”En halunnut kirjoittaa tätä kirjaa alentaakseni Leinon arvoa kirjailijana” – Tiina Lehikoinen ja Punelma

Kuva: Toni Härkönen

Erkki Kiviniemi, teksti

Miten päädyit lopulliseen rakenneratkaisuun? Punelma on kirjoitettu Eino Leinon romaanin Jaana Rönty johdosta tai päälle. Sinulla on henkilöinä Jaana, ”kirjailijasi” ja minä, joka on kertoja.

– Kun tutustuin Leinon kyseiseen romaaniin reilu kymmenen vuotta sitten, tiesin, että haluan tehdä vastatarinan Jaanan elämästä. Kyse ei kuitenkaan ole päällekirjoituksesta. Vaikka olen lainannut Punelmaan Jaanan hahmon, olen myös laajentanut tapahtumia, ja romaanini kompositio ja tyyli eroavat Leinon teoksesta. Olen halunnut kertoa eri aineistoja hyödyntäen vaihtoehtoisen tarinan ja huomioida Jaanan kohtaloon mahdollisesti vaikuttaneita historian tapahtumia.

– Yritin aluksi kirjoittaa Jaanasta yksikön kolmannessa persoonassa, hän-muodossa. Lopuksi päädyin tyyliin, joka on sukua Brechtin eeppiselle teatterille, sillä se sopi ajatuksiini paremmin. Teoksessa limittyvät esseihtivät jaksot, fiktiiviset elementit ja lyyrisemmät puhuttelukohtaukset. Romaanin kertojana toimii ikäiseni dokumentaristi, jonka hahmossa on samoja piirteitä kuin omassa elämässäni, mutta kertoja en ole minä, vaan hän on kolmas henkilö, joka vertailee ja arvioi tapahtumia. Kertoja haluaa kuvitella Jaanan elämänvaiheet uudella tavalla.

Kuinka dokumentaarinen Leino on pyrkinyt olemaan? Vai onko teos täysin fiktiivinen?

– Romaanissa mainittu Lentuan kylä on olemassa, ja teos oli aikansa poliittisia oloja kommentoineen routavuosisarjan keskimmäinen osa. Vaikka Jaanan hahmo on (kai) fiktiivinen, kaikki henkilöt ovat eräänlaisia aikalaisaatteiden karikatyyrejä, ja satiiri ammentaa osin reaalitodellisuuden tapahtumista.

Oliko Leinon asenne kirjoittamiseensa ylimielinen?

– Uskon hänen suhtautuneen kirjoittamiseen tosissaan, mutta hän oli sekä pakinoissaan että routavuosiromaaneissaan hyvin ironinen. Jaana Rönty -romaanissa oppimattomasta rahvaasta piirtyvä kuva on täysin toisenlainen kuin runebergiläisen tradition ihanteelliset talonpojat, ja spekuloin kirjassani kuvaustavan mahdollisia syitä. Kenties taustalla vaikutti kirjailijan poliittinen pettymys ja hän katsoi rahvaan olevan altis vääränlaisiksi kokemilleen aatteille.

– Jaana Rönty ilmestyi jonkin aikaa ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen. Minua kiinnostaa, vaikuttivatko vaalit Leinon teokseen.

Leino muuttui kai noihin aikoihin työväenliikkeen vastustajaksi, vai kuinka?

– Leino oli nuorsuomalainen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että suurlakon jälkeiset ajat vaikuttivat hänen yhteiskunnallisiin näkemyksiinsä, ja hänen ajatukset paitsi vanhasuomalaisista myös rahvaasta jyrkkenivät. Hakaniemen mellakoihin hän laittoi Jaanan riehumaan hysteerisenä ja potkimaan ruumiita.

– Punelman kertoja pohtii näitä tapahtumia ja kirjailijan mahdollisten poliittisten intressien osuutta Jaanan muotokuvaan, sillä hän ei usko Jaanan olleen väkivaltainen.

Liittyykö kristinuskon tuleminen näihin aiheisiin? Oliko vanhempi kalevalainen ýhteiskunta hyvin erilainen kuin kristinuskon puhdasoppisuuden aika?

– En usko mihinkään kalevalaiseen yhtenäiskulttuuriin, mutta voidaan ajatella, että käännytysoppina kristinusko tuhosi munaisten uskontojen tavat ja maailmankuvan, jossa voiman (eli ”väen”) nähtiin olevan läsnä kaikkialla luonnossa. Tieteellisen vallankumouksen myötä ihminen ja muu luonto miellettiin toisistaan erillisiksi; tai nainen edusti yhä materiaalista luontoa, ja mies aineetonta järkeä. Ja toisaalta teollistumisen myötä proletariaatista tuli anonyymiä työmassaa ja luonnon tavoin ”varanto”, kun taas henkevyys oli sivistyneistön ominaisuus.

Miehinen järki oli Leinolla siis keskiössä?

– Vaikka Leino oli kulttuuriliberaali, koen, että monien muiden sivistyneistön edustajien tavoin hän oli omille etuoikeuksilleen melko sokea. Mutta minä en ole kirjoittanut Punelmaa Leino-tutkimukseksi. (Sellaisesta kiinnostuneen kannattaa lukea vaikkapa Panu Rajalan kirjoittama Leino-elämäkerta Virvatuli!)

– Romaanini keskiössä on nimenomaan Jaana ja hänen kaltaistensa syrjästä kotoisin olevien köyhällistönaisten olot viime vuosisadan taitteen Suomessa.

Olet kirjoittanut väriopista. Miten Albersin värioppi liittyy kirjaan?

– Vaikka Albers puhuu värien reaalisista ominaisuuksista, halusin pohtia hänen teoriaansa värien vuorovaikutuksesta myös symbolisten värien yhteydessä. Kansallisromantiikan vehreät ja siniset maisemat olivat sivistyneistön kaunoluomuksia, jotka peittivät näkyvistä materiaalisen puutteen, ja metsää kaadettiin jo tuolloin valtavia määriä. Idyllisten panoraamojen kääntöpuoli paljastui viimeistään ensimmäisen sortokauden aikana. 1900-luvun alussa Suomi oli aineellisesti ja poliittisesti hyvin jakautunut, ja tilanne johti lopulta sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä.

Leino oli siis sininen?

– Hän oli nuorsuomalainen ja sisällissodan aattona sekä sodan aikana valkoisten puolella. (Ko. esimerkiksi hänen pamfletti Helsingin valloitus.)

Syrjä on yhden luvun nimi. Leino halusi pois periferiasta?

– Käsittelen romaanissani maantieteellistä eriarvoisuutta ja toisaalta syrjäseuduista ja niiden asukkaista luotuja kuvia. Ne ovat paitsi Jaana Rönty -romaanissa myös nykyään usein negatiivisia ja hyvin yksinkertaistavia, aivan kuten nais- ja työläishahmojen kuvaukset ovat perinteisesti olleet.

– Olen halunnut haastaa dikotomista ajattelua, johon tällaiset stereotyyppiset kuvaukset pohjaavat. ”Syrjän” käsite on tuotettu nimenomaan ”keskuksesta” käsin.

Sanot päätehtäväksesi ymmärtää tuon ajan naista?

– Nimenomaan köyhää ja syrjästä kotoisin olevaa naisoletettua henkilöä ja hänen elämänsä materiaalisia reunaehtoja. Se on fokus, mutta olen halunnut tuoda samat kysymykset tähän aikaan. Meillä on yhä Jaanan kaltaisia ihmisiä keskuudessamme, mutta nähdäänkö heitä edelleenkään? Onko tilanne muuttunut?

Onervan osuus? Hänhän puolusteli Leinoa vielä myöhäisissä muistelmissaan.

– Leinoa puolustettiin aikanaan laajasti. Hän sai useita valtion kirjallisuuspalkintoja, ja oli suurlakon aikaan myös näkyvä mielipidevaikuttaja nuorsuomalaisena pakinoitsijana. Tarkastelen sekä Leinon että Onervan hahmoja Jaanan hahmoa vasten, jotta erilaiset erot piirtyisivät näkyviin. Punelmassa on myös muita historiallisia henkilöitä läsnä. Kyse on yhteiskunnallisesta romaanista, jossa törmäytän eri aatteita.

Työväenlehdistä olet löytänyt kirpeää arvostelua Leinon teoksia kohtaan. Niistä on todella hyviä esimerkkejä.

– Arvosteluissa oli näkemyksiä, joita ei ole juuri huomioitu aiemmin. Koen tärkeäksi laajentaa kuvaa.

Miten Leino suhtautui punaisiin ylipäänsä?

– Larmola ja Vattulainen ovat tuoneet esiin, että Leinon näkemykset sosiaalidemokratiasta olivat ristiriitaisia. Hän sympatiseerasi alkuun työläisten vapaamielisyyttä, mutta vierasti luokkatietoista retoriikkaa. Jaana Rönty -romaanissa sosiaalidemokraateista annettu kuva on kaikkea muuta kuin mairitteleva.

– Pohdin Punelmassa kirjailijan aatteellisia näkemyksiä suhteessa Jaanan muotokuvaan ja sitä, missä määrin juuri punaisuus oli syy siihen, että Jaanalle kävi Leinon romaanissa niin kuin kävi.

Elokuva on esillä kirjassa. Kertoja on opiskellut alaa.

– Kertoja on dokumenttiohjaaja. Silläkin tavoin kysymys toden ja fiktion sekoittumisesta on Punelmassa läsnä, ja romaanissa pohditaan myös taiteen ja toden välistä suhdetta. Dokumentitkin ovat aina todellisuuden rajausta. Aivan samoin kuin Leinon aikalaiskriittinen romaani nosti tietyt asiat esiin tuon ajan yhteiskunnasta tietystä näkökulmasta, ja samalla toiset asiat peittyivät näkyvistä.

Miten käsität cartesiolaisen ajattelun tuossa ajassa?

– Dualistinen jako henkisiin ja aineellisiin olentoihin ynnä ominaisuuksiin näkyi muun muassa siinä, miten rahvaasta puhuttiin ja kirjoitettiin. Länsimaisessa kulttuurissa aineettomat ominaisuudet on mielletty fyysisiä paremmiksi; järki on nähty maskuliinisena ja ruumis feminiinisenä ja vähempänä. Tätä jaottelua on sittemmin kritisoitu paljon, ja myös Punelma purkaa binääristä ajattelua. Se on monella tapaa haitallista ja nähdäkseni pääsyy nykyisiin ongelmiimme.

Raiskauskohtaus poliisilaitoksella on Leinolta rankka valinta?

– Sitä on kritisoitu epäuskottavaksi, kuten mellakoihin liittyvää Jaanan raakuutta. Aikalaiskriitikoista esimerkiksi Wilkuna piti Leinon henkilöhahmoja pinnallisina, ja Työläisnaisen kriitikko H. A. nosti esiin, kuinka Jaanan ajatuksia ei kuvata romaanin alussa juurikaan, ja kuitenkin sama henkilö muuttuu sosialistiksi ja suorastaan anarkistiksi.

– Nämä kriittiset näkemykset ovat mielestäni täysin oikeutettuja, ja siksi olen tuonut ne Punelmassa esiin. Jaanan kuvauksessa kummallisinta on, ettei Leinon kertoja näytä osoittavan lainkaan empatiaa häntä kohtaan, mistä myös Tarkiainen kritisoi aikanaan teosta. Jaanan raiskauksetkin tuntuvat olevan teoksessa eräänlaisia dramaturgisia höysteitä.

Onko kirjan loppu nöyrtymisen kuvaus?

– Minä luen Leinon romaanin lopun ironisena ja pohdin Punelmassa sen merkityksiä poliittisena allegoriana. Kun vanhasuomalainen pappi taluttaa hankeen sammunutta Jaanaa, työläisnaista, yöllisessä lumisateessa, en voi olla ajattelematta sitä nuorsuomalaisen Leinon kannanottona ensimmäisten eduskuntavaalien tulokseen, joka oli nuorsuomalaisten kannalta todella huono.

– Lumipyry rinnastuu nähdäkseni Leinon ensimmäisen sortokauden alussa käyttämiin luontometaforiin, joilla hän kuvasi maan kiristynyttä poliittista tilannetta. Jaana Rönty -romaanissa sumu on muuttunut paksuksi pyryksi, joka peittää tulevaisuuden näkyvistä.

Sääliikö Leino Jaanaa?

– Annamari Sarajas on pohtinut luennassaan Zolan Nanan mahdollista vaikutusta Leinon proosaan, ja toisaalta Jaanan hahmoa on mahdollista lukea myös eräänlaisena allegoriana tahritusta Suomi-neidosta ja pettäneestä Ihanteesta. Leinon romaanin kertojan ironinen suhtautuminen köyhien katovuosina saamaan tukeen on hämmentävää, koska hätäapu kohdistui Leinon synnyinseutujen kärsijiin. Leino kuvaa tätä kyynisesti.

– Ehkä irtolaisuuslaki ja maata kuohuttaneet torpparilakot vaikuttivat asenteeseen. Sivistyneistön mielestä maata omistamaton ja kaupunkiin vyöryvä väki oli raakaa ja arvaamatonta. Jaana Rönty -romaanissa he eivät saa sympatiaa osakseen, tosin kritiikkiä osoitetaan myös pintasivistynyttä sivistyneistöä ja heidän hyväntekeväisyysharrastuksiaan kohtaan.

Mutta se ei ole ollut kirjasi motiivi?

– Kirjani fokus on Jaanassa ja hänen kaltaisten henkilöiden elämän materiaalisten reunaehtojen näkyväksi tekemisessä. Olen kiinnostunut nimenomaan Jaanan kohtalosta. Mutta koska hänen kuvansa on niin kärjistynyt, olen halunnut pohtia rinnalla hänet luoneen kirjailijan mahdollisia motiiveja ja syitä tällaiseen kuvaukseen, ja toisaalta tarkastella myös kirjasta esitettyjä tulkintoja, jotka poikkeavat osin toisistaan. Ja laajemmassa kuvassa miettiä erilaisia representaatiotakäytänteitä, niihin liittyvää valtaa ja taiteen eettisyyttä.

Lue arvio Punelma-romaanista tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua