40-vuotisjuhlavuotensa käynnistävän Miljoonasateen Heikki Salo julkistaa sisäisen minänsä – Hänellä on taiteilijaidentiteetti 

Heikki Salo. Kuva: Kaija Toivonen 

Päivi Vasara, teksti 

Heikki Salo on kotiutunut joulun alla kolmen keikan viikonlopun ja Ikaalisten lauluntekijäopetuksen jälkeen. Työn alla on myös musikaali Jyväskylään syksylle 2027. 

Koti on Tampereen Pispalanharjulla. Ikkunoista aukeaa näköala Pyhäjärvelle, paitsi että haastattelupäivänä päivänä sumu peittosi näkymän vastarannalle. Talossa on kontannut puolitoistavuotiaana Lauri Viita ja sen korjaaminen meni järjen ulkopuolelle. Hyvä kuitenkin tuli! 

Ennen joulun viettoa Salo laskee vielä Miljoonasateen hiilijalanjäljen, jotta sen voi kompensoida metsän istutuksella tai ostamalla pienen palan luonnonmetsää. 

Miljoonasade Virossa 1980-luvun lopussa. Voi, kuinka nuoria nykyisin entiset nuoret oikein olivatkaan. Kuva: Jarmo Hovi

Alusta asti 

Tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan viettävää Miljoonasadetta voi lähestyä monesta näkökulmasta, mutta otetaan nyt alkuun ympäristöteema. Sillä siinä yhtye oli ajan tasalla kauan ennen kuin luontokatokäsite nousi uutisvirtaan. 

– Aloitin opiskelut Jyväskylän yliopistossa vuonna 1979 ja luin Rooman Klubin raportin, jossa puhuttiin ihmiskunnan kasvun rajoista. 

Jo Veitsen valossa -albumilla (1989) oli teemalle omistettu kappaleet Keltainen metsä ja Olkinainen. Nuoli ja väri -albumi (1991) käsittelee kokonaisuudessaan ilmastonmuutosteemaa. 

– Suomen kuvalehdessä oli äsken juttu, jossa sanottiin, että ilmastonmuutos tuli runouteen vasta 2000-luvulla. Kommentoin siihen, että laululyriikassa se on ollut jo kauan ennen. Meidän agendassamme se on ollut alusta asti. 

Virossa Miljoonasade sai superbändin vastaanoton. Yleisöä oli salien täydeltä. Tämä kuvamuisto on 1980-luvun lopulta. Kuva: Jarmo Hovi

Viherpesua vai enemmän 

Vähätellen Heikki Salo sanoo harjoittavansa viherpesua, kun hän laskee Sitran laskurilla yhtyeen hiilijalanjäljen. Sen hän tekee aina loppuvuodesta. 

– Hiilijalanjälki on aika lailla sama kuin yhden suomalaisen vuotuinen hiilijalanjälki. Pistän exceliin, missä on keikkailtu, keikkasähköt, hotelliyöpymiset, kaljat ja ruuat. Siitä tulee 300–400 euroa. Olemme olleet mukana 4H-kerhon metsäprojektissa Taimiteko, jossa nuoret istuttavat metsää. Siinä oli tauko vuosi sitten, joten osallistuimme Luonnonperintösäätiön ja Virpi Suutarin Havumetsän lapset -kampanjaan. 

Heikki Salo asuu Pispalassa talossa, jonka remontti oli järjen ylittävä ponnistus, mutta kannatti, sillä syntyi kiva koti. Kuva: Kaija Toivonen

Miljoonasade liikkuu kolmella autolla, joista kaksi on hybridejä. Näillä liksoilla ei osteta täyssähköautoja. Tätä nykyä ”uudella” Miljoonasateella on 20 keikkaa vuodessa. ”Vanhalla” niitä oli noin 170 vuodessa. 

– Monenlaista toilailua on ollut. Olemme olleet vihreiden vaalibändi. Osallistuimme hankkeeseen, jossa kerättiin rahaa Yanomami-intiaanien rokotusohjelmaan ja pakotimme levy-yhtiönkin mukaan. Hankimme Tansaniaan kaivoja, ja tähänkin valjastettiin levy-yhtiö mukaan. Meillä oli instrumentti, jolla tehdä hyvää, sillä soittaminen ei maksa mitään. 

Sattui hasardejakin. Yhtye vaatimalla vaati levy-yhtiöltä, että Nuoli ja väri -albumi pitää saada kierrätyskartonkikuoriin. Sittemmin kävi ilmi, että kierrätyskartonkia ei saanut Suomesta vaan se oli Amerikan tuontia. 

Viime kesän Tavastia-keikka. Kuva: Lotta Emilia Mattila / Miljoonasateen arkisto

Miksi vuosi 1986? 

Miljoonasateen historiaa pitää alkaa keriä vuodesta 1983 ja Jyväskylästä. Silloin Matti Nurro (kitara) ja Heikki tapasivat. Heikki Salo halusi tehdä omaa musaa ja Matilla oli tekstittämättömiä sävellyksiä. 

Vuosina 1983–1985 tuli mukaan kolme muuta jätkää: Ari Laaksonen (basso), Jarmo Hovi (rummut) ja Olli Heikkinen (koskettimet). Vuonna 2014 tapahtui ainoa miehistön vaihdos, kun Ollin tilalle Heikki pyysi Tomi Aholaisen, mutta se on jo myöhempää historiaa. 

Yhtye laskee, että aloitusvuosi on 1986, kun nimi oli vakiintuneesti Miljoonasade ja ilmestyi single Lapsuuden sankarille (Lennä Juri Gagarin). 

– Sitä ennen meillä oli liki main joka keikalla eri nimi bändille. 

Miljoonasateen 40-vuotisjuhlavuosi alkaa 10.1.2026 Tavara-asemalta. Koko Suomi on vuorossa ensi syksynä. 

Matti Nurro ja Heikki 1980-luvun lopussa. Kuva: Jarmo Hovi

Nimen tausta 

Miljoonasade-nimi juontaa juurensa maatalouteen. Kun pitkän kuivan kauden jälkeen tuli sade, se satoi viljalaariin ja sai oraat viheriöimään. 

Idean Heikki Salo sai Kangasalla, kun appiukko Antti Peltola kuivana kesäpäivänä aamiaisella ikkunasta ulos katsoessaan sanoi, jos nyt tulisi sade, se olisi kyllä oikea miljoonasade. 

Miljoonasade esiintyy viidessä Aku Ankka -tarinassa. On se yhden taskupokkarinkin nimi. 

Heikki Salon arkistoissa on kellastunut lehtileike 1930-luvulta, jossa kerrottiin miljoonasateesta. Siikajoella satoi silloin 30 millimetriä vettä. Aluksi ei ollut ihan helppo selittää nimeä. Siemensyöksyksikin Miljoonasade-nimi tulkittiin. 

Miljoonasateen promokuvaukset 1990-luvun alussa. Kuva: Riitta Sourander

Koti on Jyväskylä 

Maantieteellisesti Miljoonasade on jyväskyläläinen. Tämä on ehdoton määritelmä, eikä sitä ole kiistäminen, koska vaikka Heikki Salo on pisimpään asunut Tampereella, ei musiikki ole manserockia. Edelleen häneltä kysytään tuon tuosta, mitä kuuluu Jyväskylään. 

– Minä olen muuttanut paljon. Lapualla olen asunut toiseksi pisimpään, mutta en ole lapualainenkaan. Kai minä olen tuulen kuljettama. Meidän areena on koko Suomi. 

Marraskuu (1987) on Miljoonasateen iso biisi. Sitä ennen oli jo arveltu, että yhtye jää yhden hitin ihmeeksi. Marraskuuhan on aikojen saatossa saanut aseman kansanlauluna. 

Tekoäly syö töitä 

Heikki Salon mukaan biisin tekemisellä itsensä elättää korkeintaan muutama kymmenen tekijää Suomessa. Ikaalisten lauluntekijäopetus on Heikki Salon perustama 20 vuotta sitten. Tätä nykyä hän on tuntiopettaja. 

– Olin tässä Teoston seminaarissa. Siellä kävi ilmi, että tekoälyllä tehdään ei-kenenkään-musiikkia taustamusiikiksi. Aikaisemmin Teosto laskutti taustamusiikista, koska joku ne on säveltänyt ja sanoittanut, mutta nyt on näin. 

Miljoonasateen ”Suosikki-lakana” 2020-luvulta, kun Jyrki Hämäläinen ei 1980-luvulla suostunut lakanaa tekemään. Juliste: Lauri Salo / Late Graphic. Kuva: Risto Nummela

Miljoonasade keikalla 2020-luvulla. Kuva: Lotta Emilia Mattila / Miljoonasateen arkisto

Tilanne on nuorten musiikin tekijöiden kannalta onneton, elantoa on vaikea alalta saada. 

Miljoonasateen kultaisina vuosina 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa heillä kävi tuuri, koska yhtye sai keikkoja sekä klubeilta että tanssilavoilta. Enemmän rahaa irtosi tanssilavoilta. 

Virossa Miljoonasade oli kuin The Beatles, joka haettiin satamasta limousinella. Linnahallin yhtye veti täyteen. Kaksi kertaa tie vei Kanadaan. 

Erikoisia tempauksia 

– Sitten me oltiin helvetin kyllästyneitä Suomen kiertämiseen. Olli Heikkinen on järjestelmällinen tyyppi ja hänellä oli kaikki keikat kalenterissa. Erään kerran laskimme vuorotellen keikkabussin etuikkunalla kaikki tien keskiviivat Turusta Tampereelle. Laskimme 1990-luvun lopulla, että olimme olleet yötä-päivää bussissa kolme vuotta. 

Piti värittää elämää erikoisilla tempauksilla. Miljoonasade soitti maailman ensimmäiset vedenalaiset konsertit, nimeltään Rocktopus, kesäkuussa 1995 Turun DBTL-festivaalilla Samppalinnan maauimalassa ja Jyväskylän uimahallissa. Oli myös kuumailmapallotempaus. 

Ei puutu elementeistä kuin tuli. Tämä sytyttää Heikki Saloa, mutta pitäisi soittaa oikeasti tulessa. Vähän vaarallista, mutta pyrotekniikka ei riitä. 

Miljoonasade keikalla 2010-luvulla. Kuva: Risto Nummela

Voisiko tehdä jotain muuta 

1990-luvun lopulla oli soitettu 15 vuotta ja ajatuksiin hiipi miete, voisiko sitä tehdä elämässä jotain muuta. 

2000-luvulla tämä konkretisoitui: Heikki Salo alkoi tehdä keikkoja Lato-orkesterin kanssa, kirjoitti Virgo-musikaalin, teki kirjan Kahlekuningas biisien sanoittamisesta ja omia näytelmiä.

Olli Heikkinen alkoi puurtaa väitöskirjaa, Matti Nurro ryhtyi ammattikorkeakoulun opettajaksi, Ari Laaksonen meni ääniteknikon duuneihin ja Jarmo Hovi kouluttautui liikennelentäjäksi ja kuljetti turisteja Boeing-koneilla. 

Miljoonasade lavalla 2020-luvulla. Kuva: Risto Nummela

Virossa Miljoonasade kävi ahkerasti. Tämäkin kuva on sieltä 1980-luvun lopussa. Haastattelua tekee Tero Liete. Kuva: Jarmo Hovi

Miljoonasateen kultavuodet olivat myös vaativia. Haluttiin tehdä levy joka vuosi. Kun maaliskuussa oltiin menossa studioon, piti marraskuussa jokaisella olla tarjolla kymmenen biisiä. Miljoonasateen yhtä vaille kaikki sanoitukset ovat Heikki Salon ja senkin hän on tehnyt puoliksi. 

– Äkkiä meillä kaikilla oli jotain muuta. Tehtiin me keikkojakin ja julkaistiin levy Siskon luo San Diegoon. Vuonna 2008 oltiin tekemässä levyä, mutta siitä ei tullut mitään. Jäätiin seisovaan tilaan. Minä tein vuonna 2010 soololevyn. Toimittajat alkoivat kysyä, onko Miljoonasadetta enää ja minä vastasin ei. 

Nettisivuille visuaalinen velho Lauri Salo teki haamun kulkemaan ympäriinsä. Siitä vankimmat fanit arvasivat, että loppua tehdään. 

Heikki ja Jope Ruonansuu Juicen kirjastolla. Kuva: Arto Huhtinen

Uusi alku 2014 

Vuonna 2014 tehtiin televisio-ohjelmaa We Want More, johon koottiin lopettaneita yhtyeitä. 

– Tuumin siihen, että Miljoonasadetta ei enää ole, mutta tehdään nyt tällainen luokkaretki. Olli Heikkinen lopetti kesken ohjelman, mutta me muut pidettiin sopimuksesta kiinni ja tehtiin yksi uusi biisi. Ehdotin jätkille, että otetaan koskettimiin mun tuttu Tomi Aholainen. Hän on muusikko, säveltäjä ja asioiden junailija. 

Sitten oltiinkin Finnvox-studiolla. Neljä vanhaa, tylsää jätkää ja sisään tuli Tomi, joka sanoi, että nyt aletaan. 

– Se oli huikea hetki. Bändin jatkolle plussaa näyttivät Matti, Arska ja Jarmo. Minä ja Olli oltiin miinusta, mutta nyt voimasuhde muuttui, kun Tomi näytti plussaa. Tein takinkäännön, koska Tomi oli niin iso plussa. 

Heikki Salo päätti silloin, että jos hän jatkaa Miljoonasadetta, niin sitten hän tekee sitä lopun ikäänsä. 

– Ilman Tomia ei oltaisi tässä, hän on bändin supermoottori. 

Miljoonasade Mallaskuun olutpanimon pihassa. Laatikoissa Rokkarin luu -olutta, nimetty Miljoonasateen biisin mukaan. Kuva: Miljoonasateen arkisto

”Uusi” Miljoonasade on indie-bändi. Se on tehnyt ahkerasti uutta musiikkia. 

On sekin ehtinyt tehdä tempauksia: heinäkuussa 2015 yhtye suori keikkamatkan Äänekosken Keitelejazziin triathlonina, lähtöpaikkana Jyväskylä. Bändi polki ensin pyörillä noin 30 kilometriä Suolahteen. Sieltä matka jatkui juosten 7 kilometriä Paatelan kanavalle. Sitten bändi souti kirkkoveneellä Keitelejazzin teltan läheisyyteen.

Tempauksen inspiraationa toimi Dallepé-orkesterin 1930-luvun solistin tapa juosta keikoille. Mukana oli 30–40 fania. 

– Fanit on tärkeitä. Heillä on oma ryhmä ”Sateistit”, johon meillä ei ole pääsyä. Osa heistä myy paitoja, osa promoaa ja toiset ottavat kuvia. Meillä ei ole levy-yhtiötä, eikä uusi musiikkimme soi radiossa tai televisiossa. Fanit jelppivät meitä. 

Bisnespuolella Miljoonasade on Heikin mielestä huonolla hoidolla, koska on puuttunut taloudellinen ajattelu. 

– Minä olen sisältöorientoinut. Mietin, mitä biisejä tehdään seuraavaksi, en innovaatioita. 

Heikki Salo on kirjoittanut myös näytelmiä, tv-sketsejä, televisio- ja radio-ohjelmia, lehtipakinoita ja kirjoja. Kuva: Kaija Toivonen

Juhlavuonna ei maaduta 

Juhlavuosikiertueella ei aiota maata eikä maatua. 

– Arvostan menneisyyttä, mutta en tuijottele vanhoja. Luvassa on kuitenkin biisejä läpi historian, eikä unohdeta hittejä. Näytämme Suomelle, kuinka laaja tuotantomme on. 

Varsinainen kiertue on syksyllä 2026. Se on iso ja mittava, mutta ei siitä enempää. 

– Innostaa ja myös jännittää etukäteen, Heikki Salo sanoo. 

Kuvaaja Kaija Toivosta kiinnosti, onko Heikki Salo kirjoittanut kaunokirjallisuutta. Onhan hän. Kirjan nimi on Kynsilehto. Se on Spoon River -pastissi, joka sijoittuu eläinten hautausmaalle. Kirja sai vuonna 2001 Tiiliskivi-palkinnon ja se on lyhytproosaa. 

Miljoonasade kävi vuonna 1997 viihdyttämässä rauhanturvaajia Libanonissa. Tässä poseeraavat sivarit. Kuva: Jarmo Hovi

Miljoonasade-pinssejä. Kuva: Heikki Salo / Miljoonasateen arkisto 

”Olen taiteilija” 

Tässä jutussa Heikki Salo sanoo ensimmäistä kertaa, että hän on taiteilija. 

– Teen mitä huvittaa. Aina mietin, mitä olisi sellaista, mitä en ole ennen tehnyt. Teen työtä ideoiden kanssa, en siksi, että loisin uraa. Minun ei tarvitse tehdä velvollisuudesta mitään. Olen aitojen rikkoja. Tämä kaikki on minusta taiteilijuuden määritelmä. 

Taiteilijaidentiteetti tekee elämän vapaaksi. Jotkut asiat voi mennä hyvin, jotkut huonosti. 

Keikkajuliste 2010-luvulta. Juliste: Lauri Salo / Late Graphic. Kuva: Miljoonasateen arkisto

Kulttuurikato 

Heikki Salo tekee myös lastenmusiikkia. Hän on kauhuissaan sen kohtalosta kulttuurileikkausten alla. 

– Kiitos hallituksen, meillä on kulttuurikato. Hienoja näyttelijöitä ja muusikoita kulkee ympäriinsä miettien, mitä tekisi. Sydäntä särkee, kun tutkinnon suorittaneet kulttuuri-ihmiset kouluttautuvat uudelleen sähkö- tai putkimiehiksi. Kulttuuri ajautuu amatööritekemiseksi. Mihin tämä johtaa, kun kaikki typistyy. 

Korona tiputti Herra Heinämäen orkesterin keikat, eivätkä ne ole siitä nousseet. Lastenlevyn tekeminen ei maksa mahdottomia, mutta kuka sijoittaisi 7 000 – 8 000 euroa, jos ei saa omiaan pois. 

Suomessa on ollut vahva laulukulttuuri. On ollut lastenmusiikki, kansanmusiikki, kuorot ja kaupallinen musiikki. Mediassa näkyy vain kaupallinen musiikki. 

– Olen tavannut ja opettanut hienoja lauluntekijöitä, mutta he eivät pääse eteenpäin. Elävää laulukulttuuria on vielä Virossa, Irlannissa ja Kreikassa. Suomessahan kulttuuri on ”luksustuote”, Heikki Salo suree. 

Miljoonasade Tampereen Tavara-asemalta 10.1.2026. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua