Liisa Mustonen näki lukiessaan Elena Ferranten Hylkäämisen päivät näyttämöllä – kantaesitys Tampereen Teatterissa

Liisa Mustonen. Kuva: Anitta Vuorisola

Päivi Vasara, teksti
Anitta Vuorisola, kuvat

Saimme teatteriohjaaja Liisa Mustosen hyvällä koukulla houkuteltua vähäksi aikaa pois Tampereen Teatterin Frenckellin henkilökunnan tiloista. Hän ei ole syönyt koko päivänä, joten lupaus ruuasta on vetävä.

Mustonen ohjaa Frenckelliin italialaisen Elena Ferranten kirjaan pohjautuvan Hylkäämisen päivät. Se on kantaesitys.

Idea näytelmästä on Liisa Mustosen.

– Kun luin kirjan, näin sen näyttämöllä. Ehdotin sitä muutamiin paikkoihin, mutta niihin se ei kelvannut. Tampereen Teatterin johtaja Mikko Kanninen näki teoksen tragikomedian oitis ja innostui.

Näytelmän tyyli onkin tragikomedia, musta sellainen, ja se myös viettää tiukasti action-trillerin suuntaan. Varsin tunnistettavia tyylilajeja suhteessa ihmisten todelliseen elämään.

Sovituksen Liisa Mustonen teki yhdessä Virpi Haataisen kanssa, heidän yhteistyönsä on ennenkin toimivaksi havaittu.

– Olen aihepohjainen ohjaaja. Ei ole ollenkaan jokapäiväistä, että pääsee tekemään juuri sitä, mitä haluaa. Tämä johtaa välillä siihen, etten vedä rajoja, heilutan vain onnessani häntää, enkä esimerkiksi vaadi kunnolla harjoituksia kantaesitykselle. Nyt on siis ollut aika kova kiire. Olemme pyörremyrskyn keskellä ja kantateos revitään selkänahasta – myös omastani. Teatterissa se tosin on liiankin usein niin.

– Sen tästä oppi, että voi olla rajallinen.

Ohjaajan työssään Liisa Mustonen pyrkii kuuntelemaan kehonsa viestejä. Keho kertoo, mitä ratkaisua pitäisi vielä miettiä. Kuva: Anitta Vuorisola

* *

Olga hylätään tuosta noin vaan naps

Tiivistetty juoni menee näin: Eräänä tavallisena päivänä, ihan tavallisen päivällisen päätteeksi, Olga jätetään tuosta naps vaan. Parilla on kaksi lasta ja vaimo on mukautunut, hylännyt itsensä ja tarpeensa suhteessa.

Erossa Olga hajoaa, vihaa, vertailee, kostaa, haukkoo happea, tukehtuu, mokaa, sekoilee, unohtaa lapsensa, menettää kaiken hallinnan, katoaa, hapuilee, kunnes lopulta saa palasensa uuteen järjestykseen. Näytelmästä kehittyy Olgan kasvutarina.

– Näytelmässä on 41 kohtausta ja se on tulvillaan vauhtia, se on kuin toimintatrilleri. Se on tiheä ja intensiivinen, se on hurja ja kauhea, mutta myös todella hauska ja tunnistettava.

Ferrante on aivan varmasti nainen

Hylkäämisen päivät on salaperäisen menestyskirjailijan Elena Ferranten varhaistuotantoon kuuluva teos.

– Ferranten teksti on nopeaa ja tarkkaa. Kirjailija on halunnut pysyä anonyyminä. On esitetty väitteitä, että hän onkin mies tai että kirjoja tekee pari. Minä sanon, että Ferrante ei ole mies. Väitän, että tunnistan sen naisen äänen, kehollisuuden, feminiinisyyden omassa kehossani kirjaa lukiessani.

Liisa Mustosella uskoo myös teoriaan siitä, kuka on Elena Ferrante.

Italialainen professori Domenico Starnone kirjoitti vastakappaleen Hylkäämisen päiville, kirjan nimeltä Solmut, jossa on miehen puoli avioliiton kriisiin. Tarina on identtinen, napolilainen pariskunta, kaksi lasta, ja mies hurmaantuu nuorempaan naiseen ja päähenkilö hajoaa.

– Minä olen varma, että Elena Ferrante on Starnonen puoliso, kääntäjä Anita Raja. Hänet on kuitenkin jätetty rauhaan, koska hän ei halua julkisuutta.

Mekin jätämme Elenan rauhaan, mutta tätä seikkaa on hauska mietiskellä.

Hylkäämisen päivien pääosassa nähdään Mari Turunen. Kuva: Harri Hinkkia / Maria Atosuo

* *

Voiko nainen olla subjekti

Elena Ferrante käsittelee koko tuotannossaan tavallaan samaa aihetta: ihmissuhteita. Ne voivat olla äidin ja tyttären välit, ystävysten suhteet, rakkaussuhde tai nuoruuden siteet.

– Voiko nainen ottaa paikkansa ja olla oman elämänsä subjekti. Hylkäämisen päivissä Olga on selvästi läheisriippuvainen ja kykenevä näin myös narsistiseen dynamiikkaan. Ohjaan tätä oman näkemykseni kautta.

Ohjaajana Liisa Mustonen suunnittelee näytelmän muodon ja tekee kaikki valinnat ja ratkaisut, yhteistyössä muiden suunnittelijoiden kanssa. Se on totaalista ja intensiivistä. Hänen mielestään ohjaajan tehtävään kuuluu kaaoksen hallinta ja suunnan näyttäminen.

– Olen kehittynyt tässä puolessa, että se olen minä, joka sanoo, miten tehdään. Pyrin toimimaan vuorovaikutuksessa ja yritän olla tallomatta kenenkään rajojen yli mutta liidin on loppujen lopuksi otettava vastuu valinnoista.

Ohjaajan työssään Liisa Mustonen käyttää kehoaan. Se nimittäin kertoo, missä kohtaa pitäisi miettiä, onko jokin ratkaisu oikein.

– Jos hylkään kehon viestin ja en kuuntele, kadun sitä ja kadun pitkään vielä esityksen loputtua. Miksi en pysähtynyt ja miksi en kuunnellut kehoani. Ja todellakin, välillä se on myös jonkun toisen viesti, jonka olen ohittanut. Teatteri on yhteistyötä.

Monta ammattia, ohjaaminen päätyö

Liisa Mustonen on alkuperäiseltä koulutukseltaan näyttelijä, mutta näyttelee enää harvoin.

Viimeksi hän oli näyttämöllä ennen koronaa, kun hänen Mikkeliin ohjaamansa Avoin liitto haluttiin siirtää Helsinkiin Teatteri Jurkkaan. Näyttelijä Marjaana Viitanen ei voinut olla siirrossa mukana, joten Mustonen teki roolin itse.

Hän on kouluttautunut myös muun muassa hahmoterapeutiksi ja pari- ja seksuaaliterapeutiksi, joten hänellä on vankka tausta ja sanottavaa hylkäämisestä ja parisuhteista, joihin Ferrante-näytelmä aiheiltaan liittyy.

– Gestalt-terapeuttina työskentelen tietyin reunaehdoin. Ohjaaminen on nyt päätyöni. Gestalt-koulutuksella sai ennen Valviran hyväksynnän, mutta nyt se on muuttunut, joten en voi ottaa Kela-asiakkaita. Uuden peruskoulutuksen opiskelu vaatisi niin ison rahallisen ja ajallisen panoksen, etten siihen lähde, ja sen jälkeen minun pitäisi opiskella uudestaan psykoterapeutiksi Suomessa. En tarvitse sitä, Gestalt-koulutukseni on riittävän laaja ja pätevä.

Kun ohjaamisessa on taukoja, Mustonen voi tehdä Gestalt-työnohjauksia organisaatioihin ja ottaa myös terapia-asiakkaita vastaan.

Harvoin auttavat lääkkeet, huumeet tai urheilu

Gestalt- eli hahmoterapia on monipuolinen. Sen pohja on kontakti terveeseen terapeuttiin ja se on ihmisten välistä.

– Koulutus on laaja. Omat möröt pitää olla tietoisuudessa, muuten työtä ei voi tehdä. Hahmoterapeutti ei analysoi, eikä asetu asiakkaan yläpuolelle. Hahmo- eli Gestalt-terapia on humanistinen ja integratiivinen psykoterapian suuntaus, joka painottaa yksilön kokemusta tässä ja nyt – nykyhetkessä. Tätä tutkitaan luovasti ja kokemuksellisesti asiakkaan ja terapeutin välisessä vuorovaikutuksessa ja asiakkaan omassa elämässä.

– Gestalt antaa kyvyn olla tässä ja nyt. Emme ole vain aivoja, vaan kokonaisvaltaisia eläviä ihmisiä omine kiintymyssuhteinemme. Jos on traumoja ihmissuhteissa, niin harvoin auttavat lääkkeet, huumeet tai urheilu.

Liisa Mustonen on opiskellut työn ohessa terapeutiksi siitä lähtien, kun hänen nuorin lapsensa Maija oli vuoden ja viiden kuukauden ikäinen. Nyt Maija täyttää 12 vuotta. Sitä ennen (2005–2010) hän opiskeli työn ohessa ohjaajaksi Teatterikorkeakoulussa.

Liisa Mustonen pitää Aasian ja Lähi-Idän ruokamauista, joten suuntasimme Zeytuuniin. Kuva: Anitta Vuorisola

* *

Sama syke Italiasta Suomeen

Hylkäämisen päivät -näytelmässä on iso trauma ja sen alla koko ihmiskunnan trauma.

– Patriarkaalinen aika dominoi. Nainen on alisteinen, niin Italiassa kuin Ruotsissa tai Espanjassa, puhumattakaan Afganistanista. Suomi on samaa kenttää, vaikka ei ole sama kuin Afganistan. Itsensä hylännyt nainen ei ota omaa tilaa, vaan jää odottelemaan katkerana, että lapset ja mies ynnä muut sen antaisivat. Ja tuolloin aggressio kääntyy helposti sisäänpäin tai muihin vääriin suuntiin, mutta ei toimintaan, irtaantumiseen uhriudesta.

Yksi piirre kuvioissa on täydellisyyden tavoittelu; perfektionismi, mutta se olisikin oman juttunsa kokoinen asia.

Olga on kokenut trauman

Hylkäämisen päivät -näytelmän Olga on jo lapsuudessaan kokenut trauman, joka koskee naista, hylkäämistä ja kuolemaa. Sitten hän itse tulee jätetyksi. Olga on hylätty ja häväisty, sekoaa, mutta ei kuitenkaan hukuttaudu.

Olga on jäänyt kiinni traumaansa, että on naisen tehtävä pitää mies ja pitää itsensä seksuaalisesti haluttavana. Seuraa kostorumba, mutta Olga ei ehdi tehdä äärimmäistä ratkaisua ja tappaa itseään. Tapahtuu käänne, koira kuolee, tuo ihmisen paras ystävä. (Huomio: näyttämöllä ei ole oikea koira.)

– Olen saanut aivan unelmien ensemblen Hylkäämisen päiviin. Olgana on Mari Turunen ja muissa rooleissa Henry Hanikka, Tomi Alatalo, Ville Mikkonen ja Elina Hietala, jonka kanssa tämä työ on kymmenes yhteistyömme, mikä kertoo paljon suhteemme tiiviydestä.

Alkuperäiseltä ammatiltaan Liisa Mustonen on näyttelijä. Hänen päätyönsä on nyt ohjaaminen. Kuva: Anitta Vuorisola

* *

Elämässä ei kannata himmailla

Koska Liisa Mustonen pitää Aasian ja Lähi-idän ruokamauista, olemme syöneet Kuninkaankadun Zeytuunissa. Ja olemme puhuneet paljon. Tämä ei nyt mene niin kuin haastattelutaidon niksikirjassa, jonka mukaan koskaan ei pitäisi tavata ravintolassa, vaan jossain merkityksellisessä paikassa – mutta kun oli nälkä.

Nälkä lähti ja Liisa harkitsee teatteriin katsojaksi menoa, vaikka yleensä hän ei halua nähdä teatteria silloin kun ohjaa.

Oven raossa puhumme vielä matkasuunnitelmista. Liisa Mustosen tekisi mieli lähteä Thaimaahan monen vuoden tauon jälkeen. Se on hänen unelmamaansa; parhaita paikkoja ovat muslimisaaret, joilla ei ole tyttökauppaa ja baarielämää.

Hän oli perheensä kanssa Thaimaassa tsunamin aikaan jouluna vuonna 2004. Se muutti koko elämän. Palautumisen prosessissa hän erosi silloisesta miehestään ja vaihtoi ammattia.

Joulu 2004 teki selväksi, ettei elämässä pidä himmailla, koska se on rajallinen.

Hylkäämisen päivät -näytelmän kantaesitys Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 8.2.2023.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua