Tampere-talo juhlisti syksyllä valotaiteilija Mikki Kunttua – nyt odottaa Nokia Arenan Lumikuningatar

Mikki Kunttu. Kuva: Atte Malaska

Irmeli Heliö

Tampere-talossa syys- ja lokakuun taitteessa järjestetyllä Valossa Mikki Kunttu -festivaalilla yleisö sai nauttia taiteilijoista ja esityksistä, joita on harvoin mahdollista Suomessa nähdä. Mikki Kuntulle omistettu viikko toi esille hänen mittavan uransa valotaiteilijana ja visualistina.

Kaikki alkoi 1990-luvulla Tampereen Taiteen ja Viestinnän Oppilaitokselta, Mikki Kunttu kertoo.

– Se ei ollut mikään suunnittelukoulu vaan enemmänkin tekninen ja ilmaisullisesti valmistava koulutus. Meidän opiskelijoiden onni oli, että koulu oli vielä aika alkutekijöissä ja levällään. Ei ollut oikein opetussuunnitelmia, mutta rahaa oli. Saatiin tehdä aika vapaasti kaikkea mitä haluttiin, ja luovuudelle oli tilaa. Mulle se oli onni onnettomuudessa, että sai toimia niin vapaasti. Jos olisin mennyt kouluun pari vuotta myöhemmin, tuskin olisin käynyt sitä loppuun.

Kunttu teki jo opiskeluaikanoinaan töitä Tampere-talossa.

– Parin vuoden aikana oli tuotantoja kokouksista Katri Helenaan ja oopperaan, kaikkea mahdollista mitä tuollaisen talon toimintaan nyt liittyy. Se oli tavallaan mun tuleva ura pienoiskoossa. Koulu päättyi vuonna 1995, mutta viimeisellä lukukaudella olin jo enemmän töissä kuin koulussa.

Varsinainen juurisyy Kuntun urapolun muotoutumiselle oli opiskeluaikana tehty ensimmäinen yhteistyö tanssija ja koreografi Tero Saarisen kanssa.

– Tehtiin Tukholman Bagnolet-koreografiakilpailuun teos, joka sai paljon huomiota. Varsinaisesti kansainvälinen menestys alkoi pikkuhiljaa Ranskassa, tai oikeastaan missä vaan teinkään Saarisen kanssa töitä. Lontoossa tuli tehtyä jossain vaiheessa lukuisia modernin tanssin tuotantoja. Se johti sitten myös baletin puolelle, ja lopulta Tanskan kuninkaallisessa balettiin.

Kullervo. Kuva: Mikki Kunttu

Kööpenhaminaan Kunttu suunnitteli useita tuotantoja. Yhteistyö huipentui Joutsenlampi-balettiin vuonna 2015.

– Se on ollut yksittäisistä teoksista kansainvälisen urani kannalta kaikkein käänteentekevin. Kun ihmisiä tapaa maailmalla, siitä kaikki puhuvat edelleen. Se on ollut se kaikkein näkyvin ja varmaan omaleimaisimman näköinen työ, jossa lavastus, video ja valo sulautuvat mulle ominaisella tavalla yhteen. Kuninkaallinen baletti ja Joutsenlampi on tietty jo lähtökohtaisesti näkyvyydeltään laajempi kokonaisuus kuin modernin tanssin teokset.

Cirque du Soleil

Mikki Kunttu tuli lopulta myös Cirque du Soleil -ryhmän tietoisuuteen. Itse asiassa Kunttu oli ollut heidän listoillaan jo viisitoista vuotta.

– He ottivat yhteyttä joskus 2015–2016. Oli ihan hyväkin, ettei se tapahtunut aiemmin. Olin kypsempi lähtemään mukaan, koska omalla tavallaan sirkuksen tekeminen on kaikkein vaativinta. Joissain sirkusakrobatian lajeissa on sellaisia ominaispiirteitä, joita muissa taiteenlajeissa ei oikeastaan ole. Hengenvaaran aspektia ei esimerkiksi baletissa tai oopperassa lähtökohtaisesti ole.

Cirque du Soleil -yhteistyön takia Kunttu muutti Kanadaan ja Montrealiin vuonna 2018.

– Kanada maana on kiinnostanut mua nuoresta asti. Joku etiäinen oli aina ollut, että haluaisin joskus asua siellä ja nimenomaan Montrealissa, hän kertoo.

– Vuoden 2017 tienoilla olin yhtäkkiä tekemässä siellä niiden kruununjalokiveä, Alegriaa. Se oli ensimmäinen Soleil-teos, jonka olin nähnyt, näin sen videolta joskus 1990-luvulla. Niin ne ympyrät pyörivät.

Cirque du Soleilin Fuzion. Kuva: Mikki Kunttu

Valokuvataiteilija

Kunttu alkoi valokuvata omia tuotantojaan jo vuosia sitten, koska ei aina ollut tyytyväinen muiden ottamiin kuviin.

– Koen, että se näyttämöteoksen luova prosessi jatkuu vielä sen valokuvauksen myötä. Mä en koskaan nähnyt, että ne kuvat olisivat täysin dokumentaarisia, vaan ne on itsessään teoksia ja jatkumoita.

Vuosien varrella esimerkiksi Tero Saarinen Company ja Cirque du Soleil ovat ostaneen Kuntun valokuvia.

– Usein on niin, että ne mun ottamat kuvat ovat olleet jollain lailla parempia kuin sen virallisen kuvaajan. He  tulevat yleensä yhteen tai kahteen harjoitukseen, mutta mä istun sen teoksen kanssa kuukausia ja tunnen sen niin hyvin, että tiedän missä kohtaa liike on kuvauksellisesti parhaimmillaan.

Valossa Mikki Kunttu

Tampere-talon Valossa Mikki Kunttu -tapahtuma syys- ja lokakuun vaihteessa sai alkunsa, kun toimitusjohtaja Paulina Ahokas otti Kunttuun yhteyttä ja ehdotti festivaalia, joka rakentuisi hänen uransa ympärille. Tampere-talon Talossa-festivaalikonseptissa tämä oli avaus muiden taiteenlajien kuin musiikin suuntaan.

– Ehkä mä en ollut aluksi edes innostunut koko festariajatuksesta, mutta sitten yhdistin sen tähän 50-vuotisjuttuun [Kunttu täytti pyöreitä helmikuussa 2021] ja ajattelin, että sen tiimoilta voisin tähän tarttua. Ajatus festivaalista muuttui kihelmöivän mielenkiintoiseksi heti, kun visioin kuinka voisin kutsua laajasti eri alojen taitelijoita ja taitajia yhteen.

Valossa-festivaali työllisti Kunttua vuodesta 2019 alkaen.

– Tein projektiin ihan mielettömän paljon asioita itse. Suunnittelin koko ohjelmasisällön ja toimin tuottajana. Esimerkiksi Filharmonian kanssa toteutetun The Planets -teoksen halusin tehdä niin sanotusti old school -meiningillä, että suunnittelen, ohjelmoin ja teen valo- ja videosisällöt kokonaan itse ilman assaria tai ohjelmoijaa. Planetsissa oli itselle tärkeää tietynlainen artesaanimeininki ja se, että tekeminen jotenkin kohtaa muusikkouden kanssa.

Kuva: Mikki Kunttu

Valossa-festivaali jouduttiin siirtämään pandemian takia puolitoista vuotta eteenpäin, mikä oli lopulta vain hyvä asia sisällön puolesta.

– Taloudellisestihan festarissa ei ollut mitään järkeä, joten avainasemassa olivat sponsorit. Valoalan laitevalmistajista kaikki maailman isoimmat olivat mukana tukemassa ja kaikki tulivat myös paikalle koko viikoksi. Tavoitteena oli saada kulut peitettyä ja siihen osapuilleen päästiin.

Festivaalilla esiintyivät muun muassa Tero Saarinen Company, Boston Ballet, Duo Emyo, Chisu, Michael Monroe, Alexis Vigneault, Kimmo Pohjonen & Mizuki Shinagawa ja Nina Hyvärinen. Seminaarivieraiden joukossa olivat omien alojensa huiput LeRoy Bennett, Benjamin Dupont, Christopher Bauder ja Ola Melzig.

Kunttu koki Tampere-talon festivaalin eräänlaisena ympyrän sulkeutumisena.

– Tampere-talo oli mulle kaikessa monipuolisuudessaan todellinen oppikoulu. On hienoa, että saan esitellä itselleni tärkeitä taitelijoita, joiden kanssa olen tehnyt urani varrella yhteistyötä. Mahdollisuus tuoda heidät samaan tapahtumaan oli ikimuistoista ja ainutkertaista.

Lumikuningatar. Kuva: Mikki Kunttu

Lumikuningatar ja tuleva vuosi

Tunnettuus ja kysyntä on vuosien työn tulosta. Seuraava iso projekti on Tampereen Nokia Arenalla vuodenvaihteessa nähtävä Lumikuningatar. H.C Andersenin rakastettu satu nähdään ensimmäisen kertaa jäällä kansainvälisten huipputähtien esittämänä. Visualisointi on Mikki Kuntun. Työn alla on lisäksi Kansallisoopperan Ring-sarja ja paljon muuta.

– Yhteen puolalaiseen oopperataloon on ihan kiinnostavia asioita vireillä. Ja tietysti Planetsin jatkokeikkoja suunnitellaan tiiviisti. Antti Paalasen kanssa tehty KARU toivottavasti keikkailee paljon ja uusiakin proggiksia on tulossa, ainakin Hanna Moisalan uusi Fineline-teos keväällä 2023.

Valosuunnitelun ja videosuunnittelun rinnalle on tullut viime vuosina yhä enemmän fyysinen lavastaminen. Tästä esimerkkeinä käyvät Kansallisoopperan Ring-sarja sekä Cirque du Soleilin viimeiset tuotannot Andorrassa ja Saudi-Arabiassa.

Ennen Kunttu teki myös paljon tv-viihdettä, mutta sen hän on lopettanut kokonaan.

– Vuosien työn jälkeen tuli kysymys omasta potentiaalista. Olenko kulkemassa polkua kohti omaa potentiaaliani vai en? Vastaus oli: ei. Siksi oli karsittava pois se, mikä ei kehitä tai on häiriöksi, ja yritettävä löytää se oleellinen.

Kuva: Kaapo Kamu

Kuntulla on 15- ja 17-vuotiaat pojat, joiden yksinhuoltaja hän on ollut kymmenisen vuotta.

– Lisäksi Tytär, joka on tokaluokkalainen, on meillä vuoroviikoin. Ollaan oltu aina aika hyvä tiimi, ja meidän perheen uusin tulokas, 9-kuukautinen samojedi Sona, on ollut huikea lisä jengiin.

Mistä kaikki energia tulee, siihen Kunttu ei tiedä vastausta.

– Yksinhuoltajan arjen tulee olla yksinkertaista perusarkea. Kaikki ylimääräinen on karsittava ja yritettävä hakea yksinkertaisia ja tehokkaita toimintamalleja. Lainalaisuudet on siis samat kuin duunissakin, hän sanoo.

Energiaa Kunttu lataa juoksemalla, ja festivaaliviikolta hän palautui Italian Dolomiiteilla juoksuleirillä.

– Treenaan niin, että yritän juosta keskimäärin 100 km viikossa. Ei se aina onnistu, kun on työtä ja perhettä, menoa ja meininkiä. Seuraava kisa olisi 100-mailinen polkujuoksukisa Kroatiassa ensi vuoden huhtikuussa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua