Andy Warhol oli työmaanikko, mutta huumeisiin hän ei koskenut. Tallaisena nuori suomalaisopiskelija Heli Vaaranen oppi tuntemaan poptaiteen ikonin New Yorkissa. Marja Aaltio haastatteli.

Marja Aaltio, teksti ja kuvat

New York Academy of Art vuonna 1983. Opiskelijat tekevät työtään ympyrässä maalaustelineiden äärellä. Malli istuu keskellä. Koulun omistaja Stuart Pivar kiertää parhaan ystävänsä ja koulun hallituksen jäsenen Andy Warholin kanssa katsomassa heidän työskentelyään. Pivar kommentoi vaalean suomalaisopiskelijan työtä ranskaksi ja saa yllättäen vastauksen samalla kielellä.

– Pivar kutsui minut myöhemmin juhliin ja siitä alkoi ystävyytemme. Meitä yhdisti ranskan kieli. Se oli harvinaista siihen aikaan New Yorkissa, muistelee tarinan opiskelija Heli Vaaranen (silloin vielä Kokkala) tapaamista.

Ranskaa hän oli oppinut malliaikoinaan Pariisissa.

Andy Warholin kanssa Heli Vaaranen keskusteli ensimmäisen kerran, kun Pivar pyysi häntä mukaan lauantaiselle kirpputorikierrokselle. Istumajärjestys Pivarin autonkuljettajan Basilin ajamassa limusiinissa oli myöhemminkin aina sama, ensin tuli Stuart, joka haki Andyn. Heitä vastapäätä istutettiin viimeksi kyytiin noussut Heli. Jo ensimmäisellä kerralla Andy kiinnitti huomiota suomalaisnaisen vaaleisiin hiuksiin ja hyvään ihoon.

– Hän ei millään voinut uskoa, että hiukseni olivat luonnonvaaleat. Hän luuli, että värjään niitä.

Heli Vaaranen jakoi muistonsa myös Tampere-talon Sorsapuistosalissa Andy Warholin julistenäyttelyn kutsuvierasyleisölle. Aikoinaan, Suomeen paluunsa jälkeen, Vaaranen ei kertonut ystävyydestään Warholin kanssa. Hän ajatteli, ettei kukaan kuitenkaan uskoisi häntä. Vuonna 2014 Vaaranen muisteli New Yorkin -vuosiaan elämäkerrassaan.

Hollolasta maailmalle

New Yorkiin hollolalainen Heli Vaaranen päätyi mallintöiden kautta. Hän oli työskennellyt mallina sekä Pariisissa että Tokiossa ennen New Yorkiin asettumistaan. Siellä hän vaihtoi poseeraamisen taiteen tekemiseen, joka oli ollut hänen salainen haaveensa jo pitkään. Vaaranen sai stipendin taidekouluun. Unelmaa kohti häntä työnsi myös se, että valokuvamallin työ ei enää tuntunut omalta.

– Minun oli vaikea pitää painoni kurissa, olin liian lihava malliksi.

Ystävystyminen Warholin ja Pivarin kanssa sai Vaarasen kuitenkin jättämään myös taidekoulun. Keskittyminen taiteeseen oli vaikeaa, eikä Vaaranen kokenut olevansa mitenkään uniikki. Hauska elämä vei mennessään. Warhol hankki hänelle työpaikan Larry Gagosianin taidegalleriasta.

Kolmikko kiersi kirpputorien lisäksi avajaisissa, juhlissa, konserteissa ja teattereissa. He viihtyivät yhdessä. Vaaranen kertoo olleensa kolmikon hauskuuttaja.

Marilyn Monroe on aiheena yhdessä Andy Warholin tunnetuimmista teoksista. Kuva: Tampere-talo

1980-luku oli näyttävien vaatteiden ja teatraalisuuden aikaa – ainakin New Yorkissa. Heli Vaaranen pukeutui huolella, ja Pivar ja Warhol arvostivat sitä. Vaaranen muistelee, miten miehet ihastelivat hänen asuaan, joka oli saanut vaikutteita Aurinkokuninkaalta. Leveät olkapäät punaisessa silkkiasussa ja näyttävät kirpputorikorut pääsivät silläkin kertaa kaksikon päivittäisten puhelinkeskustelujen aiheeksi.

– He soittivat toisilleen aamuisin ja juoruilivat. Asuin lähellä ja menin usein Stuartin keittiöön aamulla. Hänellä oli uskomaton keksivarasto ja minä olin uskomaton herkkusuu. Teetä juodessani kuulin heidän puhelunsa. He huokailivat usein, että näitkö hänen asunsa. ”Oh my God, did you see it!” Ihmettelin, miten paljon he saattoivat juoruilla, Vaaranen muistelee.

Juoruilu, tietojen vaihto, oli myös Andy Warholin työväline. Hän hankki tietoa uusista virtauksista, gallerioista ja mahdollisista asiakkaista. Nykyään häntä voisi kutsua kai trendien haistelijaksi, joka yritti tunnistaa hiljaisen signaalin ennen kuin muut huomaavat sen.

Andy Warholin oli vaikea uskoa, että Heli Vaarasen hiukset olivat luonnostaan vaaleat. Hän kysyi jo ensitapaamisella, missä Vaaranen värjää hiuksensa.

Vaikka juhlia oli paljon, eivät ne Vaarasen mukaan olleet erityisen villejä. Warhol tai Pivar eivät kumpikaan käyttäneet alkoholia tai huumeita. Warholille työ oli huumetta ja raha pakkomielle. Hän oli hyvin tarkka rahasta, suorastaan pihi. Tuo piirre juontui todennäköisesti niukasta lapsuudesta Pittsburghissa.

Vaaranen muistelee Warholin viimeistä näyttelyä New Yorkissa vuoden 1986 lopulla. Se pidettiin Larry Gagosianin galleriassa, siinä samassa, jossa Vaaranen oli töissä. Työt olivat niin sanottuja pissamaalauksia tai kuparimaalauksia. Warhol maalasi pohjan kuparivärillä ja hänen assistenttinsa pissasivat päälle kuvioita.

Maalaukset haisivat, eikä niitä lopulta myyty kuin yksi. Warholin manageri Freddie Hughes oli kuitenkin esittänyt Larry Gagosianille vaatimuksen, että jos tämä haluaa näyttelyn pitää, täytyy hänen ostaa työt, jotka jäävät myymättä. Gagosian osti.

– Voi vain kuvitella, millaiset voitot hän on käärinyt, kun on myynyt teokset myöhemmin.

Larry Gagosian on nykyään yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ja rikkaimmista taidevälittäjistä.

Ennen tuon viimeisen näyttelyn avajaisia galleristi pyysi Vaarasta varmistamaan, että Andy Warhol saapuu paikalle. Vaaranen soitti Andylle, joka vastasi tulevansa, jos hinta on oikea. Vaaranen piti vastausta vitsinä ja totesi, että totta kai hinta on oikea.

– Jälkeenpäin tajusin, että ei se tainnutkaan olla vitsi. Ehkä hänelle tosiaan piti maksaa, että hän tulee omiin avajaisiinsa. Andyn nuukuuden tietäen se ei olisi ollut mikään ihme.

Campbellin tomaattikeittopurkin tunnistavat kaikki. Kuva: Tampere-talo

Warhol oli monipuolinen taiteilija. Hän oli kuvataitelija, valokuvaaja ja elokuvantekijä. Hän on myös yksi poptaiteen pioneerihahmoista. Erityisen tunnettuja ovat hänen serigrafiansa julkisuuden henkilöistä.

Värikkäät kuvat Marilyn Monroen kasvoista ovat tuttuja niillekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita kuvataiteesta. Warholin maalaus Campbellin tomaattikeittopurkista on suorastaan legendaarinen, samoin hänen kukkasensa 1960-luvulta. Warhol sanoi, että hän haluaa kuvata taiteessaan arkipäiväisiä asioita, joita kaikki käyttävät, mutta eivät huomaa.

Kaikki nuo teemat ovat esillä myös Sorsapuistosalin julistenäyttelyssä, jonka Heli Vaaranen ehti käydä kiertämässä hetki ennen avajaisia. Kierros liikutti häntä ja nosti mieleen muistoja. Warholin kuolemasta on jo yli 30 vuotta, mutta ystävän muisteleminen herkistää Vaarasen edelleen.

Warholi otti kuvia myös Vaarasesta

Warhol kuvasi paljon ja käytti valokuvia myös taiteessaan. Warhol-museossa Pittsburghissa on noin 20 000 valokuvaa, niiden joukossa on myös kuvia Heli Vaarasesta.

– En nähnyt Andyn maalaavan, mutta näin hänen valokuvaavan usein, polaroidia ja tavallista. Minulta on kysytty, miksen ole mennyt käymään Pittsburghin museossa. Miksi menisin penkomaan 20 000 valokuvaa löytääkseni kuvan itsestäni? Tiedän, että niitä on siellä, se riittää minulle.

Andy Warhol teki muotokuvia myös ystävistään. Hän teki pariisilaisystävästään Bob Benamousta muotokuvassa hyvin kauniin. Kun Stuart Pivar näki sen, hän totesi, ettei tiennytkään Bobin olevan niin söpö. Stuart näytti omassa muotokuvassaan Vaarasen mukaan lähinnä paholaiselta.

– Minusta Andy kuvasi äärettömän hienosti muotokuvillaan ihmisen persoonaa. Bob oli sellainen kaunosielu ja Stuart eksentrikko.

Heli Vaaranen palasi koulunpenkille Suomessa. Hän väitteli tohtoriksi 2004 ja työskentelee nykyään Väestöliitossa johtavana asiantuntijana ja psykoterapeuttina.

Andy Warhol otti viimeisen kuvan Helistä Stuart Pivarin keskiviikkokonserteissa. Konsertit olivat samalla usein pukujuhlia. Sillä kertaa Vaaranen oli pukeutunut Pivarin varastoista löytämäänsä näyttelijä Joan Crawfordin entiseen juhlapukuun. Pivarilla oli niitä useita.

Vaaranen on sitä mieltä, että Warholin työmania lopulta myös tappoi tämän, koska hän ei välittänyt pitää huolta itsestään. Warhol kuoli sappileikkauksen komplikaatioihin helmikuussa 1987. Vaaranen tapasi hänet viimeisen kerran Andyn omissa ystävänpäiväjuhlissa helmikuussa.

Warholin kuolemaan päättyivät myös kirpputoriretket ja avajaisjuhlat. Vaarasella, Warholilla ja Pivarilla oli ollut hauskaa nimenomaan siksi, että heitä oli kolme – yksi nainen ja kaksi miestä. Kahdestaan retket eivät enää olleet niin hauskoja.

Kaksoisidentiteetin aika

Vaaranen tajusi myös, että elämä muuttuu täysin ja hänen pitäisi myös itse muuttaa elämäänsä. Hän palasi Suomeen, meni naimisiin, sai kaksi lasta ja palasi koulunpenkille.

– Menin iltalukioon. Kouluun, josta olin suurella innolla livistänyt aikaisemmin. Myöhemmin menin sitten yliopistoon. Luin sosiologiaa, sivuaineena joukko erilasia hallintoaineita ja sosiaalipsykologiaa.

Entinen elämä New Yorkissa sai painua rauhassa historiaan. Vaaranen työskenteli setisemän vuotta tutkijana ja teki väitöskirjaansa yliopistolla. Samaan aikaan hän elätti perhettään mallin töillä, mutta ei kertonut niistä akateemisissa piireissä. Matkalla yliopistolle hän saattoi ohittaa omia uimapukujulisteitaan. Se oli hänen mielestään humoristista aikaa elämässä: kaksoisidentiteetti, josta hän ei puhunut yliopistolla mitään.

Vaaranen väitteli tohtoriksi vuonna 2004. Nykyään hän työskentelee johtavana asiantuntijana ja psykoterapeuttina Väestöliitossa.

New Yorkin ajasta ja Andy Warholilta hän sanoo oppineensa sen, ettei kannata panna painoa sille, mitä muut ajattelevat tai sanovat.

– Se on vapauttanut energiaa, voin tehdä aivan niin kuin itse haluan ja sanoa aivan kuten itse haluan.

Andy Warhol (1928–1987) näyttely Posters Tampere-talon Sorsapuistosalissa 25.8.2019 asti.

Posters

  • Noin 120 kehystettyä ja museolaatuista alkuperäisjulistetta, kirjojen, lehtien ja äänitteiden kansia, keräilyesineitä sekä kymmeniä Warholin julkaiseman Interview-lehden numeroita.
  • Teokset ovat lainassa Hampurin taideteollisuusmuseosta. Kokoelman on museolle lahjoittanut keräilijä Claus von der Osten.
  • Näyttelyn kuraattorina toimii Jürgen Döring. Näyttelyn arkkitehtuurista vastaa Taina Väisänen N.e.o. Ark Oy:stä. Näyttelyn on tuottanut Tampere-talo eli Paulina Ahokas, Mika Nevalainen, Timo Suomi ja Jaani Haapasalo.

Pinnallinen Suomi

  • Näyttelyn kunniaksi Tampere-talo järjesti valtakunnallisen taidekilpailun Pinnallinen Suomi 2019. Siinä etsittiin kotimaisia ilmiöitä, jotka piti muuttaa Warholin hengessä taiteeksi. Kilpailun parhaista töistä on esillä myyntinäyttely Tampere-talon Talvipuutarhassa.
  • Pinnallinen Suomi -kilpailuun osallistui yli 170 taiteilijaa, mukaan myyntinäyttelyyn pääsi 23 työtä.
  • Voittajatyö on taiteilijanimen `﮲.﮲´ teos Kierrätys, syrjäytys, vapautus, känni ja dieetti. Toiseksi tuli Jussi Jokisen Finlaysonin Jesus-lakanaan ilmestynyt kultainen Cheek ja kolmanneksi Kairita Heikkisen puupiirros Tasavallan koira.
  • Pinnallinen Suomi 2019 – näyttelyn teokset ovat ostettavissa. Näyttely on avoinna 25.8.2019 asti.