Maila-Katriina Tuominen Annikin Runofestivaaleilla 2013. Kuva: Raisa Taurinka
KUOLLUT | Kuvataidekriitikko, kulttuurijournalisti ja ihmisoikeustoimittaja Maila-Katriina Tuominen on kuollut. Tampereen keskustan kadut ovat menettäneet loistavan väripilkkunsa.
”Tuominen piti sydämenasianaan erityisesti pirkanmaalaisten taiteilijoiden urien ja heidän tuotantonsa kehittymisen seuraamista.”
Tampereen keskustan kadut ovat menettäneet loistavan väripilkkunsa. Kuvataidekriitikko, kulttuurijournalisti ja ihmisoikeustoimittaja Maila-Katriina Tuominen (1946–2023) on kuollut. Vuosia jatkunut sairaus vei lopulta voiton.
Maila-Katriina Tuominen toi katukuvaan väriä vaatetuksellaan, erityisesti keltaisen ja mustan yhdistelmällään, mutta myös muulla tavalla vahvalla persoonallisella olemuksellaan. Hän oli paikallinen julkkis, joka tunnettiin Tampereen ulkopuolellakin.
Moni nuori Tampereen yliopiston opiskelija sai hänen luennoillaan laajan ja perusteellisen perehdytyksen kuvataiteeseen alan muinaisuudesta nykypäivään. Taidehistorian perusopetukseen kuului myös ekskursioita taidemuseoihin Helsinkiä ja Turkua myöten.
Tuohon aikaan käytössä oli vielä kaksiosainen sukunimi Tuominen-Vakkari. Liitosta syntyi poika, josta äiti oli loputtoman ylpeä.
Kuulun itse niihin, jotka tallensivat Tuomisen tarjoamia taideoppeja omaan sivistyspankkiinsa 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä olimme jo työkavereita Aamulehden toimituksessa. Moni kollega voi vahvistaa muiston hänen avoimesta ystävällisyydestään ja kannustavasta suhtautumisestaan lähipiiriin.
* *
Maila-Katriina Tuominen syntyi ylöjärveläisen työläiskodin esikoisena heti sotavuosien jälkeen. Rakkauden taiteeseen hän on kertonut heränneen kierroksilla tädin kanssa teattereissa ja taidenäyttelyissä jo 6-vuotiaasta lähtien.
Toinen lapsuuden merkittävä muisto liittyy Tuomisen isoisään, joka oli seilannut maailman merillä ja mantereilla, mistä kertoi sitten kokemuksia lapsenlapsilleen. Toimittajan ammattiin kiinteästi kuuluvan uteliaisuuden siemen oli kylvetty.
Opiskeluvuosinaan Maila-Katriina matkasi maailmalle. Hän työskenteli sairaala-apulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Lisäksi hän meni hetkeksi Saharan autiomaan laidalle Tunisiaan, missä pääsi lähelle islamilaista maailmaa.
Myöhemmin hän kykeni laajentamaan tietouttaan islamista ja muslimikulttuurista muun muassa matkoillaan arabimaissa ja Afrikassa. Tuominen sai 1990-luvulla lisätittelin ihmisoikeustoimittaja. Hänen ansiotaan on, että Aamulehteen perustettiin Suomen ensimmäiset maahanmuuttajasivut vuonna 1999.
* *
Uraansa alkupuolella Maila-Katriina Tuominen identifioitui ensisijaisesti kuvataidekriitikoksi. Siihen aikaan kaikilla maan suurimmilla sanomalehdillä oli toimituksessaan kovan luokan ammattilaisia, joilla oli laaja tietopohja ja osaaminen taiteen tekemisen tekniikoita myöten.
Tuominen piti sydämenasianaan erityisesti pirkanmaalaisten taiteilijoiden urien ja heidän tuotantonsa kehittymisen seuraamista. Tuon ajan kriitikot olivat arvostettuja hahmoja niin toimituksissa kuin lukijoidenkin keskuudessa. Vähän ehkä pelättyjäkin.
Maila-Katriina Tuominen ei kuitenkaan halunnut nousta mihinkään norsunluutorniin. Hän oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja halusi vaikuttaa esimerkiksi naisten asemaan ja vähemmistöjen oikeuksiin.
Uudelle vuosituhannelle tultaessa Tuominen tajusi, että entisentyyppiseen esseemäiseen taidekritiikkiin ei ollut enää paluuta. Internet-aika oli muuttanut kulttuurijournalismin.
Eräässä haastattelussa hän arvioi impressionistisen ja pintapuolisen taidejournalismin lisääntyneen. Hän näki, että feature-tyyppinen kirjoittaminen on yleistynyt ja mukaan oli tullut reportaaseja ja uutisellista teosten esittelyä.
Hän piti suuntaa oikeana niin pitkään kuin yleisön kiinnostus taiteeseen pysyy yllä, eikä raha nouse tärkeimmäksi asiaksi teosten arvottamisessa.
* *
Aamulehdestä eläköityessään Maila-Katriina Tuominen oli vielä täynnä energiaa. Hänellä oli paljon suunnitelmia, joita hän ehti myös toteuttaa. Jotain jäi varmasti keskenkin.
Suuri urakka hänellä oli jo työpaikalta mukaan kannetun kirjallisuuden järjestämisessä. Koti sijaitsi arvotalossa, jota kutsutaan Tuomisen kivimuuriksi, vaikka asukkaan oma suku ei siihen mitenkään erityisesti liittynytkään.
Piipahdin Tuomisen kodissa hetkellä, jolloin kaikki kirjallisuus oli rahdattu asuntoon, ja pinot täyttivät erään huoneen lattiasta olkapään korkeudelle. Emäntä kertoi, että talon lattian kestävyys oli pitänyt selvittää ennen aineiston tuontia.
Se ei ollut viimeinen tapaamisemme, mutta sen jälkeen en enää koskaan soittanut hänen ovikelloaan.
Aila-Liisa Laurila
* *
Maila-Katriina Tuominen
- Syntyi: 14.8.1946 Ylöjärvellä
- Kuoli: 14.9.2023 Tampereella
- Koulutus: hum.kand
- Työ: Aamulehden kulttuuritoimittaja 1972–2009
- Palkintoja: Suomen Kuvalehden journalistipalkinto 2003, Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2006
- Muuta: Pirkanmaan taidetoimikunnan puheenjohtaja 2013–2014
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
1980-luku herää henkiin Tampereella ensi kesänä, kun Dingo-huuma valtaa Komediateatterin
HENKILÖ ”Mun poikani tekee parempii biisei ku sää”, sanoi Pertti ”Nipa” Neumannin kiukkuinen äiti Juice Leskiselle puhelimessa, kun Dingo-tähti juuttui keikkaputken jälkeen Tampereen Aulabaariin.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Valon tähden – Taidehallissa keväällä hurmanneen Marja Pirilän teoksia esillä nyt Tokiossa
KUVATAIDE | Marja Pirilän töitä on esillä Tokion valokuvataiteen museossa kesäkuun alkupuolelle asti ja naapurigalleriassa huhtikuun puoliväliin.
