Valokuvaaja Petri Nuutisen kädenjälki on näkynyt Tampereella yli 40 vuotta – ja näkyy yhä

03.04.2020

Viime keväänä Petri Nuutiselta julkaistiin Rooma-aiheinen kirjakaunotar. Nyt hän on tallentanut Tampereen ratikkatyömaan vaiheita tulevaa varten. Projektit edustavat vain pientä osaa hänen monipuolisesta urastaan.

Arto Murtovaara, teksti

Paitsi vapaa valokuvaaja, Petri Nuutinen on myös kuvajournalisti: kuvatoimittaja, lehtikuvaaja, graafinen suunnittelija sekä vedostaja. Tarkka ja kokenut ammattimies osaa arvostaa korkealaatuista käsityötä sekä ensiluokkaisia materiaaleja.

– Just viikonloppuna on oopperaa Tampere-talossa, Carmenia. Ensi-ilta on perjantaina. Käsiohjelma on painossa ja kuvat kuvattuna, Petri Nuutinen kertoi, kun haastattelin häntä helmikuun puolivälissä.

Konserttitalo on Nuutiselle todella tuttu paikka; hän kuvasi siellä ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten, kun Tampere-talossa oli koeyleisö. Sittemmin hän on kuvannut siellä lukemattomia konsertteja, erilaisia kulttuuritilaisuuksia ja oopperaa. Nuutisen mukaan välissä meni useampia vuosia, ettei hän kuvannut oopperatuotantoja – nyt lähes 10 vuoden mittaan kymmenkunta oopperaa.

– Joskus 1990-luvulla tein paljonkin teatteria, Työväen Teatteria ja Tampereen Teatteria.

* *

Goony Strömmer Salhojankadun Pubissa vuonna 1992. Kuva: Petri Nuutinen

Yksi Tampereen ravintolamaailman legenda, Salhojankadun pub, juhli viime vuoden marras-joulukuun vaihteessa 50-vuotistaivaltaan ja sen kunniaksi ilmestyi komea kirja. Matti Wacklin on kirjoittanut sen tekstit ja tehnyt siihen sisältyvät haastattelut. Visuaalinen puoli ja taitto ovat Nuutisen käsialaa, ja moni kirjan valokuvistakin on hänen ottamiaan.

Nuutisen mukaan kirja on ”tavallaan historiikki, mutta enemmän juhlakirja”.

– Salhoja ei ole kuollut yhteisö, vaan se elää aktiivisesti.

– Mun ideana oli, että kun ihminen vie kirjan kotiinsa, pieni pala pubista, sen tunnelmasta ja atmosfääristä, tulee hänen kotiinsa, Nuutinen sanoo ja viittaa siihen, että public house on brittikulttuurissa synonyymi olohuoneelle.

Työkohteena Salhoja-kirjan tekeminen ei ollut Nuutiselle niin pitkä kuin tekstistä vastanneelle Wacklinille, 3–4 kuukautta kaikkiaan.

* *

Yksi Roma-juhlanäyttelyn (2015) teoksista. Pigmenttivedostus käsinmaalatulle alumiinipohjalle.

Toisen viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan liittyvä kypsyttely oli kaikkinensa huomattavasti pidempi – ja leikkaa useammallakin tasolla hänen lempikaupunkiaan Roomaa.

– Vuoden 2015 keväällä, kun täytin 60 vuotta, olin pitkään Roomassa, Circolo Scandinavon residenssissä. Siellä kuvasin luonnoskirjaani. Syksyllä, kun Valokuvakeskus Nykyaika muutti uusiin tiloihin just ennen joulua, pidin siellä 60-vuotisnäyttelyn.

Petri Nuutinen vei työt galleriaan, koska hän halusi tehdä ne tuoreeltaan. Juhlanäyttely ROMA ei siis ollut mikään koko uraa käsittelevä retrospektiivi, vaan kokonaan uusi juttu.

– Siitä jäi ajatus, että haluaisin tehdä siitä kirjan. Vähitellen se kasaantui. Se liittyi Aaro Hellaakosken runoon, joka toimi inspiraation lähteenä, Nuutinen sanoo viitaten mainitun runon visuaaliseen ja typografiseen muotoon, jota voi lukea monella tapaa.

– Sillä oli ajatuksellinen yhteys mun kuviin.

* *

Kirjassa Nuutinen kertoo matkanneensa Roomaan ensi kerran reilut 30 vuotta sitten ja sittemmin useasti. Hän käyttää yhä ensimmäiseltä matkalta ostamaansa Aldo Rossin suunnittelemaa espressopannua.

Mainitulla residenssimatkalla innoittajana toimi Hellaakosken runo Dolce far niente – suloinen joutilaisuus, ihana tekemättömyys. Runo on julkaistu kokoelmassa Jääpeili (Otava 1928) ja sen korjausliuskat on tallennettu SKS:n arkistoon. Niistä näkee runoilijan työprosessin, johon Nuutinen viittaa ja jota selittää tekstissään.

Tältä pohjalta Nuutinen ryhtyi sananmukaisesti taivuttamaan kuviaan uuteen muotoon. Lopulta hän rakensi ainutkertaisia kuvallisia leikkauksia ja kokemuksia ystäväkseen muuttuneesta Roomasta.

ROMA – dolce far niente -kirjan jokainen kappale on yksilöllisesti numeroitu.

Yksi taso on kirja itse. Se on taideteos, huolella viimeistelty, upea käsityötaidon näyte. Petri Nuutinen halusi siihen tiettyjä elementtejä, ja tekeminen vei aikaa.

Hänen työhuoneensa on Tampereen Tullin alueen Pienteollisuustalossa. Sen alakerrassa on toiminut legendaarinen Palosen kirjansitomo, jota on vetänyt Teuvo Palonen, nyt eläkkeellä oleva ammattilainen. Palosella oli verstaassaan vanhoja kirjapainostansseja, kirjaimia, joita Nuutinen keksi käyttää kirjassa.

Painetut ja sidotut kirjat on viimeistelty käsityönä, pääotsikon ROMA Nuutinen on ”runtannut” niihin käsin.

– Jokainen kirja on yksilöllisesti numeroitu.

Typografian määränneet vanhat metallikirjaimet piti etsiä, siksi kirja valmistui Nuutisen mukaan vasta nyt.

Hellaakosken tiheätunnelmaisen runon korjausliuskat on kuvattu sisäkansiin, sisempänä on runon lopullinen muoto alkuperäisessä käsikirjoitusliuskassa sekä runo käännettynä englanniksi ja italiaksi – samoin Rooma-teksti. Sitten ovat tietenkin kuvat.

Kokonaisuus on kerta kaikkiaan upea.

* *

Petri Nuutinen on kotoisin Jyväskylästä. Tampereelle hän tuli vuonna 1962, kun meni kouluun. Valokuvaajaksi hän opiskeli Lahdessa vuosina 1974–1977 ja oli Helsingissä vielä valmistumisensa jälkeen. Tampereelle hän palasi vuonna 1979.

Vuonna 1982 Nuutinen oli perustamassa Valokuvakeskus Nykyaikaa, jonka ensimmäinen toimipiste oli Ratinassa. Nuutinen toimi ensimmäiset kymmenen vuotta sen puheenjohtajana. Hän työskenteli freelancer-kuvaajana ja kuvajournalistina ja kuvasi valtavan määrän aikakausijulkaisuille. Varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla hän teki myös paljon teatteritöitä.

Sylvi Salosesta Veikko Sinisaloon, Työviksen suuria diivoja ja monia muita niiden jälkeen.

kalle päätalo

Petri Nuutinen kuvasi kirjailija Kalle Päätalon vuonna 2000. Saman vuoden Marraskuussa päätalo kuoli. Kuva: Petri Nuutinen

Nuutinen kuvasi myös kirjailija Kalle Päätalon oululaisen kulttuurilehti Kaltion silloiselle päätoimittajalle Jussi Vilkunalle. Päätalo ehti kuolla ennen kuin lehti julkaistiin, mutta juttu oli jo painettu, eikä siihen voinut tehdä enää muutoksia.

– Haastattelun voi tehdä puhelimessa, mutta kuvat täytyy käydä ottamassa paikallisesti – esimerkiksi juuri Sylvi Salosesta.

Nuutinen työskenteli myös parikymmentä vuotta rocklehti Soundin taittajana ja valokuvaajana. Sitä kautta hän perehtyi suomalaiseen rockiin ja paikallisiin tähtiin Juicesta ja Alatalosta lähtien.

Alatalon Pispala-levyn kansi oli ensimmäisiä Nuutisen tekemiä. Sen jälkeen hän on tehnyt Alatalolle paljon levynkansia ja kuvia. Myös kirjoja hän on taittanut useita alkaen esimerkiksi siitä, kun Tampereen kaupunki haki kulttuuripääkaupungiksi 2011. Se tehtiin hakemuksen liitteeksi jo 2009.

– Se on edelleen aika hieno kirja.

* *

Petri Nuutinen Tampereen Kauppakadulla sijaitsevan Valokuvakeskus Nykyajan edessä, jota hän oli perustamassa Kuva: Arto Murtovaara

Omasta taiteilijan työstään Nuutinen nostaa esille projektin Paikkoja – Places, josta syntyi kaksi kirjaa, ensimmäinen vuonna 1993 ja toinen vuonna 2003. Niihin ja hänen käsitteelliseen työmetodiinsa on viitattu valokuvataiteen väitöskirjoissa.

Innoittajana tässä toimi 1980-luvulla kotimaisissa valokuvateoksissa vallalla ollut, Matti A. Pitkäsen dominoima yliestetisoitu kuva Suomesta. Nuutinen halusi purkaa sitä ja tarjota realistisempaa lähestymistapaa.

Hän kuvasi kolmessa kaupungissa, Tampereella, Bergenissä ja Firenzessä, ja antoi karttaruudukon valita paikat ja suunnat puolestaan. Hän tallensi todellisuuden leikkauspisteestä neljään suuntaan – sellaisenaan.

Petri Nuutinen pohdiskelee vielä ääneen ajatusta retrospektiivistä; oma taiteellinen työ, kulttuurin, taiteen ja rockin kuvaamista 40 vuoden ajalta,  kirjojen, julisteiden ja levynkansien suunnittelua… Kirjana ainakin tuhannen sivun paketti.

– Iso osa siitä, mitä olen tehnyt, sitoutuu Tampereeseen.

Juttu on julkaistu myös Tampereen Suomalaisen Klubin klubilehdessä 1.4.2020.

Petri Nuutinen

Valokuvaaja, graafinen suunnittelija.

Syntynyt: Vuonna 1955 Jyväskylässä.
Koulutus: Opiskellut valokuvaajaksi Lahdessa 1974–1977.
Työn alla: On tallentanut Tampereen ratikkatyömaan vaiheita tulevaa varten.
Muuta: Yhteistyössä Marja Pirilän kanssa suunnitellut ja toteuttanut vuosien mittaan monta camera obscura -teosta. Taiteilijaeläke 2017.

Pin It on Pinterest

Share This