungin lapset (WSOY, 2022). Teoksen on kuvittanut Sami Saramäki.
Muut ehdolla olleet teokset olivat Amanda ja Sofia Chanfreaun Giraffens hjärta är ovanligt stort (Schildts & Söderströms), Mikko Kalajoen ja Jani Ikosen Almus: Tännetuloa terve (WSOY), Helena Meripaasin Pystykorvatalvi (Otava), Annika Sandelin ja Jenny Lucanderin När farmor flög (Förlaget), Arttu Unkarin ja Kai Vaalion Isämies ja hyytävä hypnoosi (Otava), Sanna Sofia Vuoren ja Cara Knuutisen Lejon kommer (Förlaget) sekä Mimi Åkessonin ja Linda Bondestamin Här är alla andra (Förlaget).
Runeberg Junior -lastenkirjallisuuspalkinnon ovat perustaneet Porvoon kaupunki ja sanomalehti Östnyland/Ksf Media. Palkinnon arvo on 10 000 euroa ja sen tarkoituksena on edistää lasten lukuintoa.
Petri Hänninen
Lue myös kolumni lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Junior -palkinnosta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
Kiertoilmaisujen sietämätön keveys ja tuska – kolumni pyhäinpäivälle
KOLUMNI | ”Minä en enää varsinaisesti pelkää kuolemaa, mutta kammoan jäähyväisiä. Pelkkä ajatus hyvästeistä elämäni ihmisille pakahduttaa sydämeni”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
Pistäkää nimi mieleen: toimittaja Jaakko Keso
KOLUMNI | Päivi Vasara on viehättynyt Jaakko Keson Tämä on Amerikka -sarjaan, joka on katsottavissa Yle Areenassa.
Elinan surma on oopperaa aidoimmillaan, tunteen paloa ja mielenliikutusta, joka ei tee mitään puolivillaisesti
KOLUMNI | Topi Lepojärvi kävi todistamassa Oskar Merikannon harvoin esitettyä oopperaa, ja päätti kirjoittaa aiheesta arvostelun, joka ei olisi vain copy-pastattu ChatGPT:stä.
