Tee se itse -juhannus nousee TTT:n suurelle näyttämölle. Lavastaja Janne Vasama päivittää Hannu Salaman Juhannustanssien näyttämökuvan tähän vuoteen.

Marja Aaltio, teksti
Annina Mannila, kuvat

Näyttämöllä on mustaksi maalattu rakennelma. Yhdestä suunnasta se näyttää ihan bussilta, toisesta suunnasta se aukeaa bändin lavaksi ja kolmannessa kulmassa taitaa olla vielä sauna.

Juhannustanssit-näytelmän ainut lavaste pyörähtää näyttämöllä kuin valssin pyörteissä ikään, mutta sen estetiikka muistuttaa kyllä enemmän modernia elektrobiittiä kuin valssia. Voisi kuvitella olevansa teknohippibaarissa. Kuormalavoista tehtyjä sohvia, istuintyynyjä, retroa – tiedättehän?

Katsomon penkeistä osa on varattu lavastuksen käyttöön. Penkeillä istuu puhallettavia nukkeja. Niinpä myös katsojat pääsevät kipuamaan näyttämölle, osaksi lavastusta. Lavalla istuessa näyttelijät tulevat todella lähelle. Katsojan ja esityksen välistä puuttuu ramppi.

Osa katsojista seuraa tapahtumia aitiopaikalta näyttämöllä.

Lavastaja Janne Vasama esittelee bussilavasaunaa, joka rakentuu lopulliseen muotoonsa vasta esityksen edetessä.

– Kutsun tätä bussiksi naamioiduksi juhannuskonseptiksi. Näyttelijät lisäävät tänne esityksen aikana rekvisiittaa. Tämä on semmoinen tee se itse -juhannus, Vasama kertoo rakennelman katolla seistessään.

Bussilla on tärkeä rooli Hannu Salaman Juhannustansseissa, ja kyllä rakennelma bussilta näyttää. Siellä on ohjaamo ja perässä pari linja-auton penkkiäkin. Siellä on myös paljon muuta, muun muassa sauna.

– Sauna kuuluu juhannukseen. Sille ei tosin ole mitään käyttöä. Tykkään lisätä lavastukseen sattumanvaraisia asioita, joilla ei välttämättä ole mitään merkitystä. Niitä on täälläkin.

Joskus sattumanvaraisista asioista saattaa tulla osa tarinaa, vaikka ne eivät alun perin mukana olisi olleetkaan. Salaman tekstissä puhutaan sorsista, ja lavastamo teki jättimäisen sorsan. Työryhmä päätti antaa sille aktiivisen roolin näyttämöllä.

Jättiläissorsa Juhannustanssit-näytelmän lavasteissa.

Jättimäinen sorsa nousi aiottua suurempaan rooliin. Lavastussuunnittelija Janne Vasaman mukaan sorsa syntyi, vaikka sille ei ollut akuuttia tarvetta. Kun sorsa oli, käyttöä myös löytyi.

Esimerkki kertoo jotain olennaista lavastajan työstä. Lavastussuunnitelma syntyy yhteistyössä. Vasama keskustelee ohjaajan ja muun työryhmän kanssa. Kaikki esittävät ideoita, joita sitten kehitellään eteenpäin tai hylätään. Lopulliset päätökset tehdään aina ohjaajan tai muiden suunnittelijoiden kanssa, koska jokainen päätös vaikuttaa myös muiden tekemisen. Vasama kantaa kuitenkin lopullisen vastuun lopputuloksesta.

Aika usein hän tuntee olevansa myös se ikävä ihminen, joka torppaa jonkin huikean idean sanomalla, että sen toteuttaminen on mahdotonta. Lavastussuunnittelija on ideoiden mahdollistaja ja omalla tavallaan magiikan luoja, mutta aina yhdessä muun työryhmän kanssa. Hän muistuttaa, että lavastus ei näytä juuri miltään ilman hyvää valosuunnittelijaa.

Vasama myös tietää, että teatterin taika vaatii syntyäkseen vahvan realismin tajun, onhan kyse myös tekijöiden turvallisuudesta.

Juhannustanssit-näytelmän lavastus valaistuna.

Juhannustanssien lavaste syttyy eloon valon leikissä.

Vasama myös päätti käyttää puolet lavastusbudjetista videoprojisointeihin. Niitä palkattiin tekemään videosuunnittelija Pyry Hyttinen.

Seisomme näyttämöllä, kun sen värimaailma vaihtuu vihreästä niitystä oransseihin liekkeihin. Taustalla soi sydämen rytmiin hakkaavaa musiikki, ja kuvien rytmi seuraa musiikkia. Tehokasta. Tähän esitykseen kannatti valita video mukaan, vaikka Vasama ei kovin usein videoprojisointia lavastuksessa suosikaan.

* *

Janne Vasama on valmistunut lavastajaksi kuusi vuotta sitten. Lavastuksia on uraan mahtunut noin kolmisenkymmentä. Tampereen Työväen Teatterin Juhannustansseihin hän tuli mukaan ohjaaja Linda Wallgrenin pyynnöstä. He ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin.

Vasamalle on tärkeää, että lavastus kertoo omaa tarinaansa. Se tukee tietenkin tekstin tarinaa, mutta ei kuvita sitä. Näyttämökuvilla voi myös luoda tasoja, joista tekstissä ei puhuta.

– Lavastus palvelee näyttelijöitä ja tekstiä, mutta sillä on myös oma dramaturgiansa. Katsojat lukevat tarinaa, myös näköaistillaan, kaikkea ei tarvitse puhua

Juhannustanssien tee se itse -teema on kiitollinen tyylilajin valinta, koska siihen on luontevaa ottaa mukaan juuri niitä sattumanvaraisia asioita, jotka tuovat näyttämölle asioita tekstin ulkopuolelta. Tee se itse -teeman lisäksi Juhannustanssien näyttämöllä pyörivä bussi lainaa jotain sarjakuvista. Jokainen sivu on erilainen, ja luo kohtausten tapahtumapaikaksi aina erilaisen kuvan ja tunnelman. Tuota tunnelmaa tukevat tietenkin videot, valot ja musiikki.

Juhannustanssit-näytelmän rekvisiittaa.

Näyttelijät rakentavat lavastetta pala palata yhä uudestaan jokaisessa esityksessä.

Vasama harmittelee, että kierroksemme aikana valaisijat ovat palaverissa, emmekä näe lavastetta täydessä loistossaan.

– Valoilla voi korostaa toistaa tilaa, ja häivyttää toisen pois. Valo on erittäin tehokas ja joustava tarinankertoja, jolla voi kertoa asioita siinä kuin lavastuksellakin. Valosuunnittelija on lavastajan tärkein kaveri visuaalisen kerronnan saralla.

Bussilavasteen kattoterassin lattialla lojuu monenlaista sälää. Niistä yksikään ei ole kuitenkaan turha, eikä varsinkaan roska. Vasamaa hymyilyttää, kun hän kertoo, että välillä pitää muistuttaa siivoojia, että ne ovat siellä tarkoituksella.

Vasaman tie lavastajaksi kävi mutkan kautta. Hän on opiskellut muun muassa muotoilua, mutta totesi, ettei ala sittenkään sovi hänelle. Lavastajana hän tavallaan sai saman, mutta bonuksena on teatterin tuoma taika. Juhannustansseissa hän on halunnut toteuttaa tuota taikaa tuomalla yli viisikymmentä vuotta vanhan tekstin vuoteen 2019 näyttämökuvien avulla.

Hiljainen herra istuu Juhannustanssit-näytelmän saunassa.

Juhannustanssien hiljaisimmalle vieraalle on käynyt vähän huonosti saunassa. Saunaa ei tarinassa tarvita, mutta kyllä kai sauna suomalaiseen juhannukseen kuuluu. Hiljainen herra saattaa istua ensi-illassa jossain ihan muualla kuin saunassa.

Juhannustanssit

Perustuu Hanna Salaman samannimiseen romaaniin.

Tekstin on dramatisoinut Juho Gröndahl
Ohjaaja Linda Wallgren
Säveltäjä Joonas Mikkilä
Koreografi Samuli Nordberg
Lavastussuunnittelija Janne Vasama
Valosuunnittelija Eero Auvinen
Videosuunnittelija Pyry Hyttinen
Pukusuunnittelija Marjaana Mutanen
Äänisuunnittelijat Kalle Nytorp ja Paavo Malmberg

Ensi-ilta 16.10.2019 TTT:n suurella näyttämöllä. Esityskalenteriin tästä.