Marja Aaltio, tekstit
Jari Toivonen, kuvat

Näyttelijä Lari Halme tunnustaa, että musikaalit eivät ole ihan hänen juttunsa. Silti mies on mukana musikaalissa jo kolmatta- tai neljättätoista kertaa. Ihan varma hän ei ole Notre Damen kellonsoittajan järjestysluvusta omalla musikaaliroolien listallaan.

Ei pidä ymmärtää väärin. Halme arvostaa musikaalirooleja, mutta kokee olevansa vähän pihalla musikaalipiireissä. Ympärillä pyörii oleellisesti häntä itseään nuorempaa väkeä, jotka ovat käyneet musiikkiteatterikouluja. He keskustelevat uutuusmusikaaleista, ja Halme tuntee olevansa kuutamolla siitä, mistä oikein puhutaan.

Notre Dame ei ole ihan tuore juttu. Se perustuu Victor Hugon romaaniin Pariisin Notre-Dame. Hugo julkaisi romaaninsa vuonna 1831, mutta sen tapahtumat sijoittuvat 1400-luvulla. Notre Damen katedraali oli 1800-luvun alkupuolella rappiotilassa ja sitä uhkasi purkaminen. Hugon romaani kuitenkin pelasti sen.

Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja -musikaali perustuu Disneyn piirroselokuvaan, joka sai ensi-iltansa 1996. Musiikin on säveltänyt Alan Menken. Kirjasta on ehditty tehdä yksi musikaaliversio ennen Disneyäkin ja kolme elokuvaa.

– En ollut nähnyt etukäteen edes sitä Disneyn elokuvaa, Halme tunnustaa.

Notre Damen Tampereelle ohjaava Georg Malvius on Halmeelle ennestään tuttu. Halme on ollut mukana muun muassa Malviuksen Tampereen Teatteriin ohjaamassa Cats-musikaalissa.

– Notre Dame on vähän klassisempaa kamaa kuin Cats, siksi vähän mielessäni arvoin, kun Malvius kysyi mukaan. Toisaalta luotan Georgin arvostelukykyyn. Hän on kuullut minun laulavan erilaisissa musikaaleissa. Jos hän on sitä mieltä, että olen sopiva, niin sitten olen.

Halme ajatteli ensin olevansa liian vanha rooliin, että 43-vuotiaalla on liikaa kilometrejä takana, jotta hänet voisi istuttaa prinssin ja ensirakastajan paikalle.

Halmeen roolihahmo on Phoebus ei kuitenkaan ole mikään nuori mies. Hän on rintamalla ansioitunut ammattisotilas, joka palaa useiden vuosien jälkeen Pariisiin leppoisiin hommiin.

Notre Damen tarinan tunnetuin hahmo on tietenkin kellonsoittaja Quasimodo, jota Tampereen Teatterin näyttämöllä esittää Petrus Kähkönen. Mustalaistyttö Esmeraldana on Josefin Silén. Arkkidiakoni Frollon roolissa on Ilkka Hämäläinen.

Notre Damen kellonsoittajan lavasteissa käy jo kuhina. Illan ennakkonäytökseen on aikaa muutama tunti, kun Lari Halme asettuu kulissipatsaan viereen kuvattavaksi. Vaikka läpimenoja on ollut jo useita, on tunnelma näyttämöllä erilainen, kun sali on täynnä katsojia.

Vaikka Lari Halme ei koe olevansa varsinainen musikaalinäyttelijä, ei sitä katsomosta huomaa. Catsissa hän näytti, että tanssikin sujuu. Siinähän sekä ohjaaja Malvius että koreografi Adrienne Åbjörn saivat näyttelijät liikkumaan tehokkaasti koko näytelmän ajan. Kahden kissan omistaja Halme oli varsin vakuuttava Runtunranttu. Tämä on siis katsojan mielipide. Lari Halmetta mielipide hymyilyttää.

– Olen minä tietysti jorannut kaiken maailman proggiksissa koko tähänastisen urani, mutta en tuossa määrin. Se yllätti minut, että tämähän tanssiteos! Aika hapoilla oltiin, kun sitä tehtiin.

Hapoille Halmeen veti myös puhdas puhenäytelmä Sademies. Hän muistelee olleensa kollegansa Risto Korhosen kanssa aika yllättynyt, miten mokoman puhenäytelmän tankkaaminen väsyttää niin.

Notre Damen kellonsoittaja on vienyt hapoille toisella tavalla.

– Normaalisti, kun ottaa jotain juttua haltuun, niin esimerkiksi musikaalissa biisit soivat päässä tankkausvaiheessa. Kun ne uppoavat kroppaan ja mieleen, niin ne lakkaavat soimasta mielessä. Nyt ei ole millään tavalla lakannut – päinvastoin. Kaikki yöt vedän valveillaolon ja unen välimaastossa ja vieläpä muiden kappaleita, helvetti soikoon!

Viimeaikaisista teatterirooleista voisi päätellä, että Lari Halme on kiinnityksellä Tampereen Teatterissa. No, ei ole.

Hän on ollut vuodesta 2006 freelancer, ja se sopii hänelle oikein hyvin.

Rennosti hollolalaisten tapaan. Lari Halme syntyi ja kasvoi Hollolassa, Lahden kupeessa. Tampereella hän on asunut 22 vuotta ja toteaa, että ehkä voi jo kutsua itseään tamperelaiseksi.

Lari Halme on näyttelijä, koska hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Hollolassa syntynyt ja kasvanut nuori mies haki ensimmäisen kerran teatterikorkeakouluun kesken armeijan. Hän oli laivastossa ja matka yhteysaluksella jostain saaristosta pääsykokeisiin kesti kohtuullisen kauan. Teatterikorkean ovet eivät auenneet vielä toisellakaan yrittämällä, mutta sitten Halme kuuli, että näyttelijäksi voi opiskella myös Tampereella. Seuraavalla kerralla pääsykokeet olivat molemmissa kaupungeissa samaan aikaan, Tampereella ensin.

Opinnot Nätyssä alkoivat 1997. Halme sanoo olleensa opiskeluaikanakin vähän hukassa. Muut olivat tehneet jo kaikenlaista ennen koulua, Halme muistelee olleensa mukana ehkä yhdessä näytelmässä. Neljännen opiskeluvuoden lopulla opiskelukavereille alkoi tulla kiinnitystarjouksia. Halmeella ei ollut vieläkään mitään käryä siitä, mitä hän voisi opintojen jälkeen tehdä.

Sitten tuli vierailutarjous Tampereen Työväen Teatteriin Kalle Holmbergin ohjaukseen. Näytelmä oli Tulitikkuja lainaamassa. Se poiki toisen vierailun ja vuonna 2001 teatterinjohtaja Esko Roine tarjosi Halmeelle kiinnitystä.

– Kai hän laski, että on helpompi maksaa kuukausipalkkaa kuin vierailupalkkioita. Tai sitten hän näki jotain potentiaalia. Toivon ja uskon tätä jälkimmäistä, koska olemme tehneet sen jälkeen todella paljon töitä yhdessä.

Kiinnitys Työviksessä kesti viisi vuotta. Nuori ja nälkäinen näyttelijä nautti työskentelystä kokeneiden kollegoiden kanssa. Toisaalta töitä oli paljon ja kun lomatkin menivät vieraillessa muun muassa UIT:ssa, Pyynikillä ja muissa kesäteattereissa, ei vapaita paljon ollut.

Samaan aikaan Halme alkoi saada tarjouksia muualta myös talvella, ja viiden vuoden jälkeen hän tuli silloisen teatterinjohtajan Riku Suokkaan kanssa siihen tulokseen, että freeksi heittäytyminen lienee kuitenkin paras vaihtoehto.

– Oli halu haistella muuta. Viisi vuotta tein intensiivisesti sitä hommaa ja se latu tuli katseltua loppuun.

Phoebus on ammattisotilas, joka palaa Pariisiin oltuaan vuosia sotatantereilla. Hän kuvittelee pääsevänsä helppoihin hommiin Notre Damen katedraalin kaartin kapteenina. Kuva: Heikki Järvinen

Helsingin kaupunginteatterissa meni pari kautta, tuli telkkarihommiakin ja tietenkin Uusi päivä. Yleisradion suursatsaus, Tampereella kuvattu päivittäissarja piti Lari Halmeen kasvot ruudussa kahdeksan vuotta.

Halme oli kuitenkin koko sen ajan myös teatterissa, sillä teatteri on hänelle henkireikä. Halme kuvaa tiiviin sarjan kuvauksia tahkoamiseksi. Hän tarvitsi sen vastapainoksi lisää töitä, mutta ihan toisenlaisia.

– Teatterissa jokainen esitys on erilainen. Peruskonsepti on sama, mutta jokainen ilta erilainen, ja se johtuu yleisöstä. Yleisö vaikuttaa siihen, millainen esityksestä tulee.

Lari Halme on aina pitänyt itseään vähän hälläväliämiehenä. Töissä hän on kuitenkin lähes perfektionisti. Hän haluaa kunnioittaa katsojaa sillä, että heittäytyy itse täysillä mukaan. Katsojat ovat maksaneet siitä, että he näkevät esityksen, ei näyttämölle voi mennä tekemään vähän sinne päin. Sen suhteen Halme on ehdoton.

Töitä paiskitaan, kun on sen aika, mutta kotiin Halme ei töitä ainakaan kovin konkreettisesti kanna. Harjoituskaudella plari pysyy teatterilla, Halme ei pänttää vuorosanoja kotona. Siellä hän rentoutuu ja viettää aikaansa vaimonsa ja kohta 11-vuotiaan tyttären ja kahden kissan kanssa. Välillä menossa on mukana nyt jo aikuinen poika ja tämän koira.

Tokihan kotona töistä tulee puhuttua. Sitä ei voi välttää, kun vaimokin on samalla alalla. Marika Vapaavuori on ohjaaja ja käsikirjoittaja. 

Muutama vuosi sitten Lari Halme innostui tekemään itselleen koruja helmistä ja hopeasta. Korujen tekeminen on hänelle rentoutumiskeino, ja sillä tavalla saa juuri sellaisen helyn kuin haluaa.

Muutama vuosi sitten Lari Halme löysi mielenkiintoisen rentoutumiskeinon. Hän on jo pitkään ollut kiinnostunut koruista ja haalinut niitä itselleen. Usein kivassakin korussa oli joku pieni vika, ne eivät aivan olleet sellaisia kuin piti. Niinpä Halme päätti tehdä koruja itse, ja nimenomaan miehille tarkoitettuja.

Nykyään myös ulkomaiset muotibloggarit ovat löytäneet helmistä ja hopeasta valmistetut rannerenkaat ja kaulakorut. Niitä käytetään tällä hetkellä viidessätoista eri maassa. Halme myy niitä omassa nettikaupassaan, ja kyselyjä tulee muun muassa Italiasta ja Espanjasta. Korujen tekeminen on Halmeelle harrastus, ei mikään työ. Väreihin ja muotoihin keskittyessä voi sulkea muun maailman tehokkaasti ulkopuolelle. Se jos mikä nollaa päätä hyvin.

Tätä haastattelua tehdessä takana oli Notre Damen ensimmäinen, niin sanottu omaisten esitys. Illalla oli ennakkonäytös ja viikon lopulla siinsi ensi-ilta. Halme haluaa rakentaa roolinsa aina puhtaalta pöydältä. Hän ei halua verrata roolejaan muiden versioihin samasta roolista. Niin myös Phoebuksen kanssa.

Dramatisointi ei Halmeen mukaan tarjoa kovin monia pelimerkkejä roolin toteutukseen. Phoebuksen ja Esmeraldan rakkaustarina pitää pystyä rakentamaan uskottavaksi muutaman kohtauksen aikana.

– Rooli on ollut monella tapaa erikoinen, ja on ollut haastavaa tehdä se uskottavasti. En todellakaan dissaa sitä millään tavalla, ja musiikki on todella komeaa.

Yhdessä viimeisistä harjoituksista tuli jälleen esiin Lari Halmeen vaatimus asioiden tekemisestä kunnolla. Tarina myös kertoo sen, että työn voi ottaa vakavasti olematta tosikko.

– Kiroilin kollegalle, että kun en kuullut yhtä sointua ja lähdin myöhässä yhteen biisiin. Järjestäjällä on semmoinen esityslista, jossa luki Notre Damen kohdalla 131. Kollega näytti sitä ja sanoi, että ei ole montaa enää. Kiitos vaan tuesta, tätä juuri tarvitsinkin. Vielä on 131 mahdollisuutta korjata virheet.