Muistokirjoitus: Kirjailija, psykiatri, muusikko ja entinen kulttuuriministeri Claes Andersson kuoli varhain keskiviikkona 24.7.2019. Andersson oli 82-vuotias.

Kirjailija, psykiatri, muusikko ja entinen kulttuuriministeri Claes Andersson kuoli varhain keskiviikkona 82-vuotiaana.

Niin stadilainen kuin Andersson olikin, jää myös pirkanmaalaisille hänestä useita lämpimiä muistoja.

Hänet esimerkiksi nähtiin ja kuultiin takavuosikymmeninä useita kertoja soittamassa jazzpianoa tamperelaisissa ravintoloissa.

Kun Anderssonin kvintetti heitti keikkaa Salhojankadun pubissa, olivat kokoonpanossa esimerkiksi paikalliset ja Ylen tv-kakkosesta tutut puhaltajat Andrej Novak sekä Lucian Czaplicki.

Sanomatta on selvää, että pieni tupa pullisteli väenpaljoudesta viisikon jammaillessa.

Myös Annikin runofestivaaleilla Andersson tavattiin esittämässä otteita kokoelmistaan: ”Dessa underbara stränder, förbli glidande.”

Urheilija, lääkäri, poliitikko…

Se, että Andersson oli samaan aikaan runoilija ja muusikko, paljastaa vain pikkiriikkisen osan hänen monipuolisesta lahjakkuudestaan. Kulttuurin saralla hän kunnostautui myös elokuvakäsikirjoittajana.

Hän oli myös armoitettu urheilija. Jalkapallo oli hänen ykköslajinsa, jonka parissa hän viihtyi varttuneille päiville asti.

Työkseen Andersson oli lääkäri ja ajoittain poliitikko.

Vuonna 1990 Suomeen perustettiin uusi puolue, jonka nimeksi tuli muurien murtumisen hengessä Vasemmistoliitto.

Helsingin vanhaan jäähalliin kerääntynyt väenkokous äänesti liikkeen vetäjäksi kirjailija Anderssonin, josta oli tullut SKDL:n kansanedustaja kolme vuotta aiemmin.

Valintaa seuranneena yönä Clasu harhaili pitkin Helsingin katuja ihmetellen, mihin oli päänsä työntänyt.

Huusi Niinistön hiljaiseksi

Politiikka otti lopulta Anderssonilla kovemmille kuin hänen monet muut tekemisensä.

Vasemmistoliiton puheenjohtajana hän päätyi 1995 kulttuuriministeriksi Paavo Lipposen ensimmäiseen hallitukseen. Hän kuvasi sittemmin yhdessä kirjoistaan tilannetta, jossa hän sai täysin primitiivisen raivokohtauksen neuvonpidossa valtiovarainministeri Sauli Niinistön kanssa.

Niinistö on kertonut sittemmin, että hän arveli Anderssonin näytelleen. Mutta ainakin Niinistö kohteli kulttuuriministeriä siitä lähtien hiukan aiempaa ihmisellisemmin. Ehkä aitous pureutui jotenkin tulevan presidentinkin alitajuntaan.

Claes ei pelannut eikä filmannut. Hänelle tyypillistä oli juuri aito ja rehellinen reagoiminen.

Kaikki vaivansa, pelkonsa ja ongelmansakin hän purki julkisiksi teksteissään. Peliriippuvuutta myöten.

Claes-Johan Rudolf Andersson (1937–2019) oli todellinen humanisti ja sydämensä syvintä sopukkaa myöten ihmisen puolella. Vähänkin hänen kanssaan tekemisissä olleilla on nyt suunnaton ikävä tätä kaikessa pienuudessaankin niin suurta persoonaa.

Matti Mörttinen